Tulisiko robottia kohdella moraalisena toimijana?

Kuuntele artikkeli:

Tieteisfiktiossa robottien ja ihmismäisten koneiden moraalinen kohtelu on tavallinen teema. Robotin huonosta kohtelusta on helppo närkästyä: Robotille oikeudet! Tosiasiassa aihe on hankala ja vie meidät ihmisyyden ydinkysymysten äärelle.

Ajatellaan vaikkapa tv-sarja Star Trek: The Next Generationin (1987-1994) androidia nimeltään Data. Datan pyrkimystä olla yhä inhimillisempi seurataan sarjan edistyessä. Data esitetään täysimittaisena toimijana, jota tulisi pitää vastuussa teoistaan ja jonka katsotaan itse päättävän omista arvoistaan ja kohtalostaan. Tällaisena hänen katsotaan ansaitsevan moraalisen toimijan kohtelun.

Data on kuitenkin vain ajatusleikki. Vaikka emme oikeasti kykene rakentamaan mitään Datan kaltaista, älykästä teknologiaa kehitetään kiivaasti. Ne jäljittelevät yhä uskottavammin ihmisen sosiaalista ja moraalista suorituskykyä. Kysymys robottien moraalisesta kohtelusta on ennemmin tai myöhemmin kohdattava myös fiktion ulkopuolella – ihmisten arkielämässä.

Toimijat ja moraalisen huomion kohteet

Ensimmäiseksi on hyvä erottaa toisistaan moraaliset toimijat ja moraalisen huomion kohteet. Pidämme monia eläinlajeja moraalisen huomion kohteina siinä mielessä, että näiden intressit ja mahdollinen kärsimys tulisi ottaa huomioon. 

Kivet ja kannettavat tietokoneet eivät ole moraalisen huomion kohteen asemassa. Ero tietokoneiden ja eläinten välillä on tietysti elämä itse – kyky lisääntyä, tuntea tuskaa ja elää tavalla, joka toteuttaa elämän ehdot hyvin tai huonosti. Nämä seikat ovat moraalisesti tärkeitä: meidän tulee edistää tällaisten olioiden hyvää ja välttää aiheuttamasta kärsimystä.

Erotamme kuitenkin moraalisen huomion kohteena olemisen moraalisesta toimijuudesta. Tavallisesti ei-inhimillisiä eläimiä ei pidetä moraalisina agentteina. Normaali, aikuinen ihminen on moraalisen toimijan prototyyppi. Hän ei pelkästään ole moraalisen huomion kohde, vaan myös autonominen moraalinen yksilö.

Autonominen yksilö kykenee arvioimaan arvoja ja toiminnan perusteita sekä toimimaan niiden mukaan. Hän kykenee ottamaan huomioon häntä kohtaan suunnatut odotukset, vaatimukset ja velvollisuudet, kuten esimerkiksi lait ja moraalinormit.

Kun tällainen yksilö toimii, on mielestämme sopivaa vastata tähän toimintaan erilaisin tuntein ja asentein. Kehumme, moitimme, annamme anteeksi, ymmärrämme, suutumme, kritisoimme, arvioimme. Kutsukaamme näitä vaikkapa vastuuasenteiksi. Emme katso sopivaksi suunnata niitä kilpikonnia tai kotkia kohtaan.

Toimijat outouden laaksossa

Ihmisetkin asettuvat eri kohtiin toimijuuden tikapuilla. Kaikki ihmiset eivät ole täysimittaisia moraalisia toimijoita tikkaiden yläpäässä. Esimerkiksi pienet lapset ja vaikeasti sairaat ihmiset sijoitetaan usein tikkaiden alapäähän. Yksilön asema toimijuuden tikapuilla voi vaihdella tilanteen mukaan.

Mihin kohtaan robotti asettuu toimijuuden tikapuilla? Onko se läppäri, kilpikonna, lapsi vai täysimittainen aikuinen? Kyselyjen mukaan ihmisten asenteet vaihtelevat. Myös kulttuurien välillä on vaihtelua asenteissa robotteja kohtaan.

Kun robotin toiminta ja ulkomuoto ovat tarpeeksi ihmismäisiä, ihmiset valtaa eräänlainen hämmennys ja joskus jopa kuvotus

Yhtäältä meidän ehkä tekisi mieli pitää inhimillisesti käyttäytyvää robottia ikään kuin toimijana. Sehän saattaa puhua, liikkua ja ottaa meidät huomioon. Toisaalta taas olemme selvästikin tietoisia siitä, että robotti on vain esine. Se ei koe, elä, kärsi eikä tunne mitään. Se voi simuloida tahtovansa ja tuntevansa, mutta sen sisällä ei ole ketään kotona.

Robotti samanaikaisesti muistuttaa ihmistä mutta on kuitenkin esine. Robottien ja ihmisten vuorovaikutuksen tutkimuksessa puhutaan ”outouden laaksosta”. Kun robotin toiminta ja ulkomuoto ovat tarpeeksi ihmismäisiä, ihmiset valtaa eräänlainen hämmennys ja joskus jopa kuvotus.

Emme tiedä, kuinka ihmismäiseen esineeseen tulisi suhtautua. Robottia voi kohdella kuin esinettä heittämällä sen roskalavalle. Toisaalta taas julma kohtelu herättää tunteita. Katso vaikka YouTube-videoita, joissa esiintyy robotteja, jotka kävelevät tai kantavat tavaroita. Usein videoissa esiintyy ihmisiä, jotka horjuttavat robotteja. Kommenttiosastolla katsojat usein suuttuvat: ”älkää kiusatko niitä robotteja!”

Intuitiiviset asenteemme ja tunteemme robotteja kohtaan vaikuttavat siis ristiriitaisilta. Miten meidän siis tulisi suhtautua asiaan?

Vastaus tähän kysymykseen edellyttää kahden asian selvittämistä: ovatko robotit todella toimijoita ja millä ehdoin meidän tulisi ottaa olioita moraalisen kohtelun piiriin?

Robottien toimijuudesta ei ehkä ole yksimielisyyttä mutta on mielestäni perusteltua ajatella, etteivät edes uusimmat sosiaaliset robotit ole moraalisia toimijoita. Moraalisen toimijuuden vähimmäisvaatimuksena on kyky tunnistaa ja vastata moraalisiin odotuksiin ja normeihin. Edes kaikkein kehittynein sosiaalinen robotti ei vielä kykene tähän. 

Vaikeampaa on sanoa, onko olemassa jokin sellainen seikka, joka periaatteessa estää robotteja olemasta moraalisia toimijoita. Tällöin kohtaamme kysymyksen esimerkiksi keinotietoisuuden mahdollisuudesta.

Moraalisen kohtelun dilemma

Haluan tässä yhteydessä keskittyä kuitenkin toiseen kysymykseen, joka usein jää paljon vähemmälle huomiolle. Kannattaisiko meidän pitää robotteja moraalisen huomion kohteina?

Kohtaamme dilemman. Jos emme laske robotteja moraalisen kohtelun piiriin, kärsimme siitä itse. Jos taas otamme, voi tämä johtaa meidän kannaltamme epäsuotuisaan kehitykseen.

Empatia ja toisten huomioonottaminen vaatii harjoittelua

Ajatellaan, että suljemme kategorisesti robotit moraalisen kohtelun ja huomion ulkopuolelle. Mitä tästä seuraisi?

Jotkut filosofit (esimerkiksi Tuomas Akvinolainen ja Immanuel Kant) ovat esittäneet, että sillä, miten kohtelemme muita eläimiä, on vaikutus meihin itseemme. Muita eläimiä tulee kohdella hyvin (vaikka nämä eivät olisikaan kärsiviä ja tuntevia olioita), koska julma kohtelu tukee taipumustamme kohdella toisia ihmisiä julmasti.

Sama näyttäisi pätevän robotteihin. Jos kohtelen robottikoiraa välinpitämättömästi, se ylläpitää asenteita, jotka mahdollistavat välinpitämättömyyden ja julmuuden toisia ihmisiä kohtaan.  Empatia ja toisten huomioonottaminen vaatii harjoittelua. Jos en saa harjoitusta ja kohtelen piirissäni olevia olioita huonosti, teen itsestäni paheellisen ihmisen. 

Pelkona ei siis ole, että koneesta tulee ihminen, vaan että ihmisestä tulee kone.

Dilemmalla on myös toinen sarvi. Ajatellaan nyt, että laajennamme moraalisen kohtelun piiriä niin, että alamme pitää robotteja moraalisina toimijoina.

Suurin ongelma on tietenkin se, että nykyisiltä roboteilta puuttuu vielä esimerkiksi autonomiaan vaadittavat kyvyt. Robotti ei tunnista moraalisia eikä sosiaalisia odotuksia. Robotit eivät vaikuta olevan tietoisiakaan. Ne ei tunne kipua eivätkä koe mitään. Tästä syystä roboteilla ei näytä olevan intressejä: ne eivät välitä mistään. Näin ne ovat enemmän esineitä kuin moraaliobjekteja tai moraalitoimijoita.

Jotkut ihmiset ovat jo ottaneet inhimillisen (ja intiimin) kohtelun piiriin erilaisia robotteja. Jotkut ovat menneet naimisiin robottiensa kanssa. Monet robotit suunnitellaan tahallaan niin, että ne herättävät ihmisissä kiintymystä. Silti nämä robotit ovat vain esineitä. Onko tämä ihmisten huijaamista?

Robottien ”ihmistämisen” vaarana on, että tulemme samalla huomaamatta vesittäneeksi sen, mitä moraalinen kohtelu oikeastaan tarkoittaa. Robotin ja omistajan suhde on hyvin kaukana kahden ihmisen välisestä rakkaussuhteesta. Jos tätä kuitenkin aletaan pitää rakkaussuhteena, käsitys rakkaudesta kapenee. Rakkaudesta, joka on uhrautumista ja haavoittuvuutta edellyttävä ja velvollisuuksia luova suhde, tulee lähinnä nimitys seksuaaliselle tyydytykselle ja vain yhden osapuolen tarpeiden täyttymiselle.

Samankaltaista kehitystä voi tapahtua myös muiden, moraalisesti latautuneiden suhteiden, kuten hoivan ja huolenpidon suhteen. Hoivasta ja välittämisestä tulee lääkeannosta tarjoavan hoitorobotin sympaattinen huokaus vailla välittämistä ja sitoutumista ihmisen hyvinvointiin.

Tulevaisuus näyttää missä määrin robotit kykenevät kiipeämään toimijuuden tikapuita. Tämä kehitys ei kuitenkaan vielä ratkaise sitä, miten meidän tulisi suhtautua robotteihin moraalisina olentoina. Mihin sitten päädymmekin, vastaus on ihmiskunnan kannalta kauaskantoinen ja järisyttävä.

Kirjoittaja