Sotarikokset Ukrainassa

Jo Venäjän hyökkäyksen alkuvaiheessa keväällä 2022 raportoitiin laajasti hyökkäyksistä siviilikohteita – esimerkiksi asutuskeskuksia, sairaaloita, voimalaitoksia – vastaan sekä siviilien ja sotavankien kidutuksesta ja seksuaalisesta väkivallasta. Kuluneen yli kahden vuoden aikana hävitystyö on jatkunut.

Toisen maailmansodan kauhujen jälkeen kansainvälinen yhteisö pyrki parantamaan ihmisoikeuksien kunnioittamista kansainvälisillä sopimuksilla. Vuonna 1949 solmittujen Geneven sopimusten olennaisiin periaatteisiin kuuluu, että sodan oloissa on vältettävä tarpeetonta kärsimystä, on tehtävä ero sotilaiden ja siviiliväestön välille, lääkintä- ja avustustoiminta on puolueetonta ja sitä on suojeltava, ja kansainvälisellä yhteisöllä (esimerkiksi Punaisella Ristillä ja Punaisella Puolikuulla) on oikeus valvoa periaatteiden toteuttamista. Lisäksi sopimukset rajoittavat sodankäynnissä käytettyjä menetelmiä.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston perustama riippumaton tutkimuskomissio on todennut raporteissaan, että Venäjän toiminta osoittaa piittaamattomuutta kaikista Geneven sopimuksen periaatteista

Geneven sopimusten törkeä rikkominen määritellään kansainvälisessä oikeudessa sotarikokseksi. Sotarikoksia ovat esimerkiksi siviiliväestön tappaminen, panttivangiksi ottaminen tai siirtäminen; seksuaalinen väkivalta ja etninen puhdistus; umpimähkäinen siviiliväestöön ja sen omaisuuteen kohdistuva tuhoaminen; sotavankien kiduttaminen ja tappaminen tai heidän pakottamisensa taistelemaan vihollisvallan armeijassa sekä historiallisesti, uskonnollisesti tai kulttuurisesti merkittävien kohteiden tuhoaminen.

Neuvostoliitto ratifioi Geneven sopimukset vuonna 1954 ja kaksi sopimusten lisäpöytäkirjaa vuonna 1989. Vuonna 2019 Venäjä kuitenkin perui ensimmäiseen lisäpöytäkirjaan sisältyvät 90 artiklan, joka koskee kansainvälisen tutkimuskomission perustamista valvomaan Geneven sopimusten loukkauksia.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston perustama riippumaton tutkimuskomissio on todennut raporteissaan, että Venäjän toiminta osoittaa piittaamattomuutta kaikista Geneven sopimuksen periaatteista. Erityisen vakavana nähdään se, että Venäjä ei ole pyrkinyt suojaamaan siviilejä, vaan on päinvastoin kohdistanut pommituksia ja ohjusiskuja nimenomaan asutusalueille. Toinen vakavan huolen aihe on sotavankien kohtelu.

Ihmisiin kohdistuneet teot

– Iskut siviilikohteisiin ovat tappaneet ja vammauttaneet ihmisiä ja tuhonneet heidän omaisuuttaan. Keväällä 2024 kuolleiden määräksi arvioitiin noin 11 000, heistä noin 600 lapsia. Haavoittuneiden määräksi arvioitiin noin 20 000. Mariupolin tuhossa kuoli tämän lisäksi 8 000–25 000 siviiliä.

Yli 6 miljoonaa ukrainalaista, heistä noin 2 miljoonaa lapsia, on paennut kotimaastaan eri puolille Eurooppaa. Maan sisäisiä pakolaisia lienee nelisen miljoonaa.

– Venäläiset ovat kaapanneet ukrainalaisia lapsia ja lähettäneet heitä Venäjälle. Heitä on annettu adoptoitavaksi ja sijoitettu sijaisperheisiin ja laitoksiin. Ainakin osa heistä on merkitty Venäjän kansalaisiksi. Lasten määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta useat raportit arvioivat uhreja olevan ainakin 20 000.

– Kuten kaikkien sotien aikana, seksuaalinen väkivalta Ukrainassakin on ollut laajaa. Raiskauksien määrää ei pystytä arvioimaan, mutta kyse lienee kymmenistä tuhansista uhreista. Kaikenikäisten naisten lisäksi on raiskattu lapsia ja miehiä. Raporttien mukaan seksuaalista väkivaltaa on myös käytetty osana sotavankien kidutusta.  – Kesällä 2023 Venäjällä hyväksyttiin laki, joka takaa armahduksen jokseenkin kaikille ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneille sotilaille.

– Venäjä järjesti miehitetyillä alueilla paikallisvaalit (2023) ja presidentinvaalit (2024). Vaalit järjestettiin Venäjän käytäntöjen mukaisesti; paikallisvaaleissa suuri osa ehdokkaista oli Venäjän kansalaisia. Asukkaita painostettiin tai pakotettiin äänestämään, osittain aseistettujen sotilaiden avulla. Alueilla otettiin käyttöön Venäjän laki ja tuomareiksi nimitettiin Venäjän kansalaisia. Paikallisten poliisien tuli vannoa uskollisuutta Venäjän laeille. Nuoria miehiä on pakotettu taistelemaan Venäjän joukoissa, ja kansalaisia painostettu siirtymään Venäjän kansalaisiksi.

Miehitetyillä alueilla on otettu kouluissa käyttöön Venäjän opetussuunnitelmat ja venäjän kieli. Läpileikkaavana teemana opetussuunnitelmissa on se, että Venäjä ja Ukraina ovat yhtä. Ukrainan omaa kulttuuria väheksytään ja Ukrainan kansallisten symbolien käyttö on kielletty.

Aineelliseen omaisuuteen kohdistuneet teot

– Ihmisasuntojen lisäksi pommituksilla on tuhottu kouluja ja sairaaloita. Varsinkin sodan alkuvaiheessa sotilaat ryöstelivät ukrainalaisten kodeista elektroniikkaa, kodinkoneita, vaatteita ja jopa autoja ja moottoripyöriä ja todistettavasti lähettivät saaliin kotiinsa.

– Satamia ja viljavarastoja on tuhottu systemaattisesti; tällä on estetty Ukrainan viljanvientiä ulkomaille ja horjutettu muutenkin vaikeuksissa olevan maan taloutta.  Maanviljelys on kärsinyt huomattavaa lisätuhoa laajojen peltoalueiden miinoittamisesta ja patojen räjäytyksistä. Patojen tuhoaminen on aiheuttanut myös laajoja ympäristötuhoja.

– Venäjä valtasi Zaporižžjan ydinvoimalan pian hyökkäyksensä alettua. Voimalaitoksia ja sähkön siirtolinjoja tuhotaan systemaattisesti, mikä etenkin talvella on merkittävästi vaikeuttanut ihmisten elämää. YK:n alainen tutkimuskomissio on todennut, että energiainfrastruktuurin systemaattinen tuhoaminen saattaa täyttää ihmisyyttä vastaan tehdyn rikoksen tunnusmerkit.

– Venäjän hyökkäykset ovat tuhonneet myös kulttuurikohteita. UNESCOn selvityksen mukaan toukokuuhun 2024 mennessä oli tuhottu muun muassa 137 uskonnollista kohdetta, 172 historiallisesti tai taiteellisesti merkittävää rakennusta ja 31 museota. Eniten tuhoja on ollut miehitetyillä Donetskin ja Luhanskin alueilla.

Kirkkojen reaktioita

Lukuisat läntisen maailman ja Itä-Euroopankin kirkot ovat tuominneet Venäjän hyökkäyksen; Euroopan kirkkojen konferenssin sivuilta löytyy satakunta julistusta ja vetoomusta. Näitä vetoomuksia on saapunut myös Venäjän ortodoksisen kirkon papeilta sekä pienemmiltä venäläisiltä ja valkovenäläisiltä kristillisiltä yhteisöiltä. Etenkin sodan alkuvaiheessa suuri osa kirkoista keskittyi lausunnoissaan toivomaan, että osapuolet pidättäytyisivät väkivallasta ja että ihmiset eivät joutuisi kärsimään.

Sodan edetessä sanamuodot ovat käyneet vahvemmiksi. Keväällä 2023 Ekumeeninen patriarkka Bartolomeus I syytti Moskovan patriarkaattia ja patriarkka Kirilliä osallisuudesta sotarikoksiin Ukrainassa. Hänen mukaansa Kirill on pyrkinyt ”teologisesti oikeuttamaan rikollista toimintaa”. Venäjän valtio on parin viime vuosikymmenen aikana vahvistanut kolonialistista suhtautumistaan ympäröiviin alueisiin. Venäjän ortodoksinen kirkko tukee voimakkaasti valtion pyrkimyksiä hyökkäämällä ’länsimaista elämäntapaa’ vastaan. Länsimaista elämäntapaa vastustetaan esimerkiksi korostamalla venäläisten ja ukrainalaisten ykseyttä ja vaatimalla ’venäläisten perhearvojen’ kunnioittamista: heteroseksuaalisuutta, suuria perheitä, miehen valta-asemaa ja naisen alistuvaa roolia perheessä ja jopa ’kohtuullisen’ perheväkivallan hyväksymistä.

Romanian, Bulgarian ja Georgian patriarkaatit sekä ainakin Kreikan ja Kenian ortodoksiset kirkot ovat liittyneet Venäjän hyökkäyksen arvostelijoihin. Serbian, Jerusalemin ja Antiokian patriarkaatit eivät ole kommentoineet Venäjän hyökkäystä tai Moskovan patriarkaatin tukea sille. Sen sijaan ne ovat tuominneet Ukrainan valtion toimia, jotka ovat kohdistuneet Moskovan patriarkaatin kanssa läheisissä väleissä olevan Ukrainan ortodoksisen kirkon (UOK) edustajiin.

Sotarikosten tutkinta

Kansainvälinen rikostuomioistuin (International Criminal Court, ICC) käynnisti maaliskuussa 2022 tutkinnan Ukrainassa tehdyistä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Maaliskuussa 2023 ICC antoi pidätysmääräyksen presidentti Putinista sekä lasten oikeuksista Venäjän presidentin kansliassa vastaavasta ylimmästä virkamiehestä. Hänen katsotaan olevan vastuussa lapsikaappauksista. Maalis-kesäkuussa 2024 ICC on antanut pidätysmääräyksen armeijan komentajasta, meri- ja ilmavoimien päälliköstä sekä entisestä puolustusministeristä.§

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

 UN Human Rights Office of the High Commissioner, Country Reports Ukraine

https://ceceurope.org/church-response-to-ukraine/  Katsottu 30.5.24.

https://www.icc-cpi.int/situations/ukraine   Katsottu 25.6.24.

www.proukraina.fi/index.php/ukrainan-sota-lukuina/   Katsottu 30.5.24.

www.unesco.org/en/articles/damaged-cultural-sites-ukraine-verified-unesco   Katsottu 20.6.24.

https://orthochristian.com/157767.html  Katsottu 4.6.24.

https:/spc.rs/en/communique-of-the-holy-assembly-of-bishops-of-the-serbian-orthodox-church/   Katsottu 4.6.24.

https://orthodoxtimes.com/message-of-the-patriarch-of-antioch-to-metropolitan-onufriy-on-lavra-  your-church-is-under-persecution/  Katsottu 4.6.24.

https://publicorthodoxy.org/2017/02/13/russia-domestic-violence/  Katsottu 28.2.2020