Teema 2016/3: Ekumenia ja uskontodialogi

Jäävätkö ekumenian ja uskontodialogin aikaansaannokset vain merkinnöiksi neuvotteluasiakirjoihin vai voisivatko ne edesauttaa myös käytännössä kohti rauhanomaista rinnakkaiseloa ja suvaitsevaisuutta ihmisten välillä? Tässä teemanumerossa tarkastellaan muun muassa näitä kysymyksiä ekumenian ja uskontodialogin näkökulmasta.

Raha ja politiikka ohjaavat rakentamista. Taloudellisten toimijoiden ja poliitikkojen välillä julkinen ohjaus näkyy tonttivarauksina, jolloin käydään kamppailua symbolisesta pääomasta, näkyvyydestä ja arvostuksesta. Medioitumisen myötä uutismedian rooli on muuttunut, ja tiedonvälityksen sijaan media on keskustelun osapuoli.

Intialaiset ajatukset ja käytännöt muodostavat länsimaisen vaihtoehtouskonnollisuuden valtavirran, mutta myös hindulainen missio on ammentanut kohtaamisesta kristinuskon kanssa. Moniuskontoistuvassa ympäristössä aasialaisen teologian ymmärtäminen auttaa hahmottamaan globalisaation tuottamaa uudenlaista uskonnollisuutta.

Kansainvälisillä uskontodialogeilla on pitkä historiansa. Keskiajalla kirjoitettiin kuvitteellisia keskusteluja, joissa kristitty väitteli juutalaisen, muslimin tai pakanan kanssa. Yhtäältä keskustelut kertovat aidosta kiinnostuksesta toisin uskovia ja heidän käsityksiään kohtaan, mutta toisaalta myös siitä, mitä eri uskontokuntien edustajista todellisuudessa ajateltiin tai millaisina heidät haluttiin esittää.

Miksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon innovatiivisia ekumeenisia tuloksia sisältänyt teologinen dialogi Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa keskeytyi 2014? Kuinka kirkkojen eriävät käsitykset kristillisestä avioliitosta suhteutuvat teologisen ja hengellisen yhteyden rakentamisen päämäärään? Dialogin tulevaisuutta ajatellen tilaa tulee antaa ”oikeutetulle erilaisuudelle”.

Vuodenvaihteessa 2013–2014 tapahtuneet mielenosoitukset Kiovassa johtivat Ukrainan venäläismielisen presidentin syrjäyttämiseen, mikä taas suututti Venäjän. Harva Ukrainan-uutisia seurannut kuitenkaan tietää, että Ukrainan kirkoilla yleensä ja kreikkalaiskatolisella kirkolla erityisesti oli näkyvä rooli Kiovan Euromaidan-mielenosoituksissa.

Är religionsdialog en demokratisk strävan efter respekt och jämlikhet eller bara ett legitimt sätt att kontrollera och oskadliggöra de hotande andra? Har ”dialog” blivit en gummistämpel, ett politiskt korrekta men i praktiken ihåliga argumentet som används för att ge sken av integration och pluralism? Den här artikeln synar aktuell, kritisk forskning kring religionsdialog och de problem forskarna för närvarande arbetar med.

Ekumeenisen toiminnan tavoitteena on kristittyjen yhteyden ja kirkon ykseyden edistäminen. Modernin ekumeenisen liikkeen piirissä ekumeenista toimintaa on harjoitettu noin sadan vuoden ajan kirkkojen välillä, ekumeenisissa järjestöissä sekä yksittäisten kristittyjen kesken. Erilaisten menetelmien avulla ekumeeninen toiminta on luonut yhteyttä kristittyjen ja kirkkojen välillä.

Miten ekumeeninen liike on siirtynyt ”takatalvesta” kuumien kirkko-opillisten ja antropologisten kysymysten keskelle? Mitkä ovat konvergenssin ja konsensuksen hakemisen haasteet ja milloin dialogissa on kyse ”kunnioittavan erimielisyyden” edistämisestä? Entä miten määrittyy kristinuskon sisäisen ja uskontojen välisen dialogin suhde?