Mitä tapahtuu aikojen lopulla? – Kolmen uskonnon kuunteleva keskustelu Kirjoituksista marraskuussa 2024.

Kolmen uskonnon pyhiin kirjoituksiin keskittyvien dialogien sarja, josta Teologia.fi -sivustolla on luettavissa viime vuosien ajalta jo lukuisia raportteja, käytiin – ehkä maailmantilanteenkin innoittamana – lopunajallisissa tunnelmissa. Teema, jonka pohjalta luettavat tekstit oli valittu, oli ”Mitä tapahtuu aikojen lopulla”. Keskustelun koollekutsujana toimi Ev. lut. kirkon Kirkko ja juutalaisuus -työryhmä.

Juutalainen teksti: Jesaja 2:1–5

Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana.
Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista,
ja kansat virtaavat sinne… (2:2)

Taija Votkin Helsingin juutalaisesta seurakunnasta oli valinnut juutalaisen teksti Jesajan kirjasta. Hän kertoi tekstinvalintansa perusteeksi siitä löytyvän positiivisen tulokulman. Teksti kertoo siitä, mitä hyvää voimme odottaa. Erityisesti häntä kosketti kohta, jonka mukaan ”Hän, Herra, ratkaisee kansanheimojen riidat, jakaa oikeutta kaikille kansoille. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi” (jae 4).

Votkin totesi pohdinnoissaan, että ”valittu kansa” ei tarkoita etuoikeutta, vaan ennemminkin velvoitetta toimia kaikkien puolesta, kohti hyvää päämäärää. Keskustelussa todettiin, että tekstiä voidaan katsoa myös teknologianäkökulmasta: siinähän puhutaan auroista ja vesureista. Voidaan rakentaa konkreettisia asioita arkeen kaikkien hyödyksi. Teksti johdattaa myös juurille, ihmisen perustehtävään viljellä ja varjella maata. Myös universaalin rauhan ajatus on tekstissä mukana, kun miekat taotaan auroiksi. Keskustelussa tunnistettiinkin tekstissä eräänlainen yleisinhimillinen eetos – kaikkien jakama toive ja päämäärä. Tämän todettiin näkyvän myös siinä, että teksti miekkojen takomisesta auroiksi on kirjoitettuna esimerkiksi YK:n päämajan seinään. Onnistuttiinpa siinä näkemään myös kiertotalouden ajatusta, eräänlaista kierrätysteknologiaa, kun kasarmit muutetaan pienteollisuushalleiksi.

Keskustelussa kyseltiin juutalaisen lukijan näkemystä tekstin aikajänteestä: Milloin se tapahtuu, kauanko se kestää? Opetusten mukaan sinä päivänä, kun kaikki juutalaiset tottelevat kaikkia mitsvoja, Messias tulee. Ehkä me kaikki emme vielä tee niin, sillä se päivä ei ole vielä tullut eikä ole vielä tänään. Ehkä tapahtuu ensin vielä jotain kauheampaa kuin mitä nyt maailmassa näemme ja sitten Messias tulee. Kuitenkin joka pesah-juhlana (pääsiäisenä) katetaan pöytään paikka myös Elialle, josko hän tulisi edeltä kertomaan tulevan aikakauden lähestymisestä. Odottaminen jatkuu, vaikka hän viipyykin.

Islamilainen teksti: Koraani 22:1-2. 27:82 ja 40:10–11

Oi ihmiset, pelätkää Herraanne. Totisesti Lopunaikojen järistys on merkittävä tapahtuma! Päivänä, jolloin näette sen, unohtaa jokainen imettäjä imetettävänsä… (22:1-2)

Islamin shiialaista muotoja edustava imaami Abbas Bahmanpour Resalat islamilaisesta yhdyskunnasta Helsingistä, oli valinnut lopunajoista kertomaan kolme tekstikatkelmaa Koraanin suurista 22, 27 ja 40. Näissä tulevat esille kolme lopunajan merkkiä. Koraanintulkitsijoiden keskuudessa esiintyy erilaisia käsityksiä siitä, missä vaiheessa lopunaikoja nämä merkit tapahtuvat Ensimmäinen teksti käsitteli maanjäristystä, joka on erilainen kuin aiemmin koetut. Se saa kaikki ihmiset häkeltyneiksi: imettäjä unohtaa imetettävänsä, raskaana olevat naiset synnyttävät odottamatta ja ihmiset vaeltelevat ympäriinsä kuin humaltuneina, vaikka eivät sitä ole. Toinen teksti kertoo mystisestä olennosta, joka nousee maan uumenista. Onko kyseessä inhimillinen olento vai jokin muu – siitä on erilaisia tulkintoja koraaninselittäjien keskuudessa. Myös mielikuvitus on luonut historian saatossa erilaisia kuvauksia. Toisinaan tätä lopunajan olentoa kuvataan 70 metriä pitkäksi, toisinaan sen ruumiin kuvataan koostuvan eri eläinten osista. Sen tehtävä liittyy kuitenkin tuomion jakamiseen: sinettisormuksellaan se merkitsee valitut sen mukaan, millainen kohtalo heillä on. Kolmas merkki on savu, joka peittää koko taivaan. Tästä kertoo suuran 40 katkelma. Tätäkin koskien on erilaisia käsityksiä. Savun nähdään laskeutuvan alas taivaalta tai vaihtoehtoisesti nousevan Arabian niemimaalta siellä palavasta tulesta. Savu peittää koko taivaan kahdeksi kuukaudeksi. Tällainen lähes ekokatastrofin kuvaukselta kuulostava kuvaus herätti kuulijoissa kysymyksen siitäkin, voisiko ihmiskunta toimillaan saada tuollaisen savun aikaiseksi.

Bahmanpour kertoi islamilaisen traditioin puhuvan lisäksi kymmenistä muista merkeistä, jotka kertovat lopun aikojen olevan tulossa. Tällaisia ovat esimerkiksi Mahdin paluu shiialaisen käsityksen mukaan, niin myös se, että lapset eivät tottele enää vanhempiaan tai, että ihmiset unohtavat islamin opetukset. Näitä merkkejä monet uskovat jo näkevänsä, mutta toisaalta – totesi Bahmanpour – näin on ollut kautta aikojen. Aina on ajateltu, että tämän pahempaa ei voi enää tulla.

Myös Koraanin tekstien kohdalla heräsi kysymys, milloin nämä tapahtuvat. Keskustelijat halusivat muun muassa tietää, tehdäänkö shiialaisessa seurakunnassa laskelmia siitä, koska loppu tulee. Vastaus oli yksiselitteinen: Ei tehdä, sillä kukaan ei voi sitä tietää. Vain Jumala yksin tietää.  Edes se enkeli, jonka tehtävänä on puhaltaa pasuunaan viimeisen tuomion merkiksi, ei vielä tiedä milloin se tapahtuu. Hänelle ilmoitetaan se, kun aika on.

Shiialaisen perimätiedon mukaan käydään suuri valtataistelu, jonka uskovat voittavat. Mahdi perustaa oikeudenmukaisuuden valtakunnan ja uskovat hallitsevat sitä tuhat vuotta ja sitten tulee maailmanloppu. Myös kristittyjen keskuudessa tunnistettiin ajatus tuhatvuotisesta valtakunnasta. Samaan aikaan tutulta ja vieraalta kuulosti myös se, shiia-islamilainen käsitys, jonka mukaan Jeesus tulee Mahdin rinnalla. Hän ei ole koskaan ollut kuolleena, sillä Jumala nosti hänet luoksensa. Tuhavuotisen valtakunnan aikana Mahdi johtaa, mutta Jeesus rukoilee Mahdin takana.

Kristittyjen teksti: Matteus 25:1–13

Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan… (25:1)

Suomen ekumeenisessa neuvostossa työskentelevä, metodistikirkkoa edustava, Sarah Tiainen, toi luettavaksi ajankohtaisen kertomuksen tyhmistä ja viisaista morsiusneidoista. Ajankohtainen se on erityisesti siksi, että luterilaisen kirkon kirkkovuodessa se on juuri käsillä olevan kirkkovuoden lopun tekstejä. Sarah Tiainen kertoi valinneensa tekstin yksinkertaisesti siksi, että se on henkilökohtaisesti puhutteleva teksti. Toisin kuin luvun 24 tekstissä, joka on lopunajan katastrofien kuvausta, on tässä henkilökohtainen uskonsuhde keskiössä.

Viisaat morsiusneidot olivat hankkineet lamppuihinsa öljyä toisin kuin tyhmät. Sarah Tiainen pohdiskeli testissä keskeiselle sijalle nousevan öljyn merkitystä. Hänelle se symboloi Pyhää Henkeä, uskon hoitamista, rukousta, jumalanpalvelusta ja – erityisesti metodistin näkökulmasta – aktiivista palvelemista. Kun sulhasen tulo viivästyi, kaikki ehtivät jo nukahtaa, mutta se ei haittaa, sillä jos oli hyvin varustautunut, oli nopeasti valmiina. Häätalo on tietenkin taivas ja sinne pitäisi päästä.

Keskustelussa palattiin jo Koraanin teksti yhteydessä imaami Bahmanpourin toteamaan islamin käsitykseen, että kuolinvuoteella on myöhäistä katua. Samalla, kun ajatus tuntui ainakin läsnäoleville kristityille vieraalta, todettin, että Matteuksen tekstinkin mukaan vaikuttaisi olevan niin, että tuomiopäivän kohdalla ei asioita voi enää korjata. Silloin asetelmat lukittuvat ja jos öljyä ei ole niin ei ole. Sarah Tiainen nosti valitsemansa tekstin kautta esille myös pyhittymisen ajatuksen. Kun ihminen tulee kristityksi, vastaanottaa uskon, alkaa pyhittyminen. On ehkä ajateltavissa, että olemme jo pikkuhiljaa hiukan pyhittyneet. Sitä on tapahtunut niinkin arkisissa asioissa, kuin siinä, että olemme tunnustaneet lasten oikeudet ja heidän ihmisyytensä, naisten oikeudet ja vastuun luonnon hyvinvoinnista.

Kirjoittaja