Osaako media lukea henkisyyttä?

Medialla on iso rooli katsomuslukutaidon heijastajana ja rakentajana. Mutta millainen on tuo lukutaito muiden kuin vakiintuneiden uskontojen tai selkeän uskonnottomuuden suhteen? Kuinka media esimerkiksi osaa lukea uushenkisyyttä?

Henkisyys mustetahratestinä

Uskontotieteilijät ovat joskus kutsuneet henkisyyttä – tai uushenkisyyttä, jossa suhteellisen vapaamuotoisesti yhdistellään eri uskontoperinteiden elementtejä – ”mustetahratestiksi”. Näin siksi, että niin laajempi yleisö kuin tutkijatkin helposti projisoivat ilmiöön omia arvolatautuneita tulkintojaan. Tällaisen projisoinnin voi osaltaan katsoa heijastavan katsomuslukutaidon tilaa ja kertovan mahdollisesta tarpeesta sen kehittämiseen. Esittelen seuraavassa kahden tutkimuksen kautta, millaisia projisointeja printtimedia on tarjonnut ja tuottanut henkisyydestä.

Henkisyys suomalaisissa naistenlehdissä 2010-luvun taitteessa

Vuonna 2013 kirjoitetussa artikkelissa ”Uskontotaidetta ja enkelinsiipiä: kaksi tapausta suomalaisissa naistenlehdissä” tarkastelin kahta naistenlehdissä käsiteltyä ilmiötä: uskontoaiheista taidenäyttelyä sekä enkelimystikon herättämää kiinnostusta. Ensimmäinen tapaus oli kuvataiteilija Marita Liulian Choosing my religion -näyttely, joka avautui nykytaiteen museo Kiasmassa vuonna 2009. Toinen oli irlantilainen enkelihenkisyyden opettaja Lorna Byrne, jonka kirjat ja esiintymiset ovat herättäneet paljon kiinnostusta Suomessa 2010-luvun alusta pitäen. Halusin tietää, millä tavoin uskonto ja henkisyys, joiden on monesti todettu kiinnostavan erityisesti naisia, esitetään naisille suunnatuissa lehdissä.

Marita Liulian maalauksia ja valokuvia käsittävä näyttely ammensi inspiraatiota maailman eri uskontoperinteistä. Näyttelyyn liittyvissä lehtijutuissa käsiteltiin paitsi eri uskontoja myös uskonnon positiivisiksi ja negatiivisiksi arvottuvia ulottuvuuksia. Uskonnon ja politiikan yhteys nähtiin erityisen kielteiseksi, jopa vaaralliseksi, kun taas taiteen ja uskonnon kytkös rakentui myönteiseksi ja arvokkaaksi. Naisten monesti miehiä heikompaa asemaa perinteisissä uskonnoissa tarkasteltiin kriittisesti ja kantaaottavasti. Haastateltu taiteilija asemoi itsensä perinteisten uskontojen ja ”uskovaisuuden” ulkopuolelle kiinnostuneeksi tarkkailijaksi, jolle kaikki uskonnot ovat opettaneet tärkeitä asioita elämästä.

Naistenlehtien Lorna Byrneä käsittelevät jutut keskittyivät kohteensa elämäntarinaan, jossa katolilaisesta taustasta tuleva Byrne näkee pienestä pitäen päivittäin enkeleitä. Hänet kuvataan eri uskontoperinteiden yhdistelijäksi, jonka mukaan uskonnollisuus tai henkisyys kuuluu kaikkiin ihmisiin ja kaikille ihmisille, niin uskonnollisille kuin uskonnottomille (mikä onkin yksi suosittu tapa ymmärtää henkisyys). Yhdessä lehtijutussa oli näkyvissä toimittajan kynänjäljen hienoista skeptisyyttä kaikkialle arkeen levittyvän enkeliuskon suhteen. Kenties toimittaja pyrki näin huomioimaan myös niitä lukijoita, jotka eivät suhtautuisi aiheeseen täysin varauksetta.

Lehtien mustetahratestissä heijastui valtaosin positiivinen kuva kaikkien uskontojen yhteisestä ytimestä sekä henkisyydestä, joka määrittyi yksilön omakohtaiseksi kokemukseksi.

Uskontoa ja henkisyyttä käsiteltiin uteliaasti, monipuolisesti ja asiallisesti kummassakin tutkitussa tapauksessa. Naistenlehtien onkin sanottu ”säädyllistävän” erilaisia aihepiirejä tuodessaan niitä julkiseen tarkasteluun. Lehtien mustetahratestissä heijastui valtaosin positiivinen kuva kaikkien uskontojen yhteisestä ytimestä sekä henkisyydestä, joka määrittyi yksilön omakohtaiseksi kokemukseksi. Institutionaalinen uskonto näyttäytyi kriittisemmässä valossa. Enkelimystikon kohdalla kuvaan tuotiin myös tuonpuoleisen maailman asiat – aspekti, jota monet sekulaarit mediat käsittelevät korkeintaan varoen ja varauksella.

Vaihtoehtoiset ja täydentävät hoidot virolaisessa ja suomalaisessa printtimediassa

Henkisyyden ilmiöön voidaan laskea myös etenkin sellaiset vaihtoehtoiset ja täydentävät hoidot, kuten niin kutsutut energiahoidot, joiden käsityksiin kuuluvat näkyvän maailman ulkopuoliset ihmisiin vaikuttavat voimat. Monet nykyihmiset saavat tutkimusten mukaan ensikäden tietonsa näistä ilmiöstä eri medioista. Mutta millaista tuo tieto on?

Analysoimme Reet Hiiemäen kanssa vuoden 2020 huhtikuussa ilmestyneiden virolaisten ja suomalaisten printtimedioiden tapaa käsitellä vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitomuotoja (complementary and alternative medicine eli CAM). Halusimme nähdä, millainen kuva lehtien käsittelyssä CAM-ilmiöstä piirtyy. Valitut lehdet olivat kummankin maan laajalevikkisin sanomalehti, iltapäivälehti ja suosittu naistenlehti. Vasta puhjennut Covid-19 pandemia saattoi kärjistää joitakin kuvauksia ja käsittelytapoja ja toi mukaan esimerkiksi keskustelua rokotteista ja rokotekriittisyydestä.

Virolaiset ja suomalaiset lehdet käsittelivät CAM-aihetta suunnilleen yhtä paljon. Myös lehtikohtaiset käsittelytavat olivat pääosin samanlinjaiset – eli niillä voi sanoa olleen oma suhteellisen vakiintunut tapansa katsoa henkisyyden mustetahratestiin.

Päivälehtien jutuissa asiantuntijoiden kuten lääkäreiden ja tutkijoiden äänet hallitsivat. Vankkana auktoriteettina esiintyi tiede, jonka äänellä varoiteltiin epätieteellisistä, takapajuisista ja vaarallisista uskomus- tai vaihtoehtohoidoista. Eroa piirrettiin myös yhtäältä tieteeseen nojaavan läntisen sekä toisaalta uskomuksiin ja paikallisiin parantajiin turvautuvan muun maailman välille.

ltapäivälehtien piirtämässä kuvassa korostuivat CAM-ilmiöön liittyvät varoitustarinat mutta myös ilmiön kytkeminen elämäntapavalintoihin, kuten terveysperusteisiin ruokavalioihin tai ammatinvaihtoon.

Yhdessä suomalaisessa jutussa kontrastoitiin tosiinsa maat, joissa ”[a]inoa yhteinen Jumala on käsienpesu” ja toiset, ”joissa terveydenhuoltojärjestelmä ja laajempi yhteiskunta toimivat paljolti rukousten varassa” ja näin vedettiin rajaa tieteen ja uskonnon välille. Lehdet saattoivat kuitenkin esittää jotkut sellaiset CAM-hoidot, joissa ei vedottu mihinkään yliluonnolliseen, myös myönteisessä tai neutraalissa valossa maallisina hyvinvointimenetelminä. Erityisesti näin oli joogan ja mindfulnessin kohdalla.

Iltapäivälehtien piirtämässä kuvassa korostuivat CAM-ilmiöön liittyvät varoitustarinat mutta myös ilmiön kytkeminen elämäntapavalintoihin, kuten terveysperusteisiin ruokavalioihin tai ammatinvaihtoon. Tämän ohella ne käsittelivät ilmiötä puhtaasti harrastuksena ja joskus jopa viihteen ja huumorin kehyksessä. Tuolloisen Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ehdotukselle nauttia sisäisesti desinfiointiainetta naureskeltiin.

Naistenlehdissä käsittelyn sävy oli selvästi positiivisempi kuin muissa lehdissä – mikä on samansuuntainen havainto aiemman tutkimuksen kanssa. Ne myös antoivat suhteellisen paljon tilaa kokijoiden kertomuksille vaihtoehtoisten ja täydentävien hoitomuotojen myötä tervetulleista elämänmuutoksista ja uusista näkökulmista elämään.

Erojakin maiden medioiden käsittelyistä löytyi, mikä kertonee siitä, että mediakulttuurit ovat osin maakohtaisia. Virolaiset lehdet toivat esille enemmän sensaatiomaisia ääritapauksia. Ne saattoivat tehdä CAM-ilmiöstä eksotisoitua viihdettä tai varoitella huijauksista. Suomalaiset mediat pysyttelivät asteen maltillisemmissa kuvauksissa. Kummassakin maassa on kuitenkin tutkitusti vahva usko tieteeseen ja sen auktoriteettiin, mikä jutuista selvästi heijastui. Perinteisempi uskonto, ja rajanveto siihen nähden, oli tässä aineistossa tiedettä vähemmän esillä.

Millaista katsomuslukutaitoa?

Millaista on median katsomuslukutaito – eli katsomuksiin liittyvä erittelevä osaaminen – näiden esimerkkien kautta katsottuna? Osaako media lukea henkisyyttä? Ainakin printtimedia osoittaa jonkin verran kiinnostusta henkisyyttä kohtaan ja näin tunnistaa ilmiön olemassaolon. Kiinnostus on kuitenkin sirpaleista, melko jäsentymätöntä sekä herkästi arvottavaa.

Toisaalta näiden tutkimusten valossa media näyttää henkisyyden juuri sellaisena moninaisiin asioihin (uskontoon, tieteeseen, taiteeseen, hyvinvointiin, viihteeseen, rahaan, sukupuolieroon, jne.) punoutuneena ja yleisön kannanottoa kutsuvana asiana, jollaisena se pitkälti muutoinkin ilmenee.

Mediat kuitenkin paitsi tuottavat omia projisointejaan henkisyyden mustetahratestistä, samalla joskus läikyttävät testiin lisää mustetta. Voidaan siis perustellusti kysyä, pitäisikö median katsomuslukutaitoa henkisyyden osalta kehittää.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Hiiemäe, Reet & Utriainen Terhi 2021. “From “unbelievable stupidity“ to “secret clues for staying healthy“: CAM landscape and boundary-work in Estonian and Finnish mainstream media in April 2020”. Folklore – e-journal of folklore 82. https://www.folklore.ee/folklore/vol82/hiiemae_utriainen.pdf

Lynch, Gordon 2007. The new spirituality: An introduction to progressive belief in the twenty-first century. London: I.B. Tauris.

Utriainen, Terhi 2013. “Uskontotaidetta ja enkelinsiipiä: kaksi tapausta suomalaisissa naistenlehdissä”. Media & Viestintä 2: 40–52. https://journal.fi/mediaviestinta/article/view/62280

Utriainen, Terhi 2022. Angel spirituality. Dictionary of Contemporary Esotericism, toim. Egil Asprem. Leiden: Brill. https://contern.files.wordpress.com/2022/01/a-angel-spirituality-utriainen-1.pdf