| Kirsi Tirri |

Estääkö uskonnollisuus korkeimman tason moraalisen ajattelun?

Kirsi_Tirri

Uskonnon ja moraalin välinen yhteys on mielenkiintoinen aihe myös kasvatustieteen ja psykologian näkökulmista tarkasteltuna. Käyttäytymistieteissä tätä yhteyttä voidaan tutkia haastatteluilla, testeillä ja kyselylomakkeilla, jotka perustuvat tunnettuihin uskonnollisen ja moraalisen ajattelun teorioihin. Näistä yleisimmin huomioituja ovat Lawrence Kohlbergin, James W. Fowlerin ja Fritz K. Oserin tasoteoriat, joista on kehitetty testejä, joiden avulla selvitetään ihmisen uskonnollisen ja moraalisen ajattelun kehitystaso. Testien avulla voimme myös vertailla, löytyykö erilaisista taustoista tulevien ihmisten välillä eroja. Lisäksi testit mahdollistavat tutkimusasetelman, jossa tutkitaan uskonnollisen ja moraalisen ajattelun välistä yhteyttä.Kirsi_TirriKirsi Tirri

Yhdysvaltalainen psykologi Lawrence Kohlberg halusi aikanaan todistaa, että moraali ei tarvitse uskontoa kumppanikseen kaikkein korkeimmilla tasoilla. Korkeimman tason moraalinen ajattelu on Kohlbergin mukaan periaatteellista ajattelua, jossa yksilö on sisäistänyt oman moraalinsa tärkeimmät johtavat periaatteet, kuten esimerkiksi lähimmäisenrakkauden. Tällainen moraalinen ajattelu on itsenäisempää kuin alhaisemman tason sovinnaisen ajattelun moraali, jossa yksilö noudattaa tietyn yhteisön sanelemia moraalisääntöjä. Tällaista moraalin kehityksen vaihetta kutsutaankin kiltin tytön tai pojan moraaliksi, jossa tärkeintä on miellyttää sääntöjen laatijaa.

Tutkimustulosten mukaan uskonnollisiin yhteisöihin kiinteästi kuuluvat henkilöt pärjäävät parhaiten moraalisen ajattelun sovinnaisella tasolla (Kohlbergin teorian tasot 3 ja 4) ja huomattavasti huonommin moraalisen ajattelun periaatteellisella tasolla (Kohlbergin teorian tasot 5 ja 6).  Tarkemmissa jatkotutkimuksissa on selvinnyt, että uskonnollisen yhteisön luonne vaikuttaa yksilön moraalisen ajattelun tasoon: Kirjaimellisesti uskontoa tulkitsevat fundamentalistit asettuvat testeissä yleensä tasoille 1-3, kun taas symbolisesti uskontoa tulkitsevat sijoittuvat korkeimmille tasoille 4-6. Toisin sanoen tämä tulos tarkoittaa, että uskonnollisen yhteisön moraalisen ajattelun taso vaikuttaa sen jäsenten moraaliseen ajatteluun.

Älykkyyden yhteydestä uskonnolliseen ja moraaliseen ajatteluun on myös tutkimustuloksia. Tiedämme, että korkeatasoinen moraaliajattelu edellyttää riittävän korkeaa älykkyysosamäärää, mutta korkea älykkyys ei yksin takaa korkeimman tason moraalista ajattelua. Tämä trendi on vahvistunut myös omissa moraalin tutkimuksissani: Lahjakkaimmat nuoret vieroksuvat sekä alhaisimman että korkeimman tason uskonnollista ajattelua, mutta suosivat yksilön vastuuta ja autonomiaa mittaavia uskonnollisen ajattelun tasoja.

Empiiriseen tutkimukseen liittyy toki aina kriittinen arviointi. Uskonto, moraali ja älykkyys ovat kaikki todella vaikeita asioita pukea teorian muotoon, saati mitata luotettavasti. Kuitenkin testit, vaikkakin epätäydelliset, antavat meille mahdollisuuden tarkastella näitä ilmiöitä eri ihmisten keskuudessa sekä poikittais- että pitkittäistutkimuksin. Tuloksina saamme trendejä, joiden merkitystä meidän tulee pohtia laajemmassa viitekehyksessä. 

Esitetyt tutkimustulokset eivät anna meille kuitenkaan oikeutta tehdä kausaalipäätelmiä, joiden mukaan uskonnollisuus estäisi korkeimman tason moraalisen ajattelun. Sen sijaan tutkimustulosten tulisi johdattaa kaikkia uskontokasvattajia tutustumaan paremmin niihin teorioihin ja testeihin, joiden avulla tuloksia on saatu. Näistä tuloksista tulisi keskustella myös lukion uskonnontunneilla ja teologisen tiedekunnan opiskelijoiden kanssa. Siten kasvattaisimme ihmisiä, jotka osaavat arvioida älyllisen kriittisesti uskontoa ja moraalia koskevia tutkimustuloksia, keskustella niistä ja hyödyntää tuloksia omassa työssään.

Henkilökohtaisesti olen aina tuonut keskusteluun uskonnollisuuden ja moraalin suhteista myös muita tärkeitä käsitteitä mukaan. Mielestäni keskustelu saa huomattavasti syvemmän ja merkityksellisemmän luonteen, kun puhumme ihmisen spiritualiteetista, elämän tarkoituksesta ja hyvästä elämästä. Parhaimpia hetkiä uskontokasvattajana minulle ovatkin olleet keskustelut, joissa uskonnolliset ja uskonnottomat ovat yhdessä todenneet, että kaikkein tärkeintä moraalissa on olla hyvä ja armollinen ihminen.

Kirjoittaja Kirsi Tirri, KT, TM on kasvatustieteen professori Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella. Hän on tutkinut mm. lahjakkuutta, spiritualiteettia, nuorten arvoja ja moraalia.