Hengellinen väkivalta: Kulttien aika ei ole ohi

Hengellinen väkivalta ei ole vain menneiden aikojen suljettujen lahkojen ongelma. Sen muodot elävät ja muuntuvat yhä yhteisöissä, jotka voivat olla uskonnollisia tai ideologisia. Viime vuosina myös Suomen oikeuslaitos on joutunut miettimään, millä rikosnimikkeellä toisen ihmisen vapautta kaventava hengellinen väkivalta pitäisi määritellä. Kun syytteissä alkaa näkyä sana ihmiskauppa, on selvää, että ilmiön vakavuus on vihdoin tunnustettu.

Hengellinen väkivalta kaventaa vapautta

Mitä hengellinen väkivalta oikeastaan on? Hengellisellä väkivallalla tarkoitetaan kaikkea uskonnollisuuteen tai hengellisyyteen kietoutunutta painostusta, manipulaatiota tai kontrollia, joka loukkaa ihmisen vapautta, koskemattomuutta, itsemääräämisoikeutta tai ihmisarvoa. Se voi näyttäytyä esimerkiksi Jumalan nimissä esitettynä uhkailuna, yhteisöstä eristämisen pelolla ohjailuna tai opillisina vaatimuksina, jotka rajoittavat yksilönvapautta  eivätkä salli kyseenalaistamista. Se voi olla myös sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin rajoittamista, arkisten valintojen määräämistä – ja joskus silkkaa väkivaltaa: fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista.

Usein hengellinen väkivalta on kuitenkin luonteeltaan näkymätöntä. Siksi ilmiö tunnistetaan usein vasta jälkikäteen. Se kietoutuu arkeen vähitellen, lupaamalla turvallisuutta, hengellistä kasvua tai yhteisön hyväksyntää. Tämä tekee siitä erityisen vahingollista: väkivalta piiloutuu pyhään, ja pyhä koetaan luontaisesti hyväksi ja oikeutetuksi. Silloin sitä on vaikea tunnistaa.

Pakottava kontrolli – näkymätön häkki

Ilmiötä tarkastellaan yhä useammin laajemman käsitteen, pakottavan kontrollin, kautta. Pakottava kontrolli kuvaa toimintaa, jossa yksilön vapautta rajoitetaan systemaattisesti sekä psykologisin että sosiaalisin keinoin. Se voi sisältää:

• jatkuvaa tarkkailua,
• syyllistämisen ja häpeän käyttöä,
• ulkopuolisten kontaktien rajoittamista,
• taloudellisen tai emotionaalisen riippuvuuden vahvistamista,
• sekä uhan että vapautta rajoittaviin sääntöihin on pakko sopeutua.

Hengellisessä kontekstissa pakottava kontrolli käyttää opillisia ja hengellisiä perusteluita. Johtajaa voidaan pitää jumalallisena auktoriteettina, joka tietää yksilön ”oikean tien”. Tällöin kontrolli ei näyttäydy pakottamisena, vaan ”hengellisenä ohjauksena”. Pakottava kontrolli voi kietoutua myös narsistiseen dynamiikkaan: erehtymättömänä johtajana, toksisena vallankäyttönä, suosikkijärjestelminä, syntipukki-ilmiöinä ja ryhmän ylemmyyden korostamisena. Tällainen dynamiikka ei kuitenkaan rajoitu vain uskonnollisiin ryhmiin vaan muodostaa kokonaisen toimintatavan.

Korkean kontrollin yhteisöt uskonnon ulkopuolella

Aiemmin kulttimainen toiminta liitettiin lähes yksinomaan uskonnollisiin konteksteihin. Tutkimus osoittaa kuitenkin, että korkean kontrollin yhteisöt voivat olla myös täysin ei-uskonnollisia. Niille on yhteistä tiivis hierarkia, vahva ryhmäidentiteetti ja ulkopuolisten maailmankuvien jyrkkä kyseenalaistaminen.

Korkean kontrollin yhteisöjä voi löytyä esimerkiksi:

• hyvinvoinnin ja henkisyyden liikkeistä, joissa opettajan auktoriteetti voi olla lähes rajaton,
• poliittisista kuplista ja ideologisista liikkeistä, jotka tarjoavat yksinkertaisia totuuksia monimutkaisiin ongelmiin,
• yrityskulttuureista, joissa työnantaja ohjaa myös työntekijän yksityiselämää,
• verkossa toimivista ryhmistä, jotka tarjoavat identiteettiä ja yhteisöllisyyttä lojaalisuutta vastaan.

Näissä yhteisöissä hengellisyyttä muistuttava merkitysrakenne – lupaus pelastuksesta, paremmasta minästä tai eksklusiivisesta tiedosta – voi korvata perinteisen uskonnollisen opin. Kulttien aika ei siis ole ohi; ne ovat vain muuttaneet muotoaan.

Mielen vankila – miksi hengellinen väkivalta toimii?

Hengellisen väkivallan vaikutus perustuu ihmisen perustarpeisiin: haluun kuulua, löytää merkitystä ja saada suuntaa. Kun ihminen kohtaa epävarmuutta tai kriisejä, vahva ja selkeä yhteisö voi tuntua turvasatamalta. Kun yhteisö antaa selkeitä vastauksia ja tarjoaa yhteenkuuluvuutta, sen normit alkavat helposti tuntua ainoalta oikealta totuudelta.

Väkivalta alkaa, kun turvasatama muuttuu loukuksi. Yksilön kriittinen ajattelu heikkenee, kun arkea ja identiteettiä ohjataan vähitellen. Ihminen oppii, että epäily on syntiä, tiedon hankkiminen ryhmän ulkopuolelta vaarallista ja yhteisön jättäminen merkitsee hengellistä kuolemaa tai täydellistä sosiaalista tuhoa.

Ihmiskauppa rikosnimikkeenä – vanha ilmiö uudella nimellä

Suomen oikeusjärjestelmä on viime vuosina joutunut uudenlaisen haasteen eteen. Hengellisissä yhteisöissä on paljastunut tilanteita, joissa ihmisten vapautta on rajoitettu vakavasti – esimerkiksi pakottamalla heidät työskentelemään ilman palkkaa, eristämällä heidät läheisistään, käyttämällä heitä taloudellisesti tai seksuaalisesti hyväksi tai estämällä heitä poistumasta.

Ihmiskaupan käsitteen esiintyminen kertoo, kuinka häilyvä raja hengellisen kontrollin ja rikollisen kontrollin välillä joskus on

Tällöin syytteissä on alkanut näkyä termi ihmiskauppa myös hengellisten ja muiden korkean kontrollin yhteisöjen konteksteissa. Ihmiskauppa viittaa tilanteisiin, joissa henkilö on alistettu toisen kontrolliin työnteon, riippuvuuden tai pelon avulla. Kun hengellinen vallankäyttö täyttää nämä kriteerit, kyse ei ole ”vain” harhaanjohtamisesta – vaan vakavasta vapauden riistosta.

Tilanteiden oikeudellinen arviointi on siksi vaatinut uudenlaista ajattelua myös viranomaisilta. Ihmiskaupan käsitteen esiintyminen kertoo, kuinka häilyvä raja hengellisen kontrollin ja rikollisen kontrollin välillä joskus on. Pyhäksi puettu valta ei tee kontrollista harmitonta.

Mistä hengellisen väkivallan tunnistaa?

Hengellinen väkivalta on vaikeasti tunnistettavaa. Se näyttäytyy usein hienovaraisina, mutta kokonaisuutena raskaina oireina. Näitä ovat esimerkiksi:

• jatkuvat pelon tai riittämättömyyden tunteet,
• vaikeus luottaa omaan ajatteluun,
• ulkopuolisten suhteiden kaventuminen,
• häpeä siitä, ettei täytä yhteisön hengellisiä vaatimuksia,
• tai epävarmuus pelastuksesta, jota ilman yhteisöä ei voi saavuttaa.

Monet ymmärtävät väkivallan luonteen vasta vuosien jälkeen – usein vasta silloin, kun yhteisö on jo heikentänyt heidän sosiaalista, taloudellista tai psyykkistä itsenäisyyttään. Moni ei osaa yhdistää näitä merkkejä hengelliseen väkivaltaan ennen kuin kokonaisuus paljastuu. Usein hengellistä väkivaltaa kokeneiden mielenterveyden ongelmat jatkuvat pitkään yhteisöstä irtautumisen jälkeenkin.

Uusi ymmärrys – tie toipumiseen

Tutkimus korostaa, että hengellisestä väkivallasta toipuminen edellyttää yleensä sekä psykologista että sosiaalista tukea:

• uudenlaista käsitystä hengellisyydestä,
• luottamuksen rakentamista omiin valintoihin,
• mahdollisuutta purkaa yhteisön luomat pelot ja uhkakuvat,
• turvallisia ihmissuhteita, jotka eivät perustu kontrolliin.

Toipuminen on usein monivaiheinen prosessi, jossa menneisyyden kokemukset punoutuvat uudelleen osaksi omaa identiteettiä. Hengellisestä väkivallasta toipuminen ei ole välttämättä uskon menettämistä. Se voi olla myös mahdollisuus rakentaa hengellisyyttä terveemmin ja vapaammin. Vertaistuki on auttanut monia irtautujia.

Kulttien aika jatkuu – mutta tietoisuus lisääntyy

Hengellinen väkivalta esiintyy monissa muodoissa. Se voi esiintyä henkisyyden lupauksina, karismaattisten johtajien varmuutena, pelastuksen markkinointina tai maallisten ideologioiden ehdottomuutena. Kulttien ydin – pakottava kontrolli, pelko ja identiteetin muokkaaminen – ei ole kadonnut, vaikka ilmiö on muuntanut muotoaan.

Samalla tietoisuus kasvaa. Oikeuslaitos etsii uusia nimikkeitä, tutkijat uusia käsitteitä ja kokijat uusia sanoja kokemuksilleen. Tämä on askel kohti yhteiskuntaa, jossa hengellisen vallan väärinkäyttö tunnistetaan ja siihen puututaan. Jokaisen kertomuksen myötä ymmärrys lisääntyy, ja yhteiskunta tulee valppaammaksi. Kun ilmiö tehdään näkyväksi, myös sen valta vähenee. Pelko menettää otettaan, ja tilalle tulee ymmärrys.

Vasta kun ilmiö saa nimen, sen voi kohdata. Ja vasta kun sen kohtaa, siitä voi vapautua.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Gilligan, G.M. (toim.). 2020-2023. Coercive Control in Religious Groups -teemanumerot. International Journal of Coercion, Abuse, and Manipulation.

Hassan, Steven: Combatting Cult Mind Control. Rochester, VT: Park Street Press, 2015.

Lalich, Janja & Tobias, Madeleine: Take Back Your Life: Recovering from Cults and Abusive Relationships. Berkeley, CA: Bay Tree Publishing, 2020.

Oakley, Lisa & Humphreys, Justin: Escaping the Maze of Spiritual Abuse: Creating Healthy Christian Cultures. London: SPCK, 2019.
Voorhoeve, Maaike: Coercive Control and the Law. Cambridge: Cambridge University Press, 2021.

Lisätietoja:
Uskontojen uhrien tuki UUT ry: https://www.uskontojenuhrientuki.fi/
International Cultic Studies Association (ICSA): https://internationalculticstudies.org/

Lisätietoja kirjoittajasta:

https://www.hypnopia.fi/
https://www.mindtechfin.com/