Nuoret arvostavat ympäristöä mutta eivät luota aikuisiin sen varjelijoina

Huoli maailman tulevaisuudesta yhdistää useimpia nuoria, mutta ympäristöarvot eivät välttämättä näy käytännön toiminnassa. Nuorten arvomaailma ei kuitenkaan ole yhtenäinen. Katsomustietoinen kasvatus voisi tukea nuorten tulevaisuususkoa ja kasvua ympäristövastuullisuuteen.

Nuorten ympäristöasenteet sekä ympäristöön liittyvät arvot ja perimmäiset uskomukset kiinnostavat sekä tutkijoita että nuorten kanssa työskenteleviä enenevässä määrin. Arvot ja katsomukset kiinnostavat, sillä pohjimmiltaan ympäristökriisiä voi pitää vallitsevasta maailmankatsomuksesta nousevana kriisinä: sen perimmäiset syyt liittyvät siihen, että ihmiskuntana pidämme talouskasvua ja teknistaloudellista kehitystä ympäristön tilaa ja muita lajeja arvokkaampina.

Päivänpoliittisen keskustelun seuraaminen riittää osoittamaan, miten taloudelliset arvot yhteiskunnassa usein jyräävät ympäristöarvot. Ympäristökasvatuksen tutkimuskirjallisuudessa onkin viime vuosina kuultu puheenvuoroja maailmankatsomuksellisen murroksen välttämättömyydestä.

Mitä nuorten ympäristöarvoista ja -asenteista tiedetään?

Eri tutkimukset kertovat pitkälti samaa viestiä: useimmat nuoret niin Suomessa kuin laajemmin Euroopassa pitävät ympäristökysymyksiä tärkeinä ja ovat ympäristöongelmista huolissaan. Ympäristöarvoihin liittyminen on osa nuoren maailmankansalaisen identiteettiä. Tällaisia ”nuoria kosmopoliitteja” ovat erityisesti korkeasti koulutetut nuoret naiset. Nuorten arvomaailma ei kuitenkaan ole yhtenäinen, vaan myös toisenlaisia arvoja ja asenteita löytyy nuorten keskuudesta.

Heikossa sosioekonomisessa asemassa olevat nuoret ovat yleensä vähemmän kiinnostuneita ympäristökysymyksistä kuin hyväosaiset nuoret, mikä voi olettaa liittyvän siihen, että voimavarat käytetään arjen asioihin eikä globaalien kysymysten murehtimiseen riitä resursseja. Matalasti koulutettujen nuorten miesten keskuudesta löytyy Euroopassa merkittävä vähemmistö, jonka arvomaailma on selvästi muita materialistisempi ja painottaa maailmankansalaisuuden sijaan nationalismia.

Sosiaalinen ilmapiiri vaikuttaa vahvasti nuorten asenteisiin: perheeltä ja ystäviltä saadaan vaikutteita ja omaksutaan myös ympäristöarvoja. Uskonnon ja ympäristöasenteiden suhde sen sijaan näyttää tutkimusten valossa monimutkaiselta. Joidenkin lähteiden mukaan uskonnolliset nuoret ovat vähemmän innokkaita toimimaan ympäristövastuullisesti kuin uskonnottomat nuoret, mutta uskontokuntiin kuuluvien nuorten asenteissa on valtavasti vaihtelua.

Näyttääkin siltä, että ympäristöasenteiden näkökulmasta olennaisempaa kuin se, onko nuorella uskonnollisia uskomuksia, on se, millä tavalla hän lähestyy hengellisiä teemoja. Taipumus hengellisyyteen voi usein olla ympäristövastuullisuutta lisäävä elementti, kun taas tiukasti tulkittu, konservatiivinen uskonnollisuus yleensä vähentää sitä.

Arvojen ja toiminnan välinen ristiriita

Vaikka nuoret pitävät ympäristöaiheita tärkeinä, huoli ei välttämättä näy heidän toimintatavoissaan siten, että he toimisivat omassa elämässään ympäristövastuullisesti tai osallistuisivat aktiivisesti ympäristötoimintaan. Nuoret ovat valmiimpia tekemään pieniä ympäristötekoja, joista ei ole heille itselleen vaivaa, kun taas paljon omaa aktiivisuutta vaativat teot kuten ympäristöaktivismi jäävät useimmilta väliin. Tämä arvojen ja toiminnan välinen ristiriita on tuttu myös aikuisia koskevasta tutkimuskirjallisuudesta.

Haluttomuus toimia ympäristön puolesta kumpusi ainakin osittain siitä, ettei omilla teoilla tuntunut olevan merkitystä, kun aikuiset eivät kanna vastuutaan

Eurooppalaisten nuorten ilmastoasenteita ja -arvoja tarkastelleen tutkimushankkeen CCC-CATAPULT tulosten mukaan suomalaiset nuoret olivat vähemmän halukkaita toimimaan ympäristön puolesta kuin heidän englantilaiset, irlantilaiset tai italialaiset vertaisensa. Yhtä selkeää selitystä tälle erolle ei löytynyt. Nuoret itse kertoivat kokevansa, että aikuiset jättävät vastuun ilmastonmuutoksesta nuorten niskaan. Nuorten mukaan aikuiset eivät välitä ilmaston tulevaisuudesta, koska he eivät välttämättä joudu kärsimään ilmastonmuutoksen seurauksista yhtä paljon kuin nykyiset lapset ja nuoret sekä vielä syntymättömät sukupolvet.

Haluttomuus toimia ympäristön puolesta kumpusi ainakin osittain siitä, ettei omilla teoilla tuntunut olevan merkitystä, kun aikuiset eivät kanna vastuutaan. Monet nuoret myös totesivat, että elämässä on muita, omaa arkea lähempänä olevia aiheita, eikä ympäristötoimintaan siksi lähdetä mukaan.

Nuorten tulevaisuususko on koetuksella

Viime vuosina on toistuvasti raportoitu tutkimustuloksia nuorten ympäristöhuolesta ja -ahdistuksesta. Nuoret eri puolilla maailmaa ovat kertoneet ympäristöahdistuksen, surun, pelon ja turhautumisen tunteista. Osa nuorista ahdistuu näkyvästi, mutta ympäristöahdistus ei välttämättä näy ulospäin tunnistettavana tunteena, vaan nuori saattaa torjua huoltaan myös työntämällä sen pois arjestaan ja ajatuksistaan. Eri tutkimusten viesti on kuitenkin yhteinen: nuorten tulevaisuususko on kovalla koetuksella. Huoli ei liity vain ympäristökysymyksiin vaan laajemmin maailman tilanteeseen ja tulevaisuuteen.

Osalla nuorista huoli toimii moottorina ympäristötoiminnalle, mikä onkin hyväksi, sillä oma aktiivinen toiminta ympäristön puolesta usein myös lievittää ahdistuksen tunteita. Ympäristöongelmien ratkaisut kiinnostaisivat nuoria, mutta heillä on niistä varsin vähän tietoa. Tieto ratkaisuista tukisikin sekä toivon tunnetta että nuorten ympäristötoimijuutta. Nuoren huoli ympäristöstä ei siis sinänsä ole pahasta, jos se ei kumuloidu lamauttavaksi ahdistukseksi, vaan yhdistettynä rakentavan toivon tunteeseen siitä voi kehittyä välittämisestä ja merkityksellisyydestä kertova voimavara.

Ympäristökasvatus kaipaa katsomustietoisuutta

Nuorten ympäristötoimijuutta voi tukea pitkäjänteisellä kasvatustyöllä ja helposti lähestyttävillä osallistumisen mahdollisuuksilla. Nuoret kaipaavat globaaleihin kysymyksiin näkökulmia, jotka koskettaisivat heidän omaa arkeaan. Tärkeän aikuisen esimerkki ja ympäristökysymyksistä kiinnostunut vertaisten ryhmä lisäävät nuorten sitoutumista toimintaan. Lisäksi ympäristötoimijuutta vahvistaa ajatus siitä, että maailmaa ylipäätään voi muuttaa. Myös toivon tunne on merkittävä ympäristötoimijuuden taustatekijä.

Näiden rinnalle ympäristökasvatukseen olisi tarpeellista tuoda katsomustietoisia lähestymistapoja. Lapset ja nuoret eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan heillä on keskenään erilaisia arvomaailmoja sekä käsityksiä maailmasta, ihmisen asemasta siinä ja hyvästä elämästä. Tietoperustainen, luonnontieteelliseen lähestymistapaan perustuva näennäisen neutraali opetus ei puhuttele kaikkia nuoria samalla tavalla, vaan sen rinnalle kaivataan erilaisia maailmankatsomuksia tavoittavia tapoja pohtia ympäristökysymyksiä ja ihmisen vastuuta niistä.  Tässä kehitystyössä kouluopetuksen ja nuoret vapaa-ajallaan tavoittavien muiden kasvatuksen tukijoiden välinen yhteistyö olisi arvokasta.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Portus, R., Aarnio-Linnanvuori, E., Dillon, B. Fahy, F., Gopinath, D., Mansikka-aho, A., Reilly, K., Williams, S. & McEwen, L. 2024. Exploring Environmental Value Action Gap and Education Research: A Semi-Systematic Literature Review. Environmental Education Research 30 (6), 833-863. https://doi.org/10.1080/13504622.2024.2314060

Rissanen, I., Aarnio-Linnanvuori, E. & Mansikka-Aho, A. 2023. Worldview transformation in and through education: mapping the nexus of climate education and worldview education. In L. Gearon, A. Kuusisto, S. Poulter, A. Toom, & M. Ubani (Eds.), Religion and Worldviews in Education: The New Watershed. Routledge.

Rissanen, I., Kuusisto, E., Aarnio-Linnanvuori, E., Portus, R., Williams, S., Laggan, S., Reilly, K. & Vainikainen, M. 2024. Exploring the association between growth mindsets and climate action with young people. Social Psychology of Education. https://doi.org/10.1007/s11218-024-09937-9