Teema 2012/3: Uskontojen Eurooppa

Harva kiistää uskonnon merkityksen eurooppalaisen yhteiskuntaelämän ja kulttuurin kehitykselle. Vuosisatojen ajan uskonto on ollut osa eurooppalaisten elämää niin hyvässä kuin pahassa. Se on auttanut yhteiskuntia ja yksityisiä ihmisiä luomaan järjestystä omaan elämäänsä, mutta sitä on myös käytetty vallan välineenä ihmisten alistamiseen.

Tavallisen kadun tallaajan näkökulmasta Eurooppa on ollut uskonnollisesti melko yhtenäinen alue. Usein ajatellaan, että jos jotakin maailman maanosista on voitu kutsua kristilliseksi, niin se on ollut Eurooppa. Tämä on kuitenkin yleistys, jonka tämänkertaiset teologia.fi-artikkelit asettavat kyseenalaiseksi. Artikkeleista käy ilmi, että Euroopassa on vaikuttanut ja vaikuttaa uskonnollisessa valta-asemassa olevien kristillisten kirkkojen ohella myös juutalaisia ja islamilaisia yhteisöjä. Juutalaiset levittäytyivät Eurooppaan jo ennen kristittyjä, ja ensimmäiset muslimitkin tulivat maanosaamme jo 700-luvun alussa.

Keskiajalla suhtautumista toisin uskoviin sävytti käsitys kristinuskon ylivertaisuudesta. Tästä huolimatta muslimien ja juutalaisten kanssa pyrittiin suvaitsevaan rinnakkaiseloon. Tämä ilmenee muun muassa varhaisista uskontodialogeista. Renessanssin humanismin ja löytöretkien myötä Eurooppaan puhalsi uudenlaisia kulttuurisen ja uskonnollisen moniarvoisuuden tuulia. Suhtautuminen täysin vieraisiin alkuperäiskansoihin, heidän tapoihinsa ja uskomuksiinsa nosti esille ihmisarvon ja -oikeuksien universaalisuuden. Reformaation jälkeisessä, uskonnollisesti pirstaloituneessa ja satavuotisen sodan runtelemassa Euroopassa kylvettiin lopulta myös uskonnonvapauden siemeniä, jotka edistivät suvaitsevaisuutta toisin uskovia kohtaan. 

Judar och muslimer lever numera nära varandra i flera västeuropeiska länder. Det finns en klar spänning mellan de båda grupperna och det har förekommit flera våldsamma incidenter. På ledarnivå görs dock stora ansträngningar för att överbrygga klyftor, skapa ömsesidig respekt och främja inte bara fredlig samlevnad utan också vänskaplig interaktion. Det hindrar dock inte att det på gräsrotsplanet fortfarande finns stort misstroende mellan de båda grupperna.

I mars 2012 dödade Mohammed Mera sju personer i Toulouse. En av hans attacker riktades mot en judisk skola där han dödade tre elever och en lärare. Det här är inte den enda attacken mot judiska mål i Frankrike som utförts av muslimska extremister. I länder som Frankrike, Storbritannien och Sverige förs statistik över hatbrott, däribland sådana som motiverats av antisemitism. De antisemitiska attackerna ökar varje gång situationen i Mellanöstern kärvar till sig. Och bakom attackerna står oftast muslimska ungdomar.

Islamin historia Suomessa alkoi jo 1800-luvulla  Venäjältä muuttaneiden tataareiden myötä. Islamista tuli kuitenkin näkyvä osa suomalaista yhteiskuntaa vasta 1990-luvulla, kun muslimien määrä alkoi kasvaa nopeasti. Muslimit ovat järjestäytyneet lukuisiin yhdyskuntiin, ja koulujen islamin opetus on vakiintunutta erityisesti pääkaupunkiseudulla, jonne suurin osa muslimiväestöä on keskittynyt. Myös muslimien uskonnonharjoitukseen liittyvät asiat on hoidettu Suomessa melko sujuvasti, mutta suurin haaste maassamme on täällä syntyneiden ja kasvaneiden musliminuorten hyväksyminen suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi.

Islamin merkitys ja näkyvyys ovat kasvaneet Länsi-Euroopassa huomattavasti toisen maailmansodan jälkeen. Monet islamiin liittyvät perinteet ja opit ovat herättäneet Euroopan maissa hämmästystä ja jopa suoranaista vastustusta. Ranskassa osan musliminaisista pitämä päähuivi, ja vielä harvemman käyttämä kasvot peittävä vaatetus, ovat nostaneet esiin julkisen keskustelun, jossa on pohdittu muun muassa uskonnonvapauden sekä kansallisen identiteetin ja sille merkittävien arvojen sisältöä ja rajoja.

Tämä on neljäs syksy, jolloin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aloittaa uusi RRE-opiskelijoiden kurssi. RRE – lyhenne sanoista The Religious Roots of Europe – on vuonna 2009 aloitettu kuuden pohjoismaalaisen yliopiston yhteinen maisteriohjelma, jossa kohtaavat juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin varhaiset vaiheet, monenlaisten tieteellisten lähestymistapojen kirjo sekä monikulttuurinen ja moniuskonnollinen vuorovaikutus ja yhteistyö.

Religious Roots of Europe -ohjelmassa pyrkimyksenä on asettaa rinnakkain Lähi-idän kolme suurta monoteistista uskontotraditiota ja ymmärtää niitä yhteydessä toisiinsa niin konfliktissa kuin myös rauhaisassa ja rikkaassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Toivon tällä kirjoituksellani opiskelijana RRE-ohjelmassa voivani jakaa oppimiskokemuksiani siitä, kuinka rinnakkain asettamisen ohella myös RRE-opiskelija saa etuoikeuden asettua rinnakkain – sekä kiivaissa väittelyissä että yhteisessä puurtamisessa – toisten erilaisista kulttuuris-uskonnollisista taustoista peräisin olevien opiskelijoiden kanssa.

Kirja-arvostelu: Encounters of the Children of Abraham from Ancient to Modern Times. Edited by Antti Laato and Pekka Lindqvist.  Brill 2010. 330 s.

Abrahamilaiset uskonnot juutalaisuus, kristinusko ja islam on otettava huomioon, kun halutaan ymmärtää länsimaisten yhteiskuntien henkistä, yhteiskunnallista ja uskonnollista perustaa. Kyseisten uskontojen vaikutusta kansakuntien ja yksilöiden kulttuuriperintöön ja päivittäiseen elämään ei voi aliarvioida. Historian vaiheissa ne ovat toisinaan olleet tietoisesti tai harkitusti väärinkäytettyinä läsnä monessa konfliktissa.

Jugoslavian hajoamissodat 1990-luvulla synnyttivät vakavia ristiriitoja Länsi-Balkanin kristittyjen kesken sekä ortodoksien että muslimien välillä. Sodan aikana esiintyi myös kaksoispuhetta: Virallisissa julkilausumissa eri uskontokunnat vetosivat, yhdessä tai erikseen, rauhan puolesta. Epävirallisesti monet uskonnolliset johtajat tukivat oman uskontokuntansa aseellista taistelua muita vastaan.