Joogan teologiassa keho on osa luomakuntaa

Jooga on paljon muutakin kuin kuntosalien tai fitnesstrendien mukana kulkeva ilmiö. Se on historiansa aikana muovautunut monen harjoittajan käsissä ja liittynyt useaan uskontoperinteeseen. Nykypäivänä joogan meditatiivisuudelle ja retriittimäisyydelle on kysyntää. Vaikka jooga on rantautunut Suomeen kristittyjen harrastajien ja aktiivien myötävaikutuksesta, vallitsee sitä kohtaan edelleen ennakkoluuloja.

Jooga on kokoelma erilaisia kehon ja mielen yhdistäviä harjoitteita, joilla on juuret muinaisessa Intiassa. Tänä päivänä jooga on erittäin suosittua, mikä näkyy lukuisten joogastudioiden, kaupallisten toimijoiden ja harjoitusten kirjossa. Jooga on kuitenkin paljon muuta kuin kuntosalien tai fitnesstrendien mukana kulkeva ilmiö. Joogan teologian suomalainen pioneeri, pastori Heli Harjunpää ja Åbo Akademin yliopistonlehtori, dosentti Måns Broo kertovat, miten moneen muuttuvainen jooga ja uskonto tänä päivänä ilmenevät.

Kuvassa Heli Harjunpää on asettunut joogan istuma-asentoon joogamatolle. Kuva: Johanna Harjunpää

Länsimainen jooga

Moderni jooga, joksi nimitetään 1800-luvun puolivälin jälkeen alkanutta intialaisen ja länsimaisen kulttuurin yhteisessä vuorovaikutuksessa muovautunutta joogaperinnettä, kuvaa tämän päivän joogaharjoitteita. Tätä vanhempi jooga on vaikeammin paikannettavissa, sillä muinaiseen joogan käsitteeseen voidaan nähdä liittyvän maagisia ominaisuuksia ja menetelmiä.

Dosentti Måns Broo on tutkinut urallaan muun muassa joogaperinteitä sekä joogan katsomuksia ja filosofiaa. Hän toimii myös joogalehti Anandan päätoimittajana.

− Joogaan on tänä päivää tullut mukaan kaupallistuminen, feminisointi, demokratisointi ja uudenlainen estetiikan korostaminen. On hassua, että tätä kehitystä kuvaa ajatus siitä, että jooga olisi nättiä ja kaunista, tai ihanne-joogi olisi nuori nainen. Tällainen kuva joogaajista on todella uusi, ehkä vasta 50–60 vuotta vanha. Naiset toivat länsimaissa joogan jumppasaleille, ja joogan yhtenä taustana voi nähdä sen, että alkujaan moderni jooga tulkittiin venyttelyksi, minkä nähtiin sopivan naisille.

Tämän päivän jooga voidaan pääpiireittäin jakaa kahtia tunnutuksellisiin ja psykofyysisiin harjoitteisiin. Tunnustuksellinen jooga liittyy harjoitteisiin, joita tehdään uskontoon tai elämänkatsomukseen liitettyinä, kun taas psykofyysisillä harjoitteilla tavoitellaan esimerkiksi kehon liikkuvuutta. Joogan voi nähdä myös filosofiana, johon kuuluu harjoituksia ryhmässä tai yksin.

Kristillisen joogan, jota kristityt ajattelijat toivat esiin 1960–1970-luvuilla, voi nähdä sekä joogan yhtenä uutena sovelluksena että myös eräänä kristinuskon harjoittamisen uutena sovelluksena. Broo täsmentää joogan liittyneen historiansa aikana moneen uskontoperinteeseen.

− Joogaa on käytetty hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa, jainalaisuudessa ja islamin parissa. Jo keskiajan suufipyhimykset lainasivat eksplisiittisesti joogaa ja sen hengitysharjoituksia kohteenaan kuitenkin oma jumalansa. Uskontohistoriassa joogan monipuolinen käyttö ei ole ihmeellinen asia, sillä se on esiintynyt kautta historian eri perinteiden yhteydessä. Näkisin tämän päivän kristillisen joogan ennemminkin kristinuskon harjoittamisen uutena muotona. Kristillisen joogan ainut ero on se, että siinä ei lausuta mantraa tai tuoda muuta hinduperäistä esiin. Kristillinen jooga on tutkimuksellisesti mielenkiintoinen juuri kristillisyyden kehityksen kannalta.

Kehollinen hengellisyys

Broo arvelee joogan sopivan kristinuskoon muiden monimuotoisten kehollisten uskonnon harjoitusmuotojen mukana.

− Tänä päivänä kirkoissa voi nähdä esimerkiksi liturgista tanssia. Idea ruumiillisuuden liittämisestä uskonnollisuuteen on nousussa ja jooga kannattaa nähdä siinä kontekstissa. Fyysisen harjoituksen kautta voidaan hakea rauhoittumista ja keskittymistä, syventymistä rukoukseen tai raamattutekstiin. Idea istuu hyvin kristilliseen retriitin teologiaan.      

Pastori Heli Harjunpää kuvailee kehittämiään kristillisiä joogaharjoituksia eli ”Hiljaisuuden joogaa” samankaltaisesti.

− Hiljaisuuden jooga on kuin miniretriitti. Se sisältää hiljaisuutta, rukousta ja kehollisuutta. Liitän Hiljaisuuden joogan mystiikan teologiaan ja rukouksen maailmaan, jota ei voi niin tarkasti sanoilla kuvailla. Siinä kuten joogassakin on kyse kokemuksellisuudesta. Tällä tasolla kristinusko ja jooga löytävät toisensa. Kehollisella rukouksella haetaan yhteys sisäiseen tilaan, jossa voi kuulla Jumalan ääneen.

Kristillinen rukous yhdistää perinteisen joogan ja kristinuskon

Harjunpää on ollut joogaharrastaja siitä asti kun hän aloitti opinnot Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Jooga kulki hänen mukanaan samaan aikaan kun ajatukset papin urasta alkoivat. Harjunpään mukaan jooga on nimenomaan työkalu ja apuväline elämän varrelle. Hän kuvailee joogan olevan kuin musiikki − sitä ei kukaan varsinaisesti omista, mutta kaikki voivat sitä harjoittaa omalla tavallaan.

Hiljaisuuden jooga on otettu Harjunpään mukaan erittäin hyvin vastaan.

− Kiinnostuneita on paljon ja ohjaamani kurssit täyttyvät. Hiljaisuuden joogaa on ollut tarjolla muun muassa Helsingissä Töölön seurakunnassa ja Tuomasyhteisössä sekä monissa retriiteissä. Olen kirjoittanut Hiljaisuuden joogasta kirjan vuosina 2015–2016, jolloin aloitin kristillisen joogan ohjauksen.

Kristillisiin merkityksiin liitettyä joogaa voidaan vaikka harjoittaa pienen alttarin edessä. Kuva: Johanna Harjunpää.

Harjunpää arvelee, että Hiljaisuuden joogaan kohdistuneen kiinnostuksen taustalla on useampia syitä.

− Levollinen hathajooga, jolle Hiljaisuuden jooga pohjautuu, sopii kaikille. Näille tunneille tulee ihmisiä nuorista eläkeläisiin ja urheilullisista kehollisesti huonommin voiviin. Hiljaisuuden joogassa intentio on kuitenkin hengellinen ja kehollisesti liikkeet ovat helppoja ja lempeitä. Liikkeiden helppous ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niiden vaikutus olisi vähäinen. Seniorikurssilaiset tulivat kerran sanomaan, että harjoituksen vaikutus oli niin voimakas ja syvä, että näinkö pienellä venyttelyllä semmoista tapahtuu. Harjoitteena yksinkertainen meditatiivinen ylöspäin kädet ojennettuna avautuva hengitys vaikuttaa kehoon voimakkaasti, se vaikuttaa syviin kehon osiin ja henkiseen puoleen. Hiljaisuuden joogaan liittyy myös kehonhoidollinen näkökulma.

Heli Harjunpää: Keho on osa Jumalan luomistyötä, josta tule pitää huolta kuten muustakin luomakunnasta.

Ylöspäin avautuva hengitys on yksi Hiljaisuuden joogan harjoite. Kuva: Johanna Harjunpää

Harjunpää arvelee kristillisen joogan kiinnostavan myös sen rauhoittavan sisäisen sekä ulkoisen hiljaisuuden tähden. Kristillinen jooga vastaa tämän hetken tarpeisiin.

− Meditaatio ja retriittimäisyys ovat tässä ajassa puhuttelevia, sillä hälinä ja ihmisen mieli ovat jatkuvassa liikkeessä. Mielen hiljentymistä kaivataan. Joogasta yleisesti on tullut suosittu harrastus, ja hyvä niin. Kaikki joogalajit ovat yhtä tärkeitä. Joogan moninaisella kentällä on tilaa myös Hiljaisuuden joogalle.

Kristillisen joogan teologia

Harjunpää on rakentanut systemaattisesti Hiljaisuuden joogan teologiaa.

− Liityn Hiljaisuuden joogalla hiljaisuuden viljelyyn, joka tarkoittaa ikiaikaista kristillistä traditiota, johon yhdistyvät vanha rukousperinne ja kristillisen meditaation perinne. Harjoituksiin kuuluu sanatonta rukousta, eli kontemplaatiota, jossa asetutaan rukoilemaan vastaanottavaiseen tilaan. Lisäksi tehdään kehollisia harjoituksia, joihin liitetään ohjaajan ääneen lausumia valmiita rukouksia, kuten virsien sanoja tai muita kristittyjen yhteisestä traditiosta nousevia rukouksia. Taustalle voi ajatella luostariperinteen mukaisen vetäytyvän teologian.

Hiljaisuuden joogan teologia tulee Harjunpään mukaan lähelle ehtoollisen teologiaa Jeesuksen ruumiillisuuden näkökulmasta. Ehtoollinen on kristinuskon suuri mysteeri, johon kristitty voi yhdistyä kehon, mielen ja hengen kautta. Harjunpää kertoo liittävänsä Hiljaisuuden joogan erityisesti luomakunnan teologiaan.

Kristillisen joogan alku voidaan sijoittaa 1900-luvun puoliväliin, jolloin ranskalainen benediktiinimunkki Jean-Marie Déchanet pyrki tuomaan joogaharjoittelua kristityille. Hänen teoksensa Christian Yoga vuonna 1956 oli aikanaan uranuurtava ja suosittu. Harjunpää on halunnut rakentaa Hiljaisuuden joogalle tietoisesti teologista taustaa, mitä aiemmin ei ole Suomessa tehty.

− Koko harjoitus on teologisesti punottu. Olen jo aloittanut myös uusien Hiljaisuuden joogan ohjaajien kouluttamisen seurakuntatyöhön. Ensi vuonna alkava koulutus on vuoden mittainen, ja valitsemme siihen 17 opiskelijaa. Toteutan koulutuksen yhdessä Hiljaisuuden ystävät ry:n ja Helsingin seurakuntayhtymän kanssa. Olen kovasti halunnut antaa harjoituksen eteenpäin ja päästää sen kehittymään sekä muokkautumaan harjoittajiensa mukana – jooga myös elää ja kehittyy. Uudet koulutettavat tuovat aina jotain uutta, mikä on joogaharjoitteen koko tarkoitus.

Jooga ja uskontokritiikki

Vaikka jooga voidaan käsittää pelkistetysti kehollisten menetelmien työkaluksi, se ei ole tullut mutkattomasti mukaan seurakuntien toimintaan. Harjunpää kertoo, miten jooga on aiemmin leimattu joksikin, mikä ei voisi olla kristillistä. Toisaalta joogan puolesta on myös keskusteltu siitä näkökulmasta, miten hyvin se voi toimia kristillisen rukouselämän tukena.

Suomen joogaliiton perustajajäsen Elvi Saari voidaan nähdä yhtenä joogan ja kristinuskon yhteen liittävän keskustelun aloittajana. Hän toi 1960-luvulla joogan lajina Suomen kansalaisopistoihin. Saari oli sattumalta myös naisteologi sekä yksi Suomen ensimmäisiä joogaopettajia. Hän oli myös tunnustuksellinen kristitty ja kveekari.

Broo kertoo Saaren kirjoittaneen joogan ja kristinuskon yhteisestä ymmärtämisestä.

− Saari toi 1970-luvulla esille, että joogan harjoitus ja kristinusko liittyvät oikein hyvin yhteen, ja tässä liitossa yritettiin korostaa, että ”me suomalaiset voimme tehdä joogaa, mutta meidän katsomusperinne on kristinusko”.

Elvi Saaren artikkeli Suomen joogalehdessä 1/1977 otsikolla ”Joogan harjoitus ja kristillinen usko”. Kuva: Måns Broo.

Joogan voikin nähdä rantautuneen Suomeen kristittyjen harrastajien ja aktiivien myötävaikutuksesta – yhteys, mikä on myöhemmin haluttu kirkon piirissä häivyttää. Vaikka tänä päivänä yhteys on palautumassa, joogaa kohtaan vallitsee ennakkoluuloja.

Broo kertoo, miten on kohdannut erilaisia kommentteja koskien joogan ”turvallisuutta”.

− Joogan ympärillä vallitsee Yhdysvalloissa evankeliskristillisyyden yhteydessä myös kriittistä kirjoittelua, jossa jooga ymmärretään pahana. Näissä kirjoituksissa joogaharjoitus nähdään sisäänrakennetusti linkittyvän hindulaisuuteen, ja mikäli näitä ruumiillisia harjoitteita tekisi, niin harjoittaja altistuisi pahojen henkien hyökkäyksille. Suomessakin törmää toisinaan tällaiseen huoleen, mutta tavallisempi pelko on, että harjoittaja kiinnostuu joogakirjoista, mikä taas nähtäisiin porttina uskonnolliseen synkretismiin.

Joogan synnyttämät kielteiset mielikuvat saattavat herättää myös varovaisuutta sen harjoittajissa. Harjunpää on kohdannut joitakin ”joogakaapissa” olevia kristittyjä joogaajia.

− Jotkut ovat ottaneet minuun yhteyttä, että nyt uskaltaa tulla julkisuuteen joogan kanssa – aika alkaa olla salliva. Edelleen on kuitenkin kritiikkiä ilmassa. Muistissa on kenties 1960-luvun huumeilmapiiri, ja siihen liitetty ajatus joogasta. Kaikkien ei ole kuitenkaan pakko joogata, tämä ei ole samankaltainen ihmisarvokysymys kuin sukupuoli-identiteetti, jota ihminen ei voi itse valita. Joillekin kristityille tuntuu olevan tärkeää, että on joku vastustaja jossa voi itse vahvistua. Jooga on kuitenkin huono vastustaja, koska sen on avara eikä sen tarvitse puolustautua.

Broon ja Harjunpään kertomassa korostuukin se, miten jooga on historiansa aikana muovautunut ja ollut muovattavissa monen harjoittajan käsissä. Joogan kuvataan usein sijaitsevan monen muutoksen keskellä. Broon mukaan joogaan liittyvä tutkimus on nyt myös nousussa, mikä näkyy gradujen ja tekeillä olevien väitöskirjatutkimusten määrässä. Harjunpää tiivistää ajatuksensa joogan ja kristinuskon tulevaisuudesta seuraavasti:

− Joogaan voi suhtautua ilolla ja kiitollisuudella. Jos jooga kiellettäisiin, voisihan liikkeitä tehdä muutoinkin. Rukous on Hiljaisuuden joogassa kuitenkin keskeisin.

 

Kirjoittaja: Heidi Rautalahti, Teologia.fi:n opiskelijatoimitus

Kirjallisuus:

Broo, Måns: Joogan Filosofia, Gaudeamus, 2010.

Harjunpää, Heli: Hiljaisuuden Tie. Kristillisiä Joogaharjoituksia, Kirjapaja, 2017.

Harjunpää, Heli: Kiitollisuuden jooga, Kirjapaja, 2018.

Rautaniemi, Matti: Erakkomajoista kuntosaleille, miten jooga valloitti maailman, Basam Books, 2015.

Elvi Saaren artikkeli Suomen joogalehdessä 1/1977 otsikolla ”Joogan harjoitus ja kristillinen usko”. Kuva: Måns Broo.