| Ville Husgafvel |

Modernit mindfulness-menetelmät yhdistävät tutkimustietoa ja buddhalaista ajattelua

Kuva: Sabine Schulte/Unsplash

Pääasiassa buddhalaisiin harjoitusperinteisiin pohjautuvat mindfulness-menetelmät ovat nykyään osa länsimaista valtavirtakulttuuria. Uskonnollis-filosofisista juuristaan huolimatta menetelmiä hyödynnetään kasvavassa määrin niin julkisissa terveys- ja koulutuspalveluissa, yritysmaailmassa kuin kaupallisilla hyvinvointimarkkinoillakin. Kehitystä on tukenut sekä harjoitusmenetelmien hyötyihin kohdistuva laaja tieteellinen kiinnostus että pyrkimys irrottaa menetelmät niiden taustalla vaikuttavista katsomuksellisista viitekehyksistä. Lukuisista sekulaareista käyttöyhteyksistään huolimatta buddhalainen ajattelu on kuitenkin modernien mindfulness-menetelmien perusteissa monin tavoin läsnä.

’Mindfulness’ on vakiintunut käännös paalinkieliselle buddhalaiselle termille sati, jonka perusmerkityksiä ovat valppaus, tarkkaavaisuus ja muistaminen. Mindfulness-harjoituksen nykymuotoja koskevasta keskustelusta välittyy usein vaikutelma, että kyseessä on jokin selvärajainen harjoitustekniikka tai menetelmä. Tosiasiassa trendikkään nimen alla kulkee valtava määrä erilaisia sovelluksia, kursseja, opaskirjoja ja vakiintuneita harjoitusohjelmia, joiden sisällöt ja tavoitteet voivat huomattavasti poiketa toisistaan. Tämä moninaisuus tekee tarpeelliseksi kohdentaa aiheen tarkastelu tiettyihin harjoitusmenetelmiin ja -konteksteihin.

Yhdysvaltain armeijan merijalkaväen koulutukseen kehitetyssä MMFT (mindfulness-based mind fitness training) -harjoitusohjelmassa myötätunnolle perustuva etiikka tai elävien olentojen keskinäisiä riippuvuussuhteita koskevat oivallukset eivät ymmärrettävästi ole harjoituksen keskiössä, vaikka meditaatioharjoitusten perustekniikat ovatkin pitkälti buddhalaisista opetuslinjoista lainattuja. Sen sijaan armeijasovelluksen perustana toimineen ja nykyisen ”mindfulness-buumin” käynnistäneen MBSR (mindfulness-based stress reduction) -menetelmän perusteksteissä edellä mainitut buddhalaiseen ajatteluun kytkeytyvät vaikutteet ovat vahvasti esillä.

Mindfulness-pohjaiset harjoitusohjelmat terveydenhuollossa

Hyväksyvän, tietoisen läsnäolon sekä säännöllisen meditaatioharjoituksen perustalle rakentuva MBSR-menetelmä otettiin käyttöön Massachusettsin yliopistollisessa sairaalassa vuonna 1979. Kroonisen kivun ja stressin hoitoon suunnatun menetelmän keskeisenä pyrkimyksenä on oppia erottamaan välittömät aistikokemukset niihin liittyvistä arvostelmista ja käsitteellisistä tulkinnoista. Samalla harjoitetaan omien ajatusten ja mielikuvien havainnointia erilaisten emootioiden, toiveiden ja pelkojen sävyttäminä mielen liikkeinä ilman automaattista samaistumista niiden sisältöön ja tunnelataukseen. Nämä harjoituksella kehitettävät taidot tukevat terveydelle ja hyvinvoinnille vahingollisten ajattelu- ja toimintamallien tunnistamista sekä haitallisiksi koetuista ehdollistumista ja tottumuksista vapautumista.

Buddhalaisesta ajattelusta ja länsimaisesta psykologiasta ammentava teoreettinen perusta sekä moderneista zen-, vipassana- ja joogaperinteistä omaksutut harjoitusmenetelmät on myöhempien mindfulness-pohjaisten harjoitusohjelmien myötä valjastettu moniin terapeuttisiin ja pragmaattisiin käyttötarkoituksiin. Tunnetuin ja tutkimusperustaltaan vahvin esimerkki on Cambridgen ja Oxfordin yliopistoissa kehitetty MBCT (mindfulness-based cognitive therapy) -menetelmä, joka on suunnattu uusiutuvan masennuksen hoitoon ja ollut Iso-Britanniassa osa terveydenhuollon virallisia hoitosuosituksia vuodesta 2004 alkaen. Myös Suomessa mindfulness-menetelmät on huomioitu mm. masennuksen ja syömishäiriöiden hoitoon liittyvissä kansallisissa suosituksissa.

Inhimillinen kärsimys ja siitä vapautuminen MBSR-menetelmän perusteissa

Edellä kuvatut kognitiivis-emotionaaliset itsesäätelytaidot ovat yksi buddhalaisen ajattelun ja länsimaisen psykologian keskeisiä vuoropuhelun kohteita, mutta ne eivät kata nykymuotoisten mindfulness-menetelmien buddhalaisten vaikutteiden koko kirjoa. Tätä alleviivaa MBSR-menetelmän kehittäneen amerikkalaisen Jon Kabat-Zinnin (s. 1944) näkemys harjoitusohjelman ”universaalista dharma-perustasta”, eli Buddhan opetusten yleisinhimilliseksi tulkitusta osa-alueesta, johon myös mindfulness-käsite hänen kielenkäytössään viittaa.

Varhaisia buddhalaisia opetuksia seuraten Kabat-Zinn kuvaa emotionaalisen kärsimyksen perussyiksi takertuvan halun sekä asioiden todellista tilaa koskevan ymmärtämättömyyden. Eri muodoissaan ne näkyvät riippuvuuden kaltaisena kiinnittymisenä miellyttäviin kokemuksiin, epämiellyttävien kokemusten torjuntana, omiin vakiintuneisiin näkökulmiin takertumisena sekä todellisuuden ja yksilöllisen minuuden luonnetta koskevina harhakäsityksinä.

Koska asioiden havainnointi- ja tulkintatavat ovat hyvinvoinnin kannalta ratkaisevia, MBSR-menetelmän perusteksteissä parantuminen kuvataan kokonaisvaltaisena näkökulman muutoksena yksilön tavassa kohdata maailma. Etenkin asioiden pysymättömyyden hyväksyminen sekä kokemus itsestä erottamattomana osana elollista luontoa ja laajempaa maailmankaikkeutta ovat tärkeitä sisäisen tyytyväisyyden, mielentyyneyden ja myötätunnon kehittymisessä. Vakiintuessaan oivallukset heijastuvat ihmisen toimintaan ja eettisiin valintoihin, joiden kautta Kabat-Zinn liittää mindfulness-harjoituksen keskeisenä tekijänä myös ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen muutokseen kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää elämäntapaa.

Buddhalaisuutta, sekulaaria terapiaa vai jotain muuta?

Koska modernien mindfulness-menetelmien buddhalaiset vaikutteet ulottuvat harjoitustekniikoiden ohella myös niiden teoreettiseen perustaan ja arvopohjaan, menetelmillä on huomattavasti laajemmat yhteydet buddhalaiseen kulttuuritaustaansa kuin usein esitetään. Samalla harjoitusten tiede- ja tutkimusperusta, pragmaattiset tavoitteet ja sekulaarit sovellusympäristöt poikkeavat kuitenkin selvästi sekä perinteisistä buddhalaisuuden muodoista että stereotyyppisistä uskonnonharjoittamiseen liitetyistä uskomuksista ja käytänteistä. Tämä on johtanut määritelmien ja näkökulmien huomattavaan moninaisuuteen aihetta koskevissa keskusteluissa.

Kirjoittajan taustaolettamuksista, agendasta ja aineistosta riippuen mindfulness-harjoitusohjelmia kuvataan tutkimuskirjallisuudessa niin buddhalaisuuden uusina länsimaisina ilmentyminä, täysin sekulaareina terapeuttisina menetelminä kuin buddhalaisille ideaaleille vastakkaisina kaupallisina tuotteinakin. Yksilötasolla mindfulness-harjoitus voi puolestaan liittyä yhtä lailla kroonisen kivun ja diagnosoitujen sairauksien hoitoon, henkilökohtaisten eksistentiaalisten oivallusten ja eettisten ihanteiden ohjaamaan elämäntapaan kuin buddhalaiseen tai kristilliseen uskonnonharjoitukseenkin. Harjoittajat myös yhdistävät eri ajatteluperinteistä ja lähteistä otettuja vaikutteita hyvin luovasti ja vapaasti valikoiden. Lisäksi aihetta tarkastellessa on pidettävä mielessä, että buddhalainen ajattelu itsessään kattaa ’uskonnon’ ohella myös ’filosofian’ ja ’psykologian’ aloja länsimaiseen, valistusajan jälkeiseen käsitteistöön sovitettuna.

Tämä tulkintojen kirjo tekee mindfulness-harjoituksen nykymuotoja – tai edes tiettyä mindfulness-menetelmää – koskevien yleistysten tekemisestä vaikeaa ja ohjaa kiinnittämään kriittistä huomiota monien yksinkertaistavien määritelmien taustalla vaikuttaviin ideologisiin, poliittisiin ja kaupallisiin vaikuttamispyrkimyksiin. Samalla se osoittaa, etteivät tiettyihin historiallisiin kehityskulkuihin kytkeytyneet selvärajaiset ’uskonnon’ ja ’sekulaarin’ kategoriat välttämättä toimi enää totutuilla tavoilla nykyisessä kulttuuriympäristössämme. 

***

Teksti perustuu kirjoittajan vertaisarvioituihin tutkimusartikkeleihin On the Buddhist Roots of Contemporary Non-Religious Mindfulness Practice (Temenos2016) ja The ’Universal Dharma Foundation’ of Mindfulness-Based Stress Reduction (Contemporary Buddhism 2018) sekä julkaisemattomaan käsikirjoitukseen “Terapeuttisen mindfulness-harjoituksen buddhalaiset juuret” kirjassa Valaistuminen vaihtoehtona: Aasian uskonnot suomalaisella hyvinvointikentällä (toim. Elina Hellqvist ja Jyri Komulainen).

Kirjoittaja

Kirjallisuutta

Husgafvel, Ville: On the Buddhist Roots of Contemporary Non-Religious Mindfulness Practice: Moving beyond Sectarian and Essentialist Approaches. Temenos – Nordic Journal of Comparative Religion, 2016, 52:1, 87–126. https://journal.fi/temenos/article/view/55371

Husgafvel, Ville: The “Universal Dharma Foundation” of Mindfulness-Based Stress Reduction: Non-duality and Mahāyāna Buddhist Influences in the Work of Jon Kabat-Zinn. Contemporary Buddhism, 2018, 19:2, 275–326. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14639947.2018.1572329

Kabat-Zinn, Jon: Coming to Our Senses: Healing Ourselves and the World through Mindfulness. New York: Hyperion, 2005. [Kehon ja mielen viisaus: Tietoisen läsnäolon parantava voima, suom. Soili Takkala. Helsinki: Basam Books, 2008.]

Kabat-Zinn, Jon: Some Reflections on the Origins of MBSR, Skillful Means, and the Trouble with Maps. Contemporary Buddhism, 2011, 12:1, 281–306. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/14639947.2011.564844

Kuyken, Willem et al.: Efficacy of Mindfulness-Based Cognitive Therapy in Prevention of Depressive Relapse: An Individual Patient Data Meta-analysis From Randomized Trials. JAMA Psychiatry, 2016, 73:6, 565–574. https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/2517515

McMahan, David L. & Erik Braun (toim.): Meditation, Buddhism, and Science. Oxford: Oxford University Press, 2017.

Wilson, Jeff:  Mindful America: The Mutual Transformation of Buddhist Meditation and American Culture. Oxford: Oxford University Press, 2014.

Linkkejä

Oxford Mindfulness Center – University of Oxford Department of Psychiatry

Center for Mindfulness – University of Massachusetts Medical School