Jeesus lampaana ihmisten vaatteissa

Mitä jos Jumalan karitsa ei olisikaan vain vertaus vaan Jeesus olisi oikeasti lammas? Näin kysyy Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Moona Kinnunen tutkimusartikkelissaan Queering the Lamb of God: Jesus and Animal Liberation in the Gospel of John. Kinnusen artikkeli haastaa ihmiskeskeisen ajattelun, jossa eläinten alisteisuus on välttämätöntä. Samalla se herättää kysymyksiä teologisista käsityksistä siitä, keitä kaikkia Jeesuksen uhrikuolema koskee.

Queer – ei niin outo metodi

Kinnusen artikkeli edustaa kriittiseen teoriaan pohjautuvaa tutkimusta, jossa puretaan historiallisesti rakentuneita käsityksiä, jotka usein nauttivat normatiivista asemaa. Ne saatetaan käsittää välttämättöminä ja luonnollisina. Kun niitä kyseenalaistetaan, käy kuitenkin ilmi, että ne itsessään sisältävät vaihtoehdon eivätkä siten ole välttämättömiä eivätkä luonnollisia vaan rakentuneita.

Kinnusen metodologinen queer-luenta on työkalu, jolla luonnollisina pidettyjen rakenteiden horjuvuutta osoitetaan. Queer tarkoittaa outoa tai normista poikkeavaa, ja queer-teoriassa termillä viitataan siihen, mikä nähdään vallitseviin normeihin nähden poikkeavana. Outous ei siis ole pysyvä tila vaan aina suhteessa siihen, mitä missäkin historiallisessa ajassa ja paikassa pidetään normaalina. Outous ei voi olla mielivaltaista vaan se kiinnittyy normiin itseensä: Jeesuksesta kirjoitetaan Jumalan karitsana Johanneksen evankeliumissa (1:29, 36), joka tässä tapauksessa toimii normatiivisena viitekehyksenä. Jos normi on tulkita Jumalan karitsa vertauskuvallisesti, queer-luenta haastaa tulkinnan lukemalla sen toisin, tässä tapauksessa kirjaimellisesti ja tarkastelemalla, mikä mahdollistaa tämän lukutavan. Tarkoitus ei ole siis väittää, että Jeesus oli historiallisesti lammas vaan tulkita tekstiä sen itsensä mahdollistamassa symbolisessa maailmassa. Queer-luenta paljastaa vallitsevien normatiivisten käsitysten liukuvuuden ja rakentuneisuuden. Siksi queer metodina ei tarjoa uutta normia vaan ennemminkin osoittaa kaikkien normien jatkuvan muuttuvan luonteen. Se tuo esiin marginaalissa olevia asioita, jolloin normatiivisen, hegemonisen keskiön valta-asema horjuu. Valtasuhteiden tarkastelu on oleellinen osa queer-teoreettista tutkimusta.

Jumalan karitsa Johanneksen evankeliumissa

Kinnusen artikkelissa haastetaan ja horjutetaan ihmisen ja eläimen välistä rajanvetoa. Raamatun tekstien tulkinnat ovat vaikuttaneet merkittävästi länsimaalaiseen ihmiskeskeiseen ajatteluun, jossa ihmiselämän arvo normitetaan eläintä korkeammalle. Jos normi on muodostunut ja vahvistunut Raamatun tulkinnan vaikutuksessa, samoja tekstejä voidaan tulkita uudestaan ja pohtia, oliko normiksi muodostunut tulkinta alun perinkään välttämätön. Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman tulkintaan liittyy myös teologisia käsityksiä, jotka ovat määrittäneet ja yhä määrittävät suurelta osin länsimaalaisia käsityksiä moraalista.  Kärsivän ja kuolevan Jeesuksen lukeminen lampaana haastaa näin ihmiskeskeistä ajattelua, etiikkaa ja teologiaa, kun kärsimys tulkitaan koskemaan myös muiden eläinten kärsimystä. Millaisia edellytyksiä Johanneksen evankeliumi sitten antaa lukea Jeesuksen lampaana?

Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen ruumis haastaa muillakin tavoin normatiivisen ihmisruumiin käsityksen rajoja: jumalallinen tulee lihaksi (1:14), Jeesuksen ruumis on viini (15:5) ja leipä (6:35). Sillä on siis hybridiluonne, ja sen materiaalisuus voi joustaa ja muuttua. Jumalan karitsan kirjaimellinen tulkinta eli Jeesuksen ruumiillisuuden käsittäminen eläimellisenä ei siis olekaan ainutlaatuinen outous Johanneksen evankeliumin maailmassa. Jumaluus, ihmisyys, kasvillisuus ja eläimellisyys materialisoituvat Jeesuksen ruumiissa. Miten Jeesus lampaan ruumiissa tulee näkyväksi Johanneksen evankeliumissa?

Jeesus teurastetaan pääsiäisenä muiden lampaiden joukossa. Muinaisessa Israelissa oli tapana uhrata lampaita pääsiäisen aikaan. Jeesusta ruoskitaan (19:1) ja hänelle aiheutetaan kipua asettamalla hänelle päähän piikikäs kruunu (19:2) ja lyömällä häntä (19:3). Fyysisen kivun tuottaminen on jo itsessään symbolinen teko, jolla riisutaan toisen kokemukselta ja elämältä arvo. Lampaille ja muille tuotantoeläimille aiheutetaan usein kipua jo niiden elämän aikana ennen teurastusta. Niiden kärsimys jää usein piiloon toisin kuin Rooman imperiumin valtakoneiston käyttämien keinojen aiheuttama kärsimys, sillä ristiin naulitseminen ei ollut käytännöllinen teloitustapa vaan sillä oli merkittävä symboliarvo: se herätti pelkoa ja vaiensi imperiumiin kohdistuvan kritiikin. Rooman imperiumin käyttämä valta ja herruus  jatkuu Kinnusen mukaan ihmiskeskeisessä ajattelussa, joka käyttää ylivoimaansa muunlajisiin eläimiin. Merkittävä ero on siinä, että Rooman imperiumin oli pidettävä valtaansa yllä pelotteilla, mutta ihmiskeskeisen ajattelun valtaa ja sen oikeuttamaa voimankäyttöä eivät sen kohteet, muunlajiset eläimet, pysty kritisoimaan.

Vertauskuvallisessa ajattelussa Jeesus siis on kuin eläin, joka teurastetaan. Kun Jeesus ymmärretään lampaana, vertauskuvan ”kuin” menettää merkityksensä ja Jeesuksesta tulee eläin, joka teurastetaan. Pieni sana tai sen poissaolo paljastaa ajattelun, jossa ihmisruumis näyttäytyy eläinruumista arvokkaampana: eläinruumiin kohdalla vastaava kohtelu on ymmärrettävää mutta ei ihmisen. Kinnusen artikkeli paljastaa, miten Jeesuksen vertauskuvallisen eläimellisyyden kohtelu on normatiivinen tapa kohdella ei-vertauskuvallisia, lihallisia eläimiä.

Onko teologisesti välttämätöntä tulkita karitsa muinaisten paimentolaisheimojen ymmärryksestä käsin uhrina, vai voidaanko sen vertauskuvallisesta lukemisesta siirtyä ymmärtämään se kärsimystä kokevana subjektina?

Kohti inklusiivisempaa etiikkaa ja teologiaa

Hyvä paimen ja muut lammasvertaukset tulivat tekstien syntyajan ihmisille ymmärrettäviksi, koska paimentolaisuus usein määritti elämää. Lampaat ovat yksi varhaisimpia ihmiskäyttöön kesytettyjä ja jalostettuja lajeja koiran jälkeen. Ne eivät nykymuodossaan elä itsenäisesti luonnossa, vaan ne ovat olemassa ihmiskäyttöä varten. Niiden elämä määräytyy ihmisen tarpeiden ehdoilla: Ne eivät synny suunnittelemattomasti, niiden kuoleman ajankohta on ennalta määrätty eivätkä ne pääse elämään vanhuuteen asti, sillä tuotantoon jalostettuina eläiminä niiden elinaikaa määrittää niistä saatava villa, maito ja liha. Nämä ihmistarpeet ohjaavat päätöksiä, milloin kukin yksilö on kannattavaa teurastaa.

Lampaan elämän ennalta määritelty tarkoitus palvella ihmisen tarpeita ja ennalta määritelty kuolema muistuttavat Jeesuksen elämän teologista ymmärrystä: Jeesus syntyi ihmisiä varten, ihmisiä palvelemaan ja myös ennalta määrätysti kuolemaan ihmisten tähden.

Kinnunen kirjoittaa, että teologinen ja eettinen keskustelu Jumalan karitsasta, joka ottaa pois maailman synnit (Joh. 1:29), harvoin ulottuu karitsaan asti. Onko teologisesti välttämätöntä tulkita karitsa muinaisten paimentolaisheimojen ymmärryksestä käsin uhrina, vai voidaanko sen vertauskuvallisesta lukemisesta siirtyä ymmärtämään se kärsimystä kokevana subjektina? Jumalan karitsan lukeminen vain vertauskuvana, tuottaa uudestaan käsityksen välttämättömästä uhrista ja kärsijästä. Se on ristiriidassa teologisen käsityksen kanssa, jonka mukaan Jeesus oli lopullinen, täydellinen ja viimeinen uhri. Uhrikulttuuri elää edelleen muuttuneena traditiona, kun moneen suomalaispöytäänkin kuuluu pääsiäisenä lammaspaisti. Vaikka pääsisäispöydän lammasta ei uhrata kuolemaan uskonnollisessa merkityksessä, lampaan tappaminen ruoaksi kiinnittyy samaan uskontoperinteeseen ja voidaan kysyä: oliko Jeesus sittenkään viimeinen uhri, jos hänen uhrinsa muistamisperinteeseen kuuluu edelleen toisten kuolema? Voiko pääsiäispöydän lampaassa nähdä Jeesuksen kuoleman ja kärsimyksenä toistumisen, ja jos voi, niin onko eettisesti ja teologisesti perusteltua toistaa murhenäytelmä vai onko evankeliumissa esitetty tragedia ennemminkin haaste olla toistamatta sitä missään muodossa?

Kinnusen artikkeli haastaa muunlajisiin eläimiin kohdistuvaa vallankäyttöä ja niiden kärsimyksen ja tappamisen välttämättömyyttä tuomalla Johanneksen evankeliumin symbolisen maailman, ruumiillisuuden ja historiallisen Rooman imperiumin vallankäytön keskustelemaan tämän päivän kontekstiin kuolemasta, kärsimyksestä ja vallasta. Se tuo samalla näkyväksi, kuinka Raamatun tulkinta on historiallinen prosessi, jossa tulkinnat muuttavat muotoaan.

Kinnunen, Moona (2026) Queering the Lamb of God: Jesus and Animal Liberation in the Gospel of John. Research and Activism: Tutkimuksen ja aktivismin kietoutumia. Toim. Henrietta Grönlund, Riikka Hohti, Paula Ahola ja Nuusa Niskala. DOI: 10.31885/9789528426356.