Kolmen uskonnon kuunteleva keskustelu: Teemana Abraham
Evankelis-luterilaisen kirkon Kirkko ja juutalaisuus -työryhmän koollekutsumien keskustelujen sarja eteni marraskuussa 2025 teemaan, jota voisi pitää lähes itsestäänselvänä. Tottahan toki ”Abrahamin lasten” – siis abrahamilaisiksi kutsuttujen uskontojen – on ennemmin tai myöhemmin keskusteltava Abrahamista, kantaisästä ja profeetasta, ja siitä millaisia opetuksia kirjoituksistamme voimme häntä koskien löytää. Keskustelu käytiin kuuntelevan keskustelun eli Scriptural Reasoning -dialogin hengessä niin, että juutalaista osapuolta edustava Iiro Jääskeläinen oli valinnut yhteisesti luettavaksi Tooran tekstin, muslimeita edustava Isra Lehtinen Koraanin tekstin ja kristitty Christian Seppänen Uuden testamentin tekstin. Näin avautui kolme erilaista näkökulmaa Abrahamiin. Seuraavassa kukin edellä mainituista kertoo vuorollaan omin sanoin valitsemastaan tekstistä.
Iiro Jääskeläinen on reformijuutalaisen Or Hatzafon -seurakunnan puheenjohtaja. Hänen valitsemansa Tooran teksti on 1. Mooseksen kirjan luvusta 18, jakeet 22–26.
Abraham astui esiin ja sanoi: ”Aiotko tuhota viattomat yhdessä syyllisten kanssa? Entä jos kaupungissa on viisikymmentä viatonta, tuhoatko sinä sen paikan ja et anna anteeksi niiden viattomien viidenkymmenen tähden, jotka ovat siellä? Kaukana sinusta on tehdä sellaista, tuoda kuolema sekä viattomille että syyllisille, niin että viattomien ja syyllisten kohtalo on sama. Kaukana sinusta! Eikö koko maailman tuomari tee oikeutta? Ja Jumala vastasi: ”Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä viatonta, annan anteeksi koko paikalle heidän takiaan.”
(käännös Iiro Jääskeläinen)
”Laajempi konteksti tekstissämme on se, että kolme miestä ilmestyivät Abrahamille. Abraham tarjoili heille aterian ja he jatkoivat kohden Sodomaa kerrottuaan, että Abrahamin vaimo Sara tulee saamaan pojan. Miesten lähtiessä käy ilmi, että Jumala aikoo hävittää Sodoman siellä vallitsevan äärimmäisen turmeltuneisuuden johdosta. Tästä tilanteesta alkaa yllä oleva teksti, jossa Abraham kysyy Jumalalta, että mitä jos Sodomassa on oikeamielisiä hyviä ihmisiä, aikooko Jumala silloinkin hävittää koko kaupungin. Abraham kertoo, että tämä ei ole Jumalan tapaista ja kysyy, että mitä jos kaupungissa on 50 oikeamielistä, aikooko silloinkin Jumala hävittää sen. Tähän Jumala vastaa, ettei tuhoa kaupunkia, jos siellä on 50 oikeamielistä. Tähän valitsemani teksti loppuu, mutta sen jälkeen Abraham kysyy samaa asteittain pienentäen oikeamielisten määrää. Lopulta Jumala kertoo, että jos Sodomassa on 10 oikeamielistä, ei hän hävitä kaupunkia.
Rabbiinisessa juutalaisuudessa tekstejä tulkitaan useilla eri tasoilla. Osa tulkinnoista keskittyy yksittäisten sanojen merkitysten pohdintaan. Valitsemani tekstin osalta Talmudissa (traktaatti Avoda Zara 4a) on esimerkiksi seuraavanlaista pohdintaa: ”Mitä tarkoittaa se, mitä on kirjoitettu osana Abrahamin rukousta Jumalalle, kun Jumala ilmoitti hänelle aikovansa tuhota Sodoman: ”Kaukana [ḥalila] olkoon Sinusta tehdä näin, surmata vanhurskas yhdessä jumalattomien kanssa” (1. Moos. 18:25)? Näin Abraham sanoi Pyhän, siunattu olkoon Hän, edessä: Maailmankaikkeuden Herra, on epäpyhää [ḥullin] Sinulta tehdä näin, surmata vanhurskas yhdessä jumalattomien kanssa.” Talmudin aikaa paljon myöhemmin, keskiajan Ranskassa vaikuttaneen Rashin eli rabbi Shlomo Jitzhakin kommentti koskien 1. Moos. 18:23 puolestaan kuuluu näin: ”Lause tarkoittaa: ’aiotko myös (hepreaksi: ’af) tuhota?’ Mutta Targum Onqelos (Tooran arameankielinen käännös) kääntää sanan ’af vihaisuudeksi, jolloin tämän voi ymmärtää merkityksessä: ’vihassasiko tuhoat oikeamieliset yhdessä turmeltuneiden kanssa?’”
Tällaisten hepreankielisten ilmaisujen yksityiskohtaisen pohdinnan lisäksi juutalaisuudessa on mietitty tekstin laajempia merkityksiä. Abrahamin vetoomus Sodoman kollektiivista rangaistusta vastaan voidaan nähdä esimerkillisenä eettisenä käytöksenä. Juutalaisuudessa on ensiarvoisen tärkeää yrittää nähdä ihmisissä hyvää. On myös ensiarvoisen tärkeää puolustaa ihmiselämää, pelastaa ihminen, joka on hengenvaarassa. Tämä on niin sanottu pikuah nefesh -periaate, ja varsin tunnettu on myös sanonta ”se joka pelastaa yhden ihmishengen, on kuin olisi pelastanut koko maailman” (Mishna Sanhedrin 4:5). Näin Abraham toimi siitä huolimatta, että hän tiesi Sodoman asukkaiden turmeltuneisuuden ja olisi ollut inhimillisesti ymmärrettävää, jos hän olisi halunnut heidän kollektiivista tuhoaan. Abraham on tässä hyvin erilainen kuin profeetta Joona, joka on masentunut Jumalan päätettyä olla tuhoamatta Niiniveä kaupungin asukkaiden kuultua hänen sanomaansa ja tehtyä parannuksen – samalla Joonan kertomus ilmaisee, että Jumala toivoo turmeltuneiden ihmisten tekevän parannuksen, eikä halua heitä hävittää. Tämäkin on juutalaisuudessa aivan keskeinen näkemys (katso mm. Hesekiel 33:11).”
Isra Lehtinen on peruskoulun ja lukion islamin lehtori. Hänen valitsemansa Koraanin teksti on suurasta 26 (Runoilijoiden suura), jakeet 83–89. Hän käyttää seuraavassa Koraanin tapaan Abrahamista arabiankielistä muotoa Ibrahim.
Herrani, anna minulle viisautta ja päästä minut hurskaitten joukkoon. Anna minulle hurskaan maine jälkipolvissa ja anna minun periä autuuden tarha. Anna anteeksi isälleni, vaikka hän kulkee eksyksissä, äläkä saata minua häpeään, kun ihmiset herätetään henkiin, päivänä, jona omaisuus ei hyödytä eikä poikien määrä, vaan se, että tulee Jumalan luo puhtain sydämin.
”Koraanin 26. suuran jakeet 83–89 ovat pyyntörukous (du’a) ja ne ovat osa Runoilijoiden suuran laajempaa rukoussarjaa, jossa Ibrahim pyytää Jumalalta suojaa epäjumalilta ja rukoilee, että hänen perheensä olisi hurskas. Näissä jakeissa Ibrahim pyytää Jumalalta viisautta erottaa oikea ja väärä ja seurata oikeaa tietä. Hän myös rukoilee, että saa olla hurskaiden eli oikeamielisten joukossa ja pääsee Paratiisiin. Ibrahim pyytää anteeksi isänsä puolesta, mutta samalla toivoo, että isäkin kääntyisi Jumalan puoleen. Hänen isänsähän oli epäjumalanpalvoja. Ibrahim vastusti jo nuorena patsaidenpalvontaa.
Näitä kyseisiä jakeita käytetään henkilökohtaisena pyyntörukouksena erityisesti salat’n (ns. rituaalirukous) jälkeen. Tätä kohtaa lausutaan usein rukouksena viisauden, vilpittömyyden ja oikeamielisyyden puolesta sekä keinona pyytää Jumalalta johdatusta ja anteeksiantoa omista puutteista huolimatta. Jakeita käytetään yhteyden luomiseksi Jumalaan, ja Häneltä pyydetään myös hyvää mainetta tulevien sukupolvien keskuudessa ja lopulta paikkaa Paratiisissa.
Koraanissa on myös Ibrahimin suura, suura 14. Sen jakeet 35–41 ovat samalla tavalla Ibrahimin pyyntörukousta Jumalalle, kuten Runoilijoiden suurassakin.
Ibrahimin toinen vaimo Hajar on yksi islamin historian merkittävimmistä ja kunnioitetuimmista naisista. Ibrahim jätti hänet Ismail-vauvan kanssa Mekan alueelle. Vielä nykypäivänäkin muslimit kulkevat pyhiinvaelluksella kahden kukkulan, Safan ja Marwan väliä muistona siitä, kuinka Hajar juoksi kukkuloiden väliä vauva sylissään etsien vettä. Vihdoin hän löysi Zamzam-lähteen, jonka vettä on tänäkin päivänä tarjolla pyhiinvaeltajille. Ibrahimilla oli myös vaimo Saarah, joka sai Ishaq-pojan.
Ibrahimia ja Ismailia muistetaan osana pyhiinvaellusta ja sen päättävää ’id al-adhaa (=uhrijuhla). Ibrahim näki unen, että hänen piti uhrata poikansa Ismail, mutta kun hän oli toteuttamassa tätä, Jumalan ääni pysäytti hänet. Ibrahimin ei tarvinnut uhrata poikaansa, vaan se oli koettelemus hänen uskolleen. Pyhiinvaelluksen lopussa uhrataan lammas tai nauta tämän muistolle, ja ne, jotka eivät ole pyhiinvaelluksella, viettävät uhrijuhlaa, jossa he uhraavat samoin lampaan. Sekä pyhiinvaelluksella olijoiden uhraama liha että uhrijuhlaa viettävien uhraama liha käytetään ja siitä annetaan osa köyhille.”
Christian Seppänen on teologian tohtori ja luterilaisen kirkon pastori. Hän toimii myös evankelis-luterilaisen kirkon Kirkko ja juutalaisuus -työryhmässä. Hänen valitsemansa Uuden testamentin Abraham-teksti on Jaakobin kirjeestä, luvusta 2, jakeet 18–24.
Ehkä joku nyt sanoo: »Sinulla on usko, minulla teot.» Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet – pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. Ja niin täyttyi Raamatun sana: »Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi», ja hän sai nimen Jumalan ystävä. Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.
”Uuden testamentin kirjeet ovat olleet varhaisissa seurakunnissa kiertäneitä opetuskirjeitä. Kirjeen kirjoittaja on perinteisen tulkinnan mukaisesti yhdistetty Jeesuksen veljeen, Jaakobiin, mutta varmuutta kirjeen kirjoittajan identiteetistä ei ole.
Katkelman sisältö keskittyy tarkastelemaan uskon ja tekojen suhdetta toisiinsa sekä uskon perusluonnetta. Ennen katkelmaa kirjeessä on todettu kärjistäen, että ”usko ilman tekoja on kuollut”. Usko ei siis ole vain teoreettista, ”pään sisällä tapahtuvaa filosofointia”, vaan usko tulee todeksi vasta käytännön tekojen kautta. Jumalan olemassaoloon uskominen on vain osa uskon kokonaisuutta, johon sen lisäksi kuuluu myös luottaminen, mikä puolestaan ilmenee teoissa ja valinnoissa.
Abraham otetaan esimerkiksi oikeanlaisesta uskosta. Hän osoittautui vanhurskaaksi eli Jumalan mielestä oikeamieliseksi, kun hän noudatti Jumalan antamaa käskyä viemällä poikansa Iisakin uhrattavaksi. Tämä on hurja esimerkki äärimmäisestä uskollisuudesta Jumalalle. Kun kertomusta Abrahamista ja Iisakista luetaan Heprealaisesta Raamatusta Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, tiedetään, että kertomuksella on hyvä ja onnellinen loppu. Kyseessä oli äärimmäinen testi, jossa Abrahamia koeteltiin ja Jumala lopulta puuttui peliin ja antoi Iisakin sijaan lampaan uhrattavaksi. Abraham uskoi, siis luotti Jumalaan ja oli uskollinen hänen lupaukselleen. Jumalahan oli luvannut Abrahamille, että hänen jälkeläisiään on oleva kuin meren hiekkaa. Abrahamin täytyi siis luottaa siihen, että jollain keinoin mahdottomaltakin näyttävä tilanne (oman pojan uhraaminen) kääntyy vielä hyväksi.
Tämä esimerkki osoittaa, että ”ilman tekoja usko on hyödytön” (Jaak. 2:20). Tässä kohden kreikankielisessä alkutekstissä on sanaleikki: ilman toimia (ἔργον = työ, toiminta, teko) usko on toimimaton (ἀ-εργός = ei toimiva). Abrahamin usko oli ”toimivaa”, Abraham näytti teoillansa uskon todeksi.”
Teksteistä käydyssä keskustelussa kiinnitettiin huomiota siihen, mikä yhdistää kolmea luettua Abraham-tekstiä. Kaikki piirtävät omalla tavallaan päähenkilöstä jalon kuvan. Hän toimii esikuvana sekä juutalaisille, muslimeille että kristityille.