| Riku Hämäläinen |

Parantamisen voima Pohjois-Amerikan intiaaneilla

George Catlinin maalaus karhutietäjästä. Kuva: Wikimedia Commons

Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen parantamistraditioihin kuuluu kokemukseen ja tietoon perustuvia pragmaattisia käytänteitä. He ovat muun muassa käyttäneet parantamiseen yli 2500 luonnonkasvia ja erilaisia terapeuttisia menetelmiä. Intiaanien käsityksen mukaan parantamisessa on kuitenkin aina mukana yli-inhimillisiä voimia, joten parantamistraditioita on tarkasteltava osana heidän uskonnollisia perinteitään. 

Intiaanien parissa sairaudet ja parantaminen ovat sidoksissa uskontoon. Jesuiitat huomasivat jo 1600-luvulla, että tietäjillä uskottiin olevan apunaan erityinen yli-inhimillinen voima, joka antoi kykyä parantaa. Ilman tätä voimaa parantaminen ei onnistunut. Myöhemmin voimaa alettiin kutsua englanniksi termillä medicine, jonka olen suomentanut sanalla rohto. 

Parantaja karhunnahassa 

Kesällä 1832 taiteilija George Catlin oli Yellowstone-joella  todistamassa, miten blackfootien karhutietäjä yritti parantaa ammuttua miestä. Catlinin värikäs kuvaus on yksi parhaista varhaisista silminnäkijäkuvauksista intiaanien parantamisriiteistä:

 [—] hetken kuluttua hänen [tietäjän] tulostaan ilmoitettiin läpi väkijoukon kantautuvalla kuolemankaltaisella ”hys — sh — ”. Mitään ei kuulunut paitsi hänen pukunsa kalistimista tuskin korvin kuultava helinä hänen liikkuessaan harkituin, hitain askelin häntä varten tehtyä kujaa myöten, joka johti lopulta sen raukan luokse, jonka yllä hänen mysteerinsä tultiin suorittamaan. 

[—] 

Hänen sisääntulonsa ja tamineensa olivat jokseenkin tällaiset: hän saapui rinkiin kyyryssä hitain ja keikkuvin askelin – hänen koko kehonsa oli keltaisen karhun nahan peitossa, karhun pää (jonka sisällä hänen oma päänsä oli) toimi naamiona; valtavat kynnet roikkuivat hänen ranteissaan ja nilkoissaan; toisessa kädessään hän heilutteli pelottavaa kalistinta ja toisessa hän heristi rohtokeihästä tai maagista sauvaa; kaikkeen kalinan melskeeseen ja epäsointuun hän lisäsi vielä villejä ja hätkähdyttäviä intiaanihyppyjä ja huudahduksia ja hirvittäviä ja kauhistuttavia harmaakarhun murahduksia, ärähdyksiä ja mörinöitä,  purskahtelevia ja käheitä loitsuja Hyville ja Pahoille Hengille potilaansa puolesta, joka kieriskeli ja vaikeroi kuolinkamppailussa, hänen tanssiessa ympärillä, hyppien hänen ylitseen ja pyöritellen häntä joka suuntaan. 

[—] 

Tämä puku, kaikkine osineen, on yksi loistavimmista kuriositeeteista kaikista intiaanien käsitöiden kokoelmasta, jonka olen tähän mennessä onnistunut saamaan käsiini täällä intiaanien maassa. Se on mitä erikoisin sekoitus ja yhdistelmä eläin- ja kasvikunnan arvoituksia. Keltaisen karhun nahan ohella (joka on milteipä poikkeus tässä maassa ja luonnonjärjestyksen ulkopuolella, ja tietysti suuri rohto ja rohdoksi käytetty) siinä on kiinnitettynä lukuisia nahkoja eläimistä, jotka ovat myös harvinaisia tai epämuodostuneita, mikä, heidän arvionsa mukaan, antaa niille rohtoa. Siinä on myös käärmeiden, sammakoiden ja lepakoiden nahkoja, lintujen nokkia, varpaita ja pyrstöjä, peurojen, vuohien ja antilooppien sorkkia; ja itse asiassa ”sälää” ja kaikkia osia, ja häntiä ja nokkia milteipä mistä tahansa joka ui, lentää tai juoksee tässä osassa maailmaa. 

Rohto 

Catlin puhuu rohdosta, joka on keskeisimpiä käsitteitä intiaanien uskonnoissa. Hän toteaa, että rohto oli ”suuri sana” intiaanien keskuudessa. Hän kirjoitti, että ”sana rohto tarkoittaa mysteeriä eikä mitään muuta.” William Clark, joka työskenteli läheisesti intiaanien kanssa 1870- ja 1880-luvuilla, kirjoitti, että termi rohto tarkoittaa mysteeriä ja tuntematonta. ”Jumala on ennemminkin Suuri Mysteeri kuin Suuri Henki kuten se yleensä on käännetty. Meillä ei ole yhtä sanaa, joka ilmaisisi rohdon merkitystä, kuten sitä käytetään intiaanien parissa. Joskus se kattaa pyhyyden, mysteerin, henget, onnen, näyt, unet, ennusteet, joskus luonnon salat, jotka toimivat hyvän ja pahan puolesta.” 

Rohto viittaa yli-inhimilliseen voimaan, joka voi ilmetä henkilöissä, eläimissä, luonnonilmiöissä ja oikeastaan missä tahansa. Se on peräisin henkimaailmasta, kaiken takana olevalta persoonattomalta voimalta. Jokaisella kansalla on ollut omakielinen nimityksensä rohdolle, eikä sille ole välttämättä edes heidän itsensä parissa selkeää määritelmää. Perinteitä ylläpidettiin ja välitettiin suullisesti, mikä on antanut mahdollisuuden variaatioille ja tulkinnoille. Nykyään intiaanit käyttävät itsekin yleisesti englanninkielistä termiä väljässä merkityksessä. Rohto voi ilmetä henkilöissä, eläimissä, luonnonilmiöissä ja missä tahansa toiminnassa. Kaikki ihmisen käsityskyvyn ylittävät asiat ovat rohtoa, epämuodostuneet eläimet ovat rohtoa, parantavat kasvit ovat rohtoa ja parantajilla on rohtoa. 

Rohtoa näystä 

Intiaanien käsityksen mukaan ihmisillä on mahdollisuus saada näkykokemusten kautta osa yli-inhimillisestä voimasta itselleen jotakin erityistä tarkoitusta varten, kuten parantamiseen. Intiaaneilla uskonto ei ole ollut vain opinkappaleiden osaamista tai ohjeiden noudattamista. Keskeisimpiä tavoitteita oli saavuttaa henkilökohtainen suhde henkimaailmaan. Tämä tapahtui näkykokemuksessa, jossa oli mahdollisuus saada osa kaiken takana olevasta voimasta. Henkilö saattoi saada tämän voiman myös siirrettynä ihmiseltä toiselle. 

Näkykokemus voitiin saavuttaa joko tavallisesti nukkuessa, jossakin erityisessä stressitilassa tai varta vasten erikseen etsimällä sitä rituaalisesti. Pohjois-Amerikassa etenkin Kalliovuorten itäpuolen tasankoalueella tällainen rituaalinen näynetsintä on ollut erittäin yleistä. 

Tietäjä ja parantaja 

Käsitteeseen rohto (medicine) liittyy läheisesti uskonnollinen spesialisti, josta käytetään englanniksi nimitystä medicine man (myös medicine woman), suomeksi tietäjä. Intiaanien parissa tietäjä tarkoittaa henkilöä, joka toimii yhteisönsä hyväksi esimerkiksi parantajana ja jonka asema perustuu perinteen tuntemukseen ja läheiseen kanssakäymiseen henkimaailman voimien kanssa. 

Rajaa tietäjän ja tavallisen näyn ja sitä kautta rohdon saaneen ihmisen välille voi olla vaikea vetää. Tietäjäksi voidaan kuitenkin nimittää sellaista henkilöä, joka nimenomaan käyttää saamaansa voimaa yhteisönsä hyväksi selvemmin kuin muut. Ei-tietäjien voima on lähinnä omaan henkilökohtaiseen tarpeeseen, kuten menestymiseen sodankäynnissä tai metsästyksessä. 

Ruth Underhill erottaa tietäjät ”arkkivisionääreiksi”, joilla on suurempi voima kuin muilla ja usein heillä on myös enemmän henkiä apunaan. Tietäjät toimivat linkkinä tämän puoleisen ja tuonpuoleisen maailman välillä, he toimivat neuvonantajina ja tulkitsivat näkyjä ja muita kokemuksia ja ilmiöitä sekä toimivat johtajina rituaaleissa. 

Lisäksi he kykenivät parantamaan sairaita. Blackfoot- ja muilla tasankointiaaneilla karhulta saatu voima toimi erityisesti apuna sodankäynnissä ja sairaiden parantamisessa. Karhua pidettiin johtavana eläimenä yrttikasvien suhteen ja siksi jokaisesta, joka näki näyssä karhun, tuli taitava lääkekasveilla parantaja. Karhurohto olikin tavoitelluin, sillä karhutietäjä pystyi parantamaan kaikkia tavanomaisia sairauksia ja vain he pystyivät parantamaan haavoittuneita. 

Pidempi, vertaisarvioitu versio artikkelista on luettavissa Teologisen Aikakauskirjan numerosta 4/2019.

Kirjoittaja

Kirjallisuus

 

Catlin, George: Letters and notes on the manners, customs and condition of the North American Indians, Vols. I−II. New York, 1841. 

Hultkrantz, Åke: Shamanic Healing and Ritual Drama: Health and Medicine in Native North American Religious TraditionNew York: Crossroad, 1992. 

Hämäläinen, Riku: Rohto. KAJO’ -Lehti Amerikan alkuperäiskansoista 12(2): 72008. 

Hämäläinen, RikuBear Ceremonialism and Its Ecological Aspects among Subarctic and Plains Indians. John R. Wunder & Kurt E. Kinbacher (eds.), Reconfigurations of Native North AmericaAn Anthology of New Perspectives (Lubbock: Texas Tech University Press2009): 54–70. 

Underhill, Ruth M. Red Man’s Religion: Beliefs and Practices of the Indians North of MexicoChicago: The University of Chicago Press, 1965.