| Aura Nortomaa |

Viisaus ihmisten kohtaamisessa

Helsingin Suvilahden entisellä teollisuusalueella on vanha, jättimäinen kaasukello. Sen jalkaan on maalattu suuri graffiti: MAKE SENSE NOT WAR. Näen tekstin usein. Pidän siitä. Viisaus ihmisten kohtaamisessa on kiteytettävissä näinkin: että kävisimme järkeen toisillemme vastakkainasetteluiden ja ristiriitojen sijaan.

Järkeenkäyvyys, viisaus ihmisten kohtaamisessa, nousee pohjimmiltaan itsensä tuntemisesta ja ymmärtämisestä. Sen kautta mahdollistuu toisen ihmisen kohtaaminen niin, että kohtaamisessa – toivon mukaan – ilmenee viisautta.

Kohtaamiseen vaikuttavia tekijöitä sekä konflikteja, ristiriitoja ja vastakkainasetteluja on tutkittu laajalti eri tieteenalojen piirissä, viime aikoina muun muassa poliittisessa psykologiassa. Yksi arvokas tulokulma ihmisten välisten ristiriitojen ymmärtämiseen on katsoa aivan juurille asti: sinne mistä lähtee ihmisen arvio hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Omien ennakkokäsitysten ja arviointien juurien tuntemus on oiva keino lisätä itsetuntemusta ja sitä kautta tuoda lisää viisautta kohtaamiseen.

Vaistomaiset arviot oikeasta ja väärästä

Juurilla ovat niin kutsutut moraaliperustat. Ihminen muodostaa moraaliseen ongelmaan ensin vaistomaisen reaktion. Vasta tämän jälkeen mieli käy töihin ja rupeaa rakentamaan mielipiteitä perusteluineen. Moraaliperustojen teorian mukaan ihminen perustaa arviointinsa sosiaalisesta maailmasta sekä oikeasta ja väärästä viiteen synnynnäiseen ja vaistomaiseen psykologiseen mekanismiin. Näitä ovat haitta, reiluus, lojaalisuus, kunnioitus sekä puhtaus. Kukin viidestä moraaliperustasta tuottaa automaattisia reaktioita, mutu-tuntumia, joiden pohjalta ihminen muodostaa välittömiä käsityksiä ympäröivästä maailmasta sekä siitä, mikä on moraalisesti oikein.

Esimerkiksi haitan moraaliperusta saa meidät paheksumaan henkilöitä, jotka aiheuttavat kipua tai kärsimystä toisille. Reiluuden moraaliperustan pohjalta arvostamme tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta ja vieroksumme näiden loukkauksia. Lojaalisuuden moraaliperusta rakentuu ryhmiin kuulumisellemme (perhe, kansakunta, uskonnollinen ryhmä jne.) ja saa meidät arvostamaan tahoja, jotka toimivat ryhmämme hyvinvoinnin eteen. Auktoriteettien kunnioituksen moraaliperusta puolestaan pohjautuu sosiaalisten hierarkioiden kunnioitukselle: sille, että kukin henkilö toimii sillä paikalla, joka hänellä järjestelmän hierarkiassa on. Puhtauden moraaliperustalla taas on kytkös biologiseen valmiuteemme kokea inhoa ja vastenmielisyyttä mahdollisia saastuttavia aineksia, kuten mädäntynyttä ruokaa kohtaan. Puhtauden moraaliperustan pohjalta reagoimme myös sosiaalisesti saastuttaviksi nähtyihin tekijöihin, kuten korruptioon.

Onko tärkeämpää reiluus ja välittäminen vai puhtaus tai pyhyys?

Yksittäisten ihmisten, uskonnollisten yhteisöjen, kansakuntien, puolueiden ja muiden ryhmien väliset erot arvoissa selittyvät sillä, että moraaliperustat painottuvat eri tavoin. Yhdysvalloissa University of Virginian psykologian laitoksen tutkijoiden Jesse Grahamin, Jonathan Haidtin sekä Brian Nosekin tulosten mukaan poliittisesti liberaaleilla henkilöillä korostuvat haitan ja reiluuden moraaliperustat. Nämä keskittyvät yksilöiden välisiin suhteisiin, siinä missä kolmen muun voi katsoa liittyvän ensisijaisesti yhteisön etuun.

University of Southern Californian psykologian laitoksen tutkija Spassena Kolevan kollegoineen tekemissä tutkimuksissa on selvitetty moraaliperustojen yhteyksiä monenlaisiin ihmisten tekemiin arviointeihin, mukaan lukien maahanmuutto. Heidän tutkimustensa mukaan Yhdysvalloissa poliittisesti liberaaleilla maahanmuuttoon liittyvä arviointi painottuu kahteen moraaliperustaan: miten paljon toimet vahingoittavat toisia tai aiheuttavat epäoikeudenmukaisuutta. Konservatiivisesti poliittisesti orientoituneet taas pohjaavat moraaliset arvionsa sen sijaan kaikkiin viiteen moraaliperustaan, siten esimerkiksi myös sisäryhmän etuun ja sosiaaliseen ”puhtauteen”. Laittoman maahanmuuton vastustamisen onkin näissä tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä erityisesti puhtauden moraaliperustaan.

Puhtauden moraaliperustaa on nimitetty myös pyhyyden moraaliperustaksi. Yhteyksiä uskonnolliseen osallistumiseen tai uskomuksiin ei ole löydetty. Tutkimuksissa on silti ehdotettu, että puhtauden moraaliperustalla olisi pohja erityisessä ”herkkyydessä” pyhyydelle, inhimillisen ylittävälle todellisuudelle (self-transcendence) ja myös itsehillinnälle.

Lisäksi on havaittu, että konservatiiveilla on tavallista korkeampi biologinen herkkyys inhon kokemiselle. Tällä saattaa olla yhteys puhtauden moraaliperustan korostumiseen näiden henkilöiden arvioidessa, mikä on moraalisesti oikeaa. Tätä kautta uskonnollisen puhdasoppisuuden varjelemisen voidaan nähdä linkittyvän biologiseen valmiuteen kokea inhoa. Samaa pohjaa on tosin myös esimerkiksi gluteenin tai lisäaineiden ”pahana” pitäminen tai luomun moraalisen ylivertaisuuden korostaminen.

Kohti monipuolisempaa ajattelua: ICThinking

Täältä, moraaliperustoilta, me siis lähdemme, kun muodostamme mielipiteitä oikeasta ja väärästä. Mutta miten päästä tästä pidemmälle, viisaaseen toisen ihmisen kohtaamiseen? Miten olla lukittumatta omiin suosikki-moraaliperustoihinsa ja ymmärtää toisilta perustoilta toimivaa henkilöä?

Vastaus on ajattelun monipuolistaminen: kompleksisuuden nostaminen. Yksi työkalu tähän tulee Cambridgesta, jossa on kehitetty ICThinking-ohjelmaa vihapuheen ja ääriajattelun sekä vastakkainasettelujen ehkäisemiseksi. Ohjelman tavoitteena ei ole muuttaa ihmisten ajattelun sisältöä, vaan heidän tapaansa ajatella.

Ääriajattelulle on tyypillistä, että yhtä, kyseisen ryhmän identiteetille keskeistä arvoa puolustetaan muiden arvojen kustannuksella. Tästä seuraa ajattelun joustamattomuutta ja vähäistä monipuolisuutta, mikä puolestaan johtaa helposti konflikteihin, koska neuvottelu ja kompromissit käyvät mahdottomiksi. ICThinking-mallin tavoitteena on maksimoida useamman arvon toteutuminen yhtä aikaa vain yhden arvon sijaan. Näin lisätään ajattelun monipuolisuutta ja joustavuutta sekä väkivallattomien strategioiden käyttöä konfliktien ratkaisussa.

Helsingin kaupunki on tuomassa ICThinking-mallia Suomeen nimellä Minun silmin Sinun silmin -ohjelma. Pyrkimyksenä on vastakkainasettelujen vähentäminen. Ohjelman kohderyhmänä ovat 13–19-vuotiaat nuoret, ja tarkoitus on levittää ohjelmaa käytettäväksi suomalaisiin kouluihin. Tämä on erinomainen esimerkki tieteellisen tutkimuksen tuottamista työkaluista ihmisten välisen vuorovaikutuksen parantamiseen ja viisaan kohtaamisen mahdollistamiseen.

Itsensä tuntemisesta viisaaseen toisen tuntemiseen

Viisautta ihmisten kohtaamisessa on oman itsensä, omien rajojensa ja oman rajallisuutensa tunteminen ja tunnistaminen. Viisaus ihmisten kohtaamisessa on lähtökohtaisesti itsensä tuntemista: omien reaktioidensa tuntemista ja niiden lainalaisuuksien ymmärtämistä. Tämä mahdollistaa muiden ymmärtämisen ja heidän motiiviensa sekä reaktioidensa hahmottamisen. Tässä taas auttaa ihmisen psykologian tuntemus: miten olemme rakentuneet, miten synnynnäiset ominaisuutemme ja vaistomaiset reaktiomme vaikuttavat toimintaamme.

Viisaassa kohtaamisessa tapahtuu se, että muiden ajattelussa alkaa olla järkeä meille ja meidän ajattelussamme heille. We make sense, not war.

 

Nortomaa ingressiKirjoittaja FT, PsM Aura Nortomaa toimii soveltavan opetuksen yliopisto-opettajana Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa

Kirjallisuus:

Graham, J., Haidt, J., Koleva, S., Motyl, M., Iyer, R., Wojcik, S. & Ditto, P. 2013. ”Moral Foundations Theory: The Pragmatic Validity of Moral Pluralism”. Advances in Experimental Social Psychology 47, 55–130.

Graham, J., Haidt, J., & Nosek, B. A. 2009. “Liberals and conservatives rely on different sets of moral foundations”. Journal of personality and social psychology 96/5, 1029.

Koleva, S., Graham, J., Iyer, R., Ditto, P. & Haidt, J. 2012. ”Tracing the Threads: How Five Moral Concerns (especially Purity) help explain Culture War Attitudes”. Journal of Research in Personality 46/2, 184–94.

Liht, J. & Savage, S. 2013. ”Preventing Violent Extremism through Value Complexity: Being Muslim Being British”. Journal of Strategic Security 6/4, 44.

Tybur, J. M., Lieberman, D., Kurzban, R. & DeScioli, P. 2013. ”Disgust: Evolved function and structure”. Psychological Review 120/1, 65.