Vuoroin vieraissa: kuinka finanssiala tuli muslimimaihin ja islamilainen pankkitoiminta länteen
Islamilainen pankkitoiminta on ala, jolla erilaisten uskonnollisten ja oikeudellisten kulttuurien kohtaaminen tulee hyvin konkreettisella tavalla havaittavaksi. Vaikka monet niistä periaatteista, joihin islamilainen pankkitoiminta nojaa, ovat ikivanhoja osana islamilaista oikeutta, nykyisen kaltainen islamilainen pankkitoiminta on syntynyt vasta 1970-luvulta lähtien. Samansuuntaisia hankkeita oli jo 1960-luvulta. Jo aiemmin islamilaisten teoreetikkojen parissa oli esitetty näkemyksiä siitä, että länsimaiselle, korkopohjaiselle finanssirakenteelle olisi löydettävä vaihtoehto, mutta toimivien mallien löytäminen oli kauan vaikeaa. Islamilainen pankkitoiminta on taipunut kuitenkin tukemaan hyvin monenlaista yhteiskunta- ja talouspolitiikkaa niin muslimimaissa kuin Euroopassakin.
Länsimainen finanssimaailma kolonisoi muslimimaailman: 1800-luku
Islamilainen maailma joutui 1800-luvulta lähtien kohtaamaan laajenevan länsimaisen vaikutuksen monilla elämän alueilla. Talous oli yksi näistä. Tämä tapahtui sekä maissa, jotka joutuivat suoran siirtomaahallinnon alaisiksi, että muualla muslimimaailmassa. Vaikka islamilaisen oikeuden oppineet tunnistivat jo tuolloin korkopohjaisen finanssijärjestelmän ongelmallisuuden islamilaisen oikeuden näkökulmasta, käytännössä useimpien maiden hallitseva eliitti oli valmis hyväksymään sen välttämättömänä pahana. Se oli osa hintaa, joka muslimikansakuntien oli maksettava, jotta ne tunnustettaisiin osaksi sivistyskansojen kansainvälistä yhteisöä, joka tuon ajan länsimaisessa julkisessa ja tieteellisessä keskustelussa katsottiin koostuvan lähinnä länsimaista. Osallisuus sivistyskansojen yhteisössä mahdollisti osallistumisen taloudelliseen globalisaatioon. Länsimaista mallia vastaan protestoitiin paikallisesti ruohonjuuritasolla, mutta sillä ei juuri ollut vaikutusta.
Ajatus organisoida muslimiyhteiskuntien finanssisektori ja koko talouselämä islamilaisen oikeuden periaatteita vastaavaksi nousi vakavasti esille 1940-luvulla osana intellektuaalista antikolonialismia: islamismista poliittisena ja myös taloudellisena ideologiana haluttiin kolmas tie kapitalismin ja kommunismin väliseen henkiseen kylmään sotaan. Myös paikalliset tekijät vaikuttivat asiaan monin tavoin. Islamismin yksi keskeisimmistä ideologeista Intian niemimaalla oli Maulana Maududi. Hänen nähdäkseen yksi tekijöistä, joka vaikeutti muslimien poliittista voimaantumista, olivat hindujen dominoimat luottomarkkinat. Tämä sanoma vetosi moniin pahoin velkaantuneisiin köyhiin muslimeihin.
Islamilaisen pankkitoiminnan synty on nähtävä myös suhteessa islamilaisen oikeuden yhteiskunnallisen kontekstin muuttumiseen. 1800-luvun puolivälistä alkoi kehitys, jossa länsimainen oikeudellinen systematiikka, oikeudellinen ajattelu ja oikeuskulttuuri ovat monin tavoin tulleet tärkeiksi islamilaisessa maailmassa. Kehitys irrotti islamilaisen oikeuden perinteisestä hermeneuttisesta traditiostaan. Islamilainen oikeus alettiin myös muslimimaissa nähdä länsimaisiin oikeusjärjestelmiin rinnastuvaksi säädösjärjestelmäksi. Sen rooli suhteessa säädännäiseen oikeuteen alettiin usein mieltää täydentäväksi.
Islamilaisen pankkitoiminnan periaatteista ja käytännön sovelluksista yhteiskuntapolitiikassa
Islamilaisen pankkitoiminnan perusteet nousevat siis ajatuksesta, että talouselämän on oltava kaikin tavoin yhteensopivaa islamilaisen oikeuden ja islamin uskon periaatteiden kanssa. On vaikea sanoa yksiselitteisesti ja täsmälleen mitä islamilaisen pankkitoiminnan kokonaisuuteen kuuluu. Asiasta on toisistaan eroavia näkemyksiä. Yleisesti ajatellaan, että kaikki sellaiset tekijät, jotka mielletään islamilaisen oikeuden vastaisiksi, on karsittava pois finanssisektorilta. Korvaaviksi malleiksi tarjotaan syvältä islamilaisen oikeuden perinteestä kumpuavia sopimusmalleja (esim. musharaka, mudaraba, murabaha), jotka on tulkittu modernin pankkitoiminnan tarpeiden mukaisesti. Finanssisektorilla keskeisiksi kipukohdiksi islamilaisen ja länsimaisen välillä muodostuvat esimerkiksi korkoon ja spekulatiivisuuteen liittyvät kysymykset.
Koraanissa kielletään ilmiö nimeltä riba. Vaikka riban määrittely ei ole yksiselitteistä, islamilaisen pankkitoiminnan piirissä riba on käytännössä synonyymi korolle. Myös islamilaiset pankit itse ovat aktiivisesti edistäneet tällaista liiketoimintamallinsa kannalta hyödyllistä tulkintaa. Muista periaatteista mainittakoon spekulatiivisten ja uhkapeliluonteisten liiketoimien kielto. Tällä perusteella islamilaiset pankit torjuivat osan niistä erittäin kompleksisista johdannaisista, joiden katsotaan johtaneen vuonna 2008 alkaneeseen maailmanlaajuiseen finanssikriisiin.
Islamilainen pankkitoiminta on joskus nähty yhtenä viime vuosikymmeninä yleistyneen eettisen pankkitoiminnan muotona. On kuitenkin huomattava, että islamilaisessa pankkitoiminnassa uskonnosta kumpuavat vaatimukset menevät syvemmälle koko finanssisektorin rakenteeseen kuin useimmissa eettisen pankkitoiminnan muodoissa. Myös sellaisten länsimaisessa finanssijärjestelmässä perinteisesti hyvin teknisluontoisina pidettyjen sektoreiden kuin tilintarkastuksen ja kirjanpidon ideologinen pohja on saatettu kyseenalaistaa ja nähdä ne kreikkalais-kristillisen filosofis-teologisen tradition perillisinä, jotka ovat ongelmallisia islamilaiselle pankkitoiminnalle. Islamilaisessa ideaalimallissa kirjanpitovelvollinen on vähintään yhtä suuressa vastuussa Jumalalle ja uskovien yhteisölle kuin sijoittajille ja julkisyhteisölle.
Islamilainen pankkitoiminta on käytännössä kuitenkin taipunut tukemaan hyvin monenlaista yhteiskunta- ja talouspolitiikkaa. Iranin islamilaisen vallankumouksen jälkeen maan talouspolitiikassa oli selkeitä valtiointerventionistisia piirteitä. Islamilaisen pankkitoiminnan katsottiin tukevan tätä. Toisaalta samaan aikaan Pakistanissa Zia ul-Haqin vahvasti oikeistolainen hallinto pyrki myös edistämään islamilaista pankkitoimintaa. Sudanin islamistinen valtiovarainministeri katsoi 1980-luvulla, että islamilaisessa finanssijärjestelmässä ei ollut mitään, mikä ei olisi sopinut hyvin yhteen monetaristisen uusliberalismin kanssa. Egyptin arabisosialistinen hallinto tuki toisinaan kansainvälisiä hankkeita islamilaisen finanssisektorin kehittämiseksi osana yleistä antikolonialistista agendaa. Egyptissä suhtautuminen islamilaiseen pankkitoimintaan oli silti useimmiten hyvin kriittistä, koska sen pelättiin vahvistavan islamistista oppositiota. Arabikevään jälkeen maassa virisikin epärealistisia ja islamististen tahojen vahvasti propagoimia haaveita siitä, kuinka maan talouskurimus voitaisiin ratkaista siirtymällä islamilaiseen finanssimalliin.
Islamilainen pankkitoiminta ja lainsäädäntö Euroopassa
Euroopan maissa islamilaista pankkitoimintaa on laillistettu eri tavoin. Toisaalta yhtenä pitkänä linjana islamilaisen pankkitoiminnan historiassa voidaan pitää avoimen aatteellisen ja poliittisen aspektin vähenemistä suhteessa muuhun finanssisektoriin. Erityisesti tämä on nähtävissä varsinaisen muslimimaailman ulkopuolella. Eurooppaan suuntautunut muslimisiirtolaisuus on herättänyt toiveita islamilaisen pankkitoiminnan kehittämisestä. Ensimmäisiä maita, joissa tämä ajankohtaistui, on Yhdistynyt kuningaskunta, jonka pakistanilaisvähemmistö kiinnostui kehittämään islamilaista pankkitoimintaa jo 1970-luvulla. Maan varsin laajan islamilaisen finanssisektorin merkityksestä ja ehkä varsinkin Lontoon Cityn asemasta maailmanlaajuisena finanssikeskuksena on seurannut se, että
Yhdistyneessä kuningaskunnassa on varsin laajan poliittisen yksimielisyyden vallitessa tehty 2000-luvulla lainsäädäntömuutoksia, joissa islamilainen pankkitoiminta on pyritty asettamaan tasa-arvoiseen asemaan muun finanssisektorin kanssa. Jos islamilainen pankkitoiminta olisi esitetty vahvasti uskonnolliseksi ja islamistiseksi toiminnaksi, asia olisi herättänyt varmasti laajempaa kritiikkiä. Nyt muutokset voitiin ajaa läpi vain lakiteknisenä virtaviivaistamisena.
Euroopan maat suhtautuvat eri tavoin islamilaisen pankkitoiminnan haasteeseen. Yleisesti luottolaitoslainsäädäntö on rakentunut länsimaistyyppisen finanssisektorin pohjalle ja sitä palvelemaan. Siitä, vaatiiko islamilainen pankkitoiminta uutta lainsäädäntöä vai voidaanko siihen liittyvät erityiskysymykset ratkaista voimassaolevan lainsäädännön tulkinnalla ja viranomaisten myönteisellä suhtautumisella, on ollut erilaisia näkemyksiä.
Käytännössä ongelmia islamilaiselle pankkisektorille on saattanut aiheutua esimerkiksi siitä, että korollinen luotonanto on monesti korvattu useilla peräkkäisillä kaupoilla. Tämä saattaa asettaa islamilaiset toimijat eriarvoiseen asemaan esimerkiksi traditioon (omistuksen siirtymiseen) ja verotukseen liittyvissä kysymyksissä. Voidaan pohtia myös sitä, missä määrin eri maiden valtioideologia ja suhtautuminen organisoituneen uskonnon julkiseen ilmentämiseen on vaikuttanut asiaan. Ehkä esimerkiksi brittiläinen perinne on ollut avoimempi asian ratkaisulle suoranaisesti lainsäädäntömuutoksin kuin vaikka ranskalainen korostetun sekulaari näkemys valtiosta.
Historioitsijalle islamilaisen pankkitoiminnan tulemisessa osaksi eurooppalaista finanssitodellisuutta on kiinnostavia vertailukohtia länsimaisen finanssisektorin historiaan yleensä. Aika monilla nykyään saumattomasti osana kansainvälistä finanssiarkkitehtuuria toimivilla instituutioilla on historiallinen ja ideologinen taustansa, joka ei ole yksiselitteisesti voiton tavoitteluun ja markkinatalouteen tyhjenevä. Esimerkiksi kansallisuusaatteen, osuustoiminta-aatteen ja työväenaatteen nimissä on perustettu erilaisia finanssi-instituutioita, jotka sittemmin ovat niveltyneet osaksi yleistä finanssisektoria.
Sulautuminen on myös islamilaisen pankkitoiminnan keskeinen haaste. Yleisen finanssisektorin vetovoima on niin suuri, että islamilaiset finanssitoimijat joutuvat jatkuvasti taiteilemaan sektorin oman identiteetin menettämisen ojan ja taloudellisen marginalisoitumisen allikon välillä. Kuitenkin säilyttääkseen legitimiteettinsä asiakaskuntansa silmissä islamilaisen pankkitoiminnan on oltava islamin mukaista.
Kirjoittaja Ilja Kokkonen (OTM, FM) on tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan oikeushistorian oppiaineessa. Hän valmistelee väitöskirjaa islamilaisesta pankkitoiminnasta islamilaisen ja länsimaisen oikeuskulttuurin kohtaamisena.
Kirjallisuutta:
Islamic Economics and Finance. A European Perspective. (ed. by Jonathan Langton, Cristina Trullols and Abdullah Q. Turkistani) (2011). Palgrave Macmillan, New York.
Mallat, Chibli (1988). The debate on Riba and Interest in Twentieth Century Jurisprudence. Teoksessa Islamic Law and Finance (Ed. by Chibli Mallat), s. 69 – 88. Graham & Trotman, London/Dordrecht/Boston.
The Politics of Islamic Finance (ed. by Clement M. Henry and Rodney Wilson) (2004). Edinburgh University Press, Edinburgh.
Wilson, Rodney (2012). Legal, regulatory and governance Issues in Islamic finance. Edinburgh University Press, Edinburgh.