Haastattelu: psykologi tutkii teologian opiskelijoiden soveltuvuustutkimuksia
PsM Aura Nortomaa on aloittanut Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa väitöskirjatutkimuksen teologian opiskelijoiden soveltuvuustutkimuksesta. Ne teologian opiskelijat, jotka suuntautuvat papin virkaan, käyvät soveltuvuustutkimuksessa tavallisesti työssäoppimisjakson jälkeen. Soveltuvuustutkimuksia on tehty vuodesta 2002 alkaen, ja niihin osallistuminen on 2005 jälkeen ollut pakollista pappisvihkimystä hakeville.
Nortomaa on valmistunut psykologian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2005. Sivuaineina hän on opiskellut muun muassa uskontotiedettä ja yleistä teologiaa. Hänellä on myös uskonnonpsykologian sivuaine Upsalan yliopistosta.
Nortomaa kertoo tutkimuksestaan teologia.fi-palvelussa.
Väitöskirjassa selvitetään, onko soveltuvuustutkimuksista hyötyä
Tutkin teologian opiskelijoiden soveltuvuustutkimusten hyödyllisyyttä. Selvitän, miten soveltuvuustutkimustulokset ovat ennustaneet myöhempää työhyvinvointia ja työsuoriutumista, ja lisäksi kartoitan, ovatko tutkitut itse tai pappisvihkimyksen
myöntämisestä päättävät tahot kokeneet soveltuvuustutkimukset hyödyllisiksi.Suomessa pappien soveltuvuustutkimusten hyödyllisyyttä ei ole vielä tutkittu. Soveltuvuustutkimuksen tavoitteena on antaa tutkittavalle mahdollisuus arvioida soveltuvuuttaan papin työhön sekä välineitä itsetuntemuksen syventämiseen. Lisäksi tavoitteena on antaa tuomiokapitulin edustajalle lähtökohta soveltuvuuden arvioimiseen ordinaatiokeskusteluissa ennen papiksi vihkimistä. Soveltuvuustutkimuksessa kartoitetaan muun muassa sosiaalisia taitoja, papin työtehtävien hoidossa tarvittavia ominaisuuksia sekä yksilöllisiä kehittämisalueita.
Soveltuvuustutkimuksiin osallistuu vuosittain toista sataa opiskelijaa, joille tulosten kuuleminen on käsitykseni mukaan varsin merkityksellinen asia. Lisäksi soveltuvuustutkimusten järjestäminen vie vuosittain myös paljon taloudellisia resursseja. Näistä syistä on perusteltua etsiä keinoja parantaa soveltuvuustutkimuksista saatua hyötyä.Lisäksi pappien työhyvinvoinnin ongelmat ovat tutkimusten mukaan selvässä kasvussa niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Työuupumuksen uhkaa kokee yhä useampi, ja suurehko osa vähintään harkitsee alan vaihtoa. Tutkimukseni yksi tarkoitus on löytää yhteyksiä työhyvinvoinnin ongelmien ja soveltuvuustutkimustulosten väliltä. Yhteyksien ymmärtäminen on oleellista ongelmien ennaltaehkäisemisen ja varhaisen puuttumisen kannalta.Pappien soveltuvuustutkimusten ennustavuutta ei kansainvälisessä tutkimuksessa vielä tunneta kovin hyvin, eikä niiden koettua hyödyllisyyttä ole tutkittu juuri lainkaan.
Tutkimus toteutetaan kyselylomakkeiden ja haastatteluiden avulla
Käytössäni on soveltuvuustutkimusaineisto vuosilta 2006–2010. Näinä vuosina soveltuvuustutkimuksiin osallistuneet saavat ensi vuonna vastattavakseen kyselylomakkeen, jossa tiedustellaan heidän kokemuksiaan soveltuvuustutkimuksesta sekä työelämään liittyviä asioita. Aineistoa käsitellään täysin anonyymisti, ja siitä haetaan tuloksia tilastollisin menetelmin. Lisäksi haastattelen tuomiokapitulien edustajat ja 2006–2010 virassa olleet piispat kartoittaakseni heidän näkemyksiään soveltuvuustutkimusten hyödyllisyydestä. Tutkimukseni tulokset julkaistaan artikkeliväitöskirjana.
Ennustaako soveltuvuustutkimus papin työssä suoriutumista?
Oletan, että soveltuvuustutkimuksiin osallistuneilla on paljon sanottavaa kokemuksistaan, mutten osaa vielä ennustaa, arvioidaanko kokemus pääsääntöisesti enemmän positiiviseksi kuin negatiiviseksi. Pappisvihkimyksen myöntämisestä päättävien tahojen kokemuksia tulosten hyödyllisyydestä odotan mielenkiinnolla itsekin.Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, millaisia yhteyksiä soveltuvuustutkimustulosten ja myöhemmän työhyvinvoinnin ja työsuoriutumisen väliltä löytyy. Tuloksista nähdään myös, millaisia yhteyksiä soveltuvuustutkimustulosten ja myöhemmän urakehityksen välillä on. Ovatko profiilit esimerkiksi samanlaisia papin työstä varhaisessa vaiheessa luopuneilla ja jo alun perin eri uralle lähteneillä?