Miksi jaettuja kertomuksia tarvitaan autonomisen teknologian aikana?

Kuuntele artikkeli:

Lukija: Raine Haikarainen

Automatisaation sanotaan lisäävän turvallisuutta. Kaupallisen ilmailun turvallisuuskulttuurissa myös ihmisten elävällä kohtaamisella ja kokemusten jakamisella on ratkaiseva merkitys. Tästä uskonnolliset yhteisötkin voivat ottaa oppia.

Lentoliikenne on kärsinyt viime vuosina sekä maine- että kannattavuushaitoista. Osa lentomatkustajista tuntee suoranaista häpeää liikennemuodon ilmastokuormituksen vuoksi. Lentoturvallisuudessa häpeälle ei kuitenkaan ole tarvetta. Liikenneilmailu on runsaassa sadassa vuodessa kehittynyt riskialttiista kokeilutoiminnasta ultraturvalliseksi liikennemuodoksi.

Kuvaava esimerkki on vuosi 2017. Tuolloin maailmassa ostettiin peräti 4.2 miljardia kaupallista lentolippua, ja yhdellekään suurista kansainvälisistä lentoyhtiöitä ei tapahtunut kuolemaan johtanutta onnettomuutta. Teknisen kehityksen ja tiukan sääntelyn ohella ilmailun turvallisuuteen on ratkaisevasti vaikuttanut organisaatioiden ja ihmisten yhteistoiminnan kehittäminen. Nämä tekijät ovat kiinnostavia humanistisen ja teologisen tutkimuksen kannalta.

Kommunikaatio on tärkeä turvallisuustekijä

Vuonna 1979 Yhdysvaltain avaruushallinnossa työskennellyt H. Patrick Ruffel-Smith julkaisi tutkimuksen, jossa selvitettiin suuren matkustajakoneen miehistön selviämistä paineisissa tilanteissa. Tutkimus paljasti yllättävän tuloksen. Vaativissa olosuhteissa ratkaisevaa ei ollut miehistön yhteenlaskettu työvuosien tai lentotuntien määrä. Tärkeämpää oli, että kommunikaatio toimi ja oli avointa. Kokemattomampikin miehistö pärjäsi hyvin, kun yhteistyö onnistui, viestintä oli selkeää ja hierarkkiset kynnykset matalia.

Tutkimus herätti kiinnostuksen miehistöyhteistyön kehittämiseen. Tuloksena syntyi 1980-luvun alussa koulutusjärjestelmä Crew Resource Management (CRM), jonka opeista on muodostunut olennainen osa liikennelentäjien ammattiosaamista. CRM-koulutus on sittemmin otettu käyttöön niin sairaaloiden leikkaussaleissa kuin muissakin korkean luotettavuustason organisaatioissa teollisuuslaitoksista ydinvoimaloihin.

Nykytutkimuksen intressit kohdistuvat yhä vahvemmin uhkien hallintaan ja inhimillisten sekä systeemisten tekijöiden ymmärtämiseen

Toimiva kommunikaatio edellyttää yhteistä terminologiaa ja selkeitä sopimuksia. Toimintaympäristön on rohkaistava mielipiteiden avoimeen ilmaisuun sekä virheiden tunnustamiseen. Keskellä autonomista ja kompleksista teknologiaa kasvokkain kohtaamisesta ja elävästä vuorovaikutuksesta on tullut merkittävä turvallisuustekijä.

Kommunikaatiotekijöiden huomioiminen on muuttanut turvallisuustutkimuksen painopisteitä. Takavuosikymmeninä tutkijoiden mielenkiinto kohdistui vahvasti onnettomuuksien ja vaaratilanteiden analysointiin. Nykytutkimuksen intressit kohdistuvat yhä vahvemmin uhkien hallintaan ja inhimillisten sekä systeemisten tekijöiden ymmärtämiseen.

Ihmistä ei nähdä vain systeemien heikkona lenkkinä, vaan luovana, oppivana ja eteenpäin katsovana ongelmaratkaisijana. Tekoälyn vaikutuksen kasvaessa tarvitaan entistä enemmän ihmisen kuvitteellista ja samalla arvopohjaista toimintaa. On yllättävää, kuinka vahvasti ilmailuturvallisuuteen keskittyneissä periaateohjelmissa on viime vuosina korostunut klassisen hyve-etiikan merkitys. Ohjelmissa peräänkuulutetaan ihmiskeskeisyyttä, luottamuksellisuutta ja läpinäkyvyyttä sekä rohkeutta tunnustaa omat virheet ja rajallisuudet.

Miten jaetut kertomukset edistävät turvallisuutta?

Modernin liikennelentokoneen hallinta perustuu vahvasti tietokoneiden ja automaation varaan. Perustekniikka on osoittautunut luotettavaksi, mutta samalla on jouduttu uudenlaisten ongelmien äärelle. Mitä eksoottisempaa teknologia on, sitä eksoottisempia ovat myös virheet.

Uusina riskitekijöinä nousevat turvallisuustutkimuksissa esille muun muassa automaation aiheuttamat yllätykset. Pieni laitevika tai ulkoisten olosuhteiden äkillinen muuttuminen voivat aktivoida koneiden hallintajärjestelmän tavalla, johon miehistö ei ole valmistautunut.

Lisäksi pitkälle kehitetty automaatio voi edesauttaa tarkkaavaisuuden herpaantumista. Puhutaan automaatioon tuudittautumisesta tai automaatiohuolettomuudesta (automation complacency). Tehokas automaatio saattaa passivoida ja heikentää ihmisen kykyä toimia yllättävissä tilanteissa.

Uuden henkilöauton kuljettajakin on voinut havahtua tähän ongelmaan. Kaistavahdin käyttöön tuudittautunut kuljettaja voi hämmentyä, kun olosuhteet äkkiä muuttuvat tai automatiikka kytkeytyy pois päältä tai pyrkii tekemään epänormaaleja ohjausliikkeitä.

Toimijoiden kokemusten vaihto, virheiden raportointi sekä avoin keskustelu ovat osoittautuneet tärkeiksi yllätyksiin valmistautumisessa ja niistä selviytymisessä. Turvallisuustutkija Karl E. Weick katsoo, että elävä kohtaaminen ja yhteisesti jaetut kertomukset ovat keskeinen tekijä selviytymisessämme yhä monimutkaisemmaksi muodostuvassa maailmassa.

Kertomuksia ja niihin liittyviä arvoja jakava yhteisö on potentiaalisesti luotettavampi, koska sen jäsenet pystyvät kuvittelemaan minkälaisia mahdollisia uhkia on olemassa. He ovat luottavaisempia sen suhteen, että pystyvät käsittelemään näitä ongelmia, koska yhteisössä on kerrottu tarinoita vastaavista selviytymistilanteista.

Yhteisesti jaettujen kertomusten kautta jäsennämme elämäämme ja opimme toinen toisiltamme. Kertomukset sekä laajentavat että supistavat meidän ymmärrystämme siitä, mikä on elämässä mahdollista ja mikä ei.

Kokemusten yhteisessä jakamisessa törmätään väistämättä myös ihmisluonnon ikiaikaisiin piirteisiin. Jo Raamatun alkuriveillä kuvataan tapahtumia, joissa ihminen joutuu tunnustamaan rajallisuutensa ja tekemään tiliä epäonnistumisiensa kanssa. Vaativan teknologian maailmassakin pätevät yhä samat kysymykset, jotka ihmiselle ensimmäisenä esitetään. Missä sinä olet? Missä on veljesi?

Virheiden tunnustaminen on turvallisuuskulttuurin alku

Epäonnistumisesta johtuva häpeän tunne estää ihmistä tunnustamasta virheitään. Tunnettu turvallisuustutkija James Reason on kehittänyt mallin, jossa virheiden salaamisen sijasta toimijoita rohkaistaan raportoimaan epäonnistumisistaan ilman pelkoa rangaistusseuraamuksista. Samalla he ovat syvästi tietoisia sallitun ja kielletyn toiminnan rajoista.

Ilmailu on antanut ratkaisevan tärkeitä turvallisuusmalleja muillekin teknologisoituneille toimintaympäristöille

Avoimen raportoinnin tuloksena kertyy hyödyllistä turvallisuustietoa, joka analysoidaan ja välitetään sen jälkeen toimijoiden kesken. Näin syntyy oppiva ja luotettava turvallisuusyhteisö, joka kykenee mukautumaan muuttuviin tilanteisin ja kohtamaan eteen tulevat kriisit. Reasonin malli tunnetaan nimellä Just Culture ja siitä on 2000-luvulla muodostunut olennainen osa liikennelentäjäkoulutusta. Mallia on hyödynnetty ilmailun lisäksi sairaaloissa ja vaativissa teollisuusympäristöissä.

Ilmailu on antanut ratkaisevan tärkeitä turvallisuusmalleja muillekin teknologisoituneille toimintaympäristöille, kuten sairaaloille. Vahinkojen määrä on vähentynyt, kun ihmisen, koneen ja toimintaorganisaation kommunikaatiota on parannettu sekä epäonnistumisista otettu oppia. Näin syntyneellä turvallisuuskulttuurilla olisi käyttöä muillakin elämänalueilla.

Myös uskonnollisia ja intensiivistä ihmistyötä tekeviä yhteisöjä voisi tarkastella korkean luotettavuuden organisaatioina. Ne voivat oppia vaativan teknologian toimijoilta virheiden systemaattista raportointia, riskien kartoittamista ja epäonnistumisien analyysiä. Samalla nämä yhteisöt voisivat pitkän historiansa opettamina jakaa teknologian edustajille kokemuksiaan ihmisenä olemisesta.

Virheet kuuluvat väistämättä ihmisluontoon ja niiden tunnustaminen on aina ollut vaikeaa.  Ihmisen vahvuuksia ovat kyky kestää kriisejä ja luova mielikuvitus, jonka avulla voidaan ennakoida potentiaalisia uhkia. Näitä kykyjä tarvitaan autonomisen teknologian hallitsemassa maailmassa.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Haikarainen, Raine: Taivaalla opittua. Ilmailu ja turvallisuusajattelun kehittyminen. Noderstedt: BoD, 2022.