Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteröiminen nykyisen uskonnonvapauslain mukaan
Suomalainen uskonnollinen kenttä on kirjavoitunut voimakkaasti kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Uskonnollinen tarjonta näkyy kansankirkkojen toiminnan lisäksi epävirallisten pienryhmien, yhdistysten ja rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien määrän ja niiden toiminnan kasvussa.
Uskonnolliseksi yhdyskunnaksi kutsutaan vuoden 2003 uskonnonvapauslain mukaan evankelis-luterilaista kirkkoa, ortodoksista kirkkokuntaa sekä uskonnonvapauslaissa säädetyllä tavalla rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia. Jokaisella on perustuslain mukaan oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa julkisesti. Tätä oikeutta ei ole sidottu uskonnonvapauslain mukaisesti rekisteröityyn yhdyskuntaan. Monet uskonnolliset yhteisöt toimivatkin yhdistyspohjalta. Uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröinti vaikuttaa moniin yhteisöllisiin oikeuksiin. Näitä on esimerkiksi jäsenten oikeus saada uskonnonopetusta.
Uskonnolliseksi yhdyskunnaksi hakeminen
Uskonnonvapauslain II luvun 7. pykälässä säädetään rekisteröidyn yhdyskunnan tarkoituksesta ja toimintamuodoista. Siinä määritellään uskonnon tunnustamisen ja harjoittamisen yksilölliset, yhteisölliset ja julkiset lähtökohdat. Toiminnan perusteiden tulee olla pyhinä pidettyjä, yksilöityjä ja vakiintuneita. Yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Tämä merkitsee, että toiminta ei voi olla esimerkiksi rikolliseksi luokiteltua.
Uskonnonvapauden periaatteen mukaan yhdyskunnalla on vapaus laatia järjestysmuotonsa omien näkemystensä mukaisesti. Näin esimerkiksi jäsenyyden ehdot ovat yhdyskunnan itsensä päätettävissä. Aiemmasta uskonnonvapauslaista poiketen vuoden 2003 lakiin ei sisälly kieltoa kuulua samanaikaisesti useaan uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukin yhdyskunta määrää itse, hyväksyykö se kaksoisjäsenyyden vai ei.
Yhdyskunnan tulee olla ensisijaisesti uskonnollinen toimija, eikä sen tarkoitus saa olla taloudellisen voiton tavoittelu tai pääasiallisesti taloudellisen toiminnan järjestäminen. Tämän perusteella esimerkiksi New Age -tuotteita myyvälle ja maksullisia hoitoja tarjoavalle, ensisijaisesti kaupalliselle yritykselle ei voida myöntää uskonnollisen yhdyskunnan statusta. Taloudellinen toiminta ei ole kiellettyä yhdyskunnalta, mutta sen tulee tapahtua siten kuin siitä on määrätty kyseisen yhteisön yhdyskuntajärjestyksessä. Yhdistyslain 5. pykälän säännökset koskevat taloudellisen toiminnan osalta myös uskonnollisia yhdyskuntia.
Uskonnollisen yhdyskunnan voi perustaa vähintään 20 henkilöä. Perustajan tulee olla 18 vuotta täyttänyt. Vaatimus uskonnollisen yhdyskunnan perustajien määrästä on suurempi kuin yksittäisellä yhdistyksellä. Määrää on perusteltu muun muassa sillä, että uskonnolliselta yhdyskunnalta edellytetään suurempaa pysyvyyttä kuin rekisteröidyltä yhdistykseltä. Vaatimukset ovat vähäisiä verrattuna esimerkiksi Belgian ja Itävallan tilanteeseen. Näissä maissa rekisteröintiä hakevalta yhdyskunnalta edellytetään useiden tuhansien jäsenmäärää ja vakiintuneen aseman osoituksena usean vuoden toimintaa.
Rekisteröintiä haetaan Patentti- ja rekisterihallitukselta, joka tekee sitä koskevan päätöksen. Yhdyskuntajärjestyksessä voidaan määrätä yhdyskunnan jakautumisesta seurakuntiin tai muihin paikallisyhteisöihin. Paikallisyhteisöt voidaan merkitä uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan kohdalle. Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriä ylläpitää väestörekisteri.
Uutena asiana vuoden 2003 uskonnonvapauslaissa on lain 23. pykälässä säädetty asiantuntijalautakunta, jonka tehtävänä on antaa Patentti- ja rekisterihallitukselle lausunto siitä, ovatko rekisteröintiä hakevan yhdyskunnan tarkoitus ja toimintamuodot lain 7. pykälän mukaisia. Lautakunta tutkii, onko rekisteröintiä hakenut yhdyskunta luonteeltaan uskonnollinen vai onko kyseessä muita maailmankatsomuksia edustava hakija. Samalla selvitetään, että kyseessä on vakiintunutta uskonnollista toimintaa harjoittava yhteisö. Lisäksi asiantuntijalautakunta selvittää, millainen rekisteröintiä hakevan yhdyskunnan luonne on suhteessa perus- ja ihmisoikeuksiin ja ettei kyse ole sotilasorganisaatiosta.
Lautakunnan jäsenten tulee edustaa uskontojen asiantuntemusta sekä yhteiskunnallista ja oikeudellista asiantuntemusta. Lautakunta on toimintansa aikana kuullut eri uskontojen asiantuntijoita saadakseen paremman kuvan hakijayhteisöjen edustamista uskonnoista. Pohjoismaissa tällainen asiantuntijalautakunta on toiminut muun muassa Tanskassa vuodesta 1998 lähtien.
Pieni mutta kasvava joukko
Rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuului vuoden 2012 lopulla noin 1,5 % Suomen väestöstä. Lokakuussa 2013 Suomessa oli 90 rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa. Mikäli mukaan otetaan niiden yhteyteen rekisteröityneet paikallisyhteisöt, nousee luku yli 380:n. Monet yhdyskunnat ovat varsin pieniä ja koostuvat vain muutamasta kymmenestä jäsenestä, maahanmuuttajilla tietyn uskonnon kannattajien lisäksi myös pitkälti saman etnisen ryhmän jäsenistä.
Vuoden 2012 lopulla suurimmat rekisteröityneet uskonnolliset yhdyskunnat olivat Jehovan todistajat (18 826 jäsentä) ja Suomen vapaakirkko (14 932 jäsentä). Katolinen kirkko Suomessa on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta: vuoden 2012 lopussa jäseniä oli 11 530. Jäsenmäärän kasvu selittyy osaksi kasvaneesta maahanmuuttajien määrästä. Moni heistä on jo kotimaassaan kuulunut katoliseen kirkkoon.
Maahanmuuttajien määrän kasvu näkyy myös islamilaisten yhdyskuntien kohdalla. Kun vuonna 2003 niiden jäseniä oli 2 748, jäsenmäärä oli vuoden 2012 lopussa jo 10 596. Nopeaa jäsenmäärän kasvu on ollut myös buddhalaisissa yhdyskunnissa. Kun vuonna 2003 jäseniä oli vain 39, vuoden 2012 lopussa heitä oli 538.
Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärä ei kuitenkaan anna oikeaa kuvaa tietyn uskonnon kannattajien määrästä Suomessa. Helluntailaisuuden kannattajia lasketaan olevan Suomessa noin 50 000 henkeä, mutta vuonna 2002 yhdyskuntana rekisteröidyllä Suomen helluntaikirkolla oli vuoden 2012 lopulla 7 445 jäsentä. Valtaosa helluntailaisista toimii siis yhdistyspohjaisissa helluntaiseurakunnissa. Islamissa puolestaan yhdyskunnan virallinen jäsenyys ei ole samalla lailla keskeisessä asemassa kuin esimerkiksi kristillisissä yhteisöissä. Virallista jäsenyyttä tärkeämpää on liittyä tietyssä moskeijassa kävijöiden joukkoon. Muslimeja arvioidaankin olevan Suomessa noin 50 000 henkeä. Yhdyskuntien jäsenmäärän kasvaminen voidaan nähdä osana muslimien sopeutumista paikalliseen käytäntöön.
Uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan voidaan myöntää hakemuksesta valtionavustusta. Tämä tapahtuu laskennallisin perustein yhdyskunnan jäsenmäärän mukaan. Avustusta ei myönnetä, mikäli yhdyskunnalla on vähän tai ei lainkaan toimintaa. Avustus ei liioin saa olla yhdyskunnan pääasiallinen rahoituslähde. Myös yhdyskunnan julkiseen uskonnonharjoitukseen tai muuhun yhteisön omaan toimintaan käyttämien tilojen suunnittelu- tai korjauskustannuksiin voidaan myöntää avustusta. Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi vuonna 2013 toiminta-avustusta 27:lle ja rakennusavustuksia 23 yhdyskunnalle.
Lopuksi
Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat muodostavat varsin pienen, mutta kasvavan joukon. Suurin osa niistä edustaa kristillisen tradition piiriin kuuluvia yhteisöjä. Globalisaation ja maahanmuuton myötä myös uskontojen kirjo tullee kasvamaan. Tämä suunta on jo näkyvissä yhdistyspohjalla toimivien uskonnollisiksi luokiteltavien yhteisöjen osalta.
Kirjoittaja Eila Helander, FT, TM on Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori. Hän on väitellyt uskontotieteestä ja toiminut vuosina 2003 – 2011 artikkelissa tarkastellun asiantuntijalautakunnan puheenjohtajana.
sposti: eila.helander@helsinki.fi
Lisätietoja ja kirjallisuutta
Seppo, Juha: Uskonnonvapaus 2000-luvun Suomessa. Helsinki: Edita, 2003
Opetus- ja kulttuuriministeriö: Uskonnolliset yhdyskunnat
Patentti- ja rekisterihallitus: Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteröiminen yhdistysrekisteriin