Tutkija tutuksi: Elina Vuola – tasa-arvo ja globaalit kysymykset edellä

Tammikuussa 2018 Elina Vuola aloitti uudessa tehtävässään Helsingin yliopiston globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professorina. Vuolan tie professoriksi on ollut kansainvälinen, monitieteinen ja epävarma. Matkan varrella hän on kunnostautunut yhteiskunnallisena vaikuttajana ja syrjivien rakenteiden purkajana. Tammikuun Tutkija tutuksi -sarjassa tutustumme tarkemmin Vuolan uraan, elämään ja ajatteluun. 

Mikä ajoi sinut teologian pariin, professori Elina Vuola? 

– Papin tytär, Vuola vastaa napakasti ja naurahtaa. 

Elina Vuola syntyi vuonna 1960 Kankaanpäässä. Teologian opintonsa hän aloitti Helsingin yliopistossa heti ylioppilastutkinnon suorittamisen jälkeen vuonna 1979.

Helsingin yliopiston globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professori Elina Vuola (Kuva: Linda Tammisto).

– Lapsuuteni elin uskonnon ympäröimässä maailmassa. Suhde uskontoon on ollut sekä eheä että ristiriitainen. 

Teologia ei ollut kuitenkaan lukion jälkeen itsestään selvä vaihtoehto. Vuolan kiinnostuksen kohteet vaihtelivat – ja vaihtelevat edelleen – aina liikuntatieteestä arkkitehtuuriin ja yhteiskuntatieteistä taidehistoriaan. 

– Ikäiseni opiskelijat olivat onneksi vielä siinä ihanassa tilanteessa, että kun yliopistoon pääsi sisään, meitä kannustettiin opiskelemaan vapaasti ja vierailemaan toisissa tiedekunnissa. Muistan, että eräs vanhempi opettaja kertoi meidän nyt päässeen sivistyksen kehtoon ja kehotti ottamaan siitä kaiken irti, Vuola muistelee. 

– Itsekin opiskelin lopulta laajasti myös muita aineita. Muun muassa taidehistoriaa, kansainvälistä politiikkaa ja kehitysmaatutkimusta.

Koko opintojensa ajan Vuola oli yhteiskunnallisesti aktiivinen. Hän oli mukana 1980-luvun uusissa yhteiskunnallisissa liikkeissä, joissa korostuivat rauhan, globaalin vastuun ja ympäristönsuojelun kysymykset.

Ei yhtään naista professorien joukossa

Teologian opintojen alkua sävytti identiteettipohdinnat ja epävarmuus omasta urapolusta.

– Ajattelin ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen, että lopetan teologian opinnot. Ehkäpä teologia oli silloin vielä vanhakantaisempaa. Kaipasin jotain laajempaa. Nykyään ajattelen, että mikä tahansa humanistis-yhteiskuntatieteellinen tutkinto on niin monipuolinen, että sillä voi tehdä työelämässä melkeinpä mitä vaan. 

Tiedekunnassa oli kuitenkin joitakin opettajia ja roolimalleja, jotka saivat innostumaan opinnoista. 

– Etiikan ja uskonnonfilosofian oppiaineesta Martti Lindqvist oli todella kannustava ja innostava opettaja. Pidin erityisesti hänen tavastaan käydä dialogia yhteiskunnan ja ympäröivän maailman kanssa.

Kun Vuola aloitti opintonsa, tiedekunnan professorien joukossa ei ollut yhtään naista. Kesäkuussa 1982, noin kolme vuotta Vuolan aloitettua teologian opinnot, Raija Sollamo valittiin eksegetiikan laitokselle ensimmäisenä naisena teologisen tiedekunnan professoriksi.

– Raija oli naisopiskelijoille erittäin innostava esimerkki. Tasa-arvokysymysten ajaminen oli kuitenkin ennen muuta meidän opiskelijoiden agendalla. Meillä muodostuikin tiivis naisten ryhmä, joka ajoi eteenpäin sukupuolten tasa-arvoon liittyviä asioita. Esimerkiksi kun naispappeudesta äänestettiin opiskeluaikoinani vuonna 1984, järjestimme tempauksia ja keräsimme pitkän nimilistan, joka luovutettiin arkkipiispa John Vikströmille.

”Tasa-arvokysymysten ajaminen oli kuitenkin ennen muuta meidän opiskelijoiden agendalla.”

Vuolalle kysymys pappeudesta ei ollut henkilökohtainen.

– Se oli ja on ennen kaikkea iso oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kysymys. Pohjimmiltaan on kyse naisen ihmisyydestä. Se keskustelu, jota siihen aikaan käytiin, oli uskomattoman ala-arvoista ja loukkaavaa. Osa meistä kiinnostui myös sukupuolentutkimuksesta, jota silloin kutsuttiin naistutkimukseksi. Sen tulo yliopistoihin eri aloille on pitkälti sukupolveni opiskelija-aktivismin ansiota.

Ensimmäisen feministiteologian kurssin pitivät opiskelijat

Sukupuolen ja uskonnon teemoja Vuola alkoi tutkia tarkemmin kirjoittaessaan gradunsa yhdysvaltalaisen katolilaisen teologin Rosemary Radford Ruetherin feministisestä teologiasta.

– Tajusin silloin, että pidän tutkimuksen tekemisestä ja huomasin olevani siinä hyvä. Kykenin säilyttämään kriittisen asenteen tutkimuskohteeseeni eli vaikka kuinka ”symppasin” Ruetherin ajatuksia, työstä ei tullut poliittista apologiaa.

Teologisessa tiedekunnassa oli tuolloin Vuolan mukaan merkittävä joukko opiskelijoita, jotka tekivät gradututkielmansa nousevan naistutkimuksen teemoista. Heidän roolinsa teologisen sukupuolentutkimuksen alkuvaiheissa oli merkittävä, mutta tuen ja kannustuksen puutteessa sukupuolentutkimus ei vakiintunut teologisessa tiedekunnassa. Vuola oli heistä ainoa, joka jäi akateemiselle uralle.

– Ei minullekaan silloin löytynyt paikkaa teologisesta tiedekunnasta. Kun sain Suomen Akatemialta rahoituksen väitöskirjatyölleni, lähdin ulkomaille. Palattuani Suomeen en saanut työpistettä teologisesta. Olin sitten tutkijana kymmenen vuotta valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Aika monia päteviä tutkijoita on tippunut pois rakenteellisista syistä, Vuola esittää.

Merkittävän osan tutkijanurastaan Vuola työskentelikin humanistisessa ja valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Kuvaavaa on, että teologisen tiedekunnan ensimmäinen feminististä teologiaa käsittelevä kurssi oli opiskelijoista lähtöisin ja jopa opiskelijoiden itsensä pitämä. Sen suorittamisesta ei voinut saada opintoviikkoja, vaikka opiskelijoiden lisäksi kurssia olivat järjestämässä opettajista Antti Marjanen ja Raija Sollamo.

– Tämä feministiteologian ensimmäinen kurssi kokosi todella paljon kiinnostuneita opiskelijoita, mikä toimi hyvänä argumenttina sille, että myöhemmin kurssista tuli hetkeksi osa tiedekunnan opetusta.  

Ilmoitustaululle laitettu esite feministiteologian kurssista, jota Elina Vuola oli järjestämässä 80-luvulla.

Reppureissatessa kosketus vapautuksen teologiaan

Merkittävä osa Vuolan tutkimustyöstä käsittelee Latinalaisen Amerikan kristillisyyttä ja vapautuksen teologiaa. Siihen hän tutustui jo gradun kirjoittamisen jälkeen vuonna 1986 ensimmäisellä matkallaan Keski-Amerikkaan.

– Ennen tutkijan uraa reppureissasin El Salvadorissa ja Nicaraguassa ja elätin itseni kirjoittamalla juttuja freelance toimittajana suomalaisiin lehtiin, muun muassa Suomen Kuvalehteen. Siihen aikaan vapautuksen teologia oli todella iso juttu keskiamerikkalaisissa maissa eikä siihen voinut olla törmäämättä. Katolisen kirkon jakaantuminen näissä maissa oli jatkuvasti läsnä yhteiskunnallisissa keskusteluissa, Vuola selventää.

– Suomalaisten kansalaisjärjestöjen ja yhdysvaltalaisten kontaktieni kautta tutustuin moniin vapautuksen teologeihin sekä kirkkoihin ja järjestöihin, jotka tekivät konkreettista työtä ruohonjuuritasolla. 

Matkojensa inspiroimana Vuola kirjoitti ensimmäisen yleistajuisen teoksensa Köyhien Jumala: Johdatus vapautuksen teologiaan (Gaudeamus 1991). Varsinainen tutkimustyö sen jälkeen vei Vuolan uudelleen ulkomaille.

– Tutkijan urallani pisimpään olen työskennellyt Costa Ricassa ja Yhdysvalloissa.  

Väitöskirjassaan Limits of liberation: praxis as method in Latin American liberation theology and feminist theology hän yhdisteli sekä vapautuksen että feminististen teologian näkökulmia. Tutkimuksessaan hän muun muassa kritisoi perinteistä vapautuksen teologiaa siitä, että se ei ota huomioon köyhien naisten erityisongelmia, jotka useimmiten liittyvät seksuaalietiikkaan. Samalla globaalin pohjoisen feministiteologia ei juuri käsitellyt maailman naisten enemmistön kysymyksiä. Tutkimus otettiin kansainvälisesti hyvin vastaan, se julkaistiinkin uudella nimellä Englannissa sekä käännettiin myös espanjaksi. 

Ensimmäinen vakituinen työ vasta nyt

Akateemisella urallaan Vuola on työskennellyt monissa eri tehtävissä, useammassa tiedekunnassa ja lukuisissa eri maissa. Tutkijan töiden lisäksi hän on hoitanut muun muassa missiologian yliopistonlehtorin tehtävää ja Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professuuria. Erimittaisia tutkijavierailuja hän on tehnyt muun muassa Costa Ricaan, Guatemalaan, Islantiin, Meksikoon, Nicaraguaan ja Yhdysvaltoihin.

– Urani on ollut sukupolvelleni ja ehkä varsinkin sukupolveni naiselle tyypillinen eli rönsyilevä, epävarma ja täynnä rahoitushakemuksia. Uusi professuuri on elämäni ensimmäinen vakituinen virka, yli 50-vuotiaana.

Vuola aloitti vuoden 2018 alussa teologisessa tiedekunnassa uudessa globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professorin tehtävässä. Taustalla on hänen juuri päättynyt Suomen Akatemian akatemiaprofessorin tehtävä. Viisivuotinen akatemiaprofessorin tehtävä on Suomen kilpailluin ja arvostetuin tutkimusrahoitus, joka myönnetään kansainvälisesti erityisen ansioituneelle tutkijalle.

– Olen sietänyt tutkijan uran epävarmuutta varsin hyvin mutta saanut myös hyvin tutkimusrahoitusta uran eri vaiheissa. Nykyään urapolku on nuorille tutkijoille vielä epävarmempi. On paljon lahjakkaita tutkijoita, joiden ura päättyy liian nopeasti, Vuola valittelee.

– Tämä on ennen kaikkea tiedepoliittinen kysymys. Yliopisto on edelleen yhteiskunnassa suurin ihmisiä määräaikaisissa työsuhteissa roikuttava työnantaja. Tarvitaan enemmän päätöksiä ja toimia, jotka lisäävät tutkijanuran arvostusta ja tekevät siitä kunnollisen urapolun. 

Tiedepoliittinen vaikuttaminen onkin aina ollut Vuolalle tärkeää.

”Yliopisto on edelleen yhteiskunnassa suurin ihmisiä määräaikaisissa työsuhteissa roikuttava työnantaja.”

Eletty uskonto ja globaalit kysymykset

Akatemiaprofessorina Vuolan tutkimushanke Ruumiillinen uskonto pyrki luomaan kattavan käsityksen siitä, miten teologia ja uskonnollinen identiteetti vaikuttavat toisiinsa erityisesti silloin, kun ne ovat keskenään ristiriidassa. Tutkimuskohteet olivat eräät suomalaiset uskonnolliset vähemmistöt. Mitä juuri päättyneestä hankkeesta jäi käteen?

– Hankkeessa työskenteli iso tutkimusryhmä. Väitän, että onnistuimme vakiinnuttamaan Suomeen merkittävän uskontoa, ruumiillisuutta ja sukupuolta myös teologisesti tutkivan joukon, jonka heijastusvaikutus on suuri, Vuola kertoo.

Esimerkkinä Vuola mainitsee Meri-Anna Hintsalan väitöskirjan Taivasta varten luotu, jossa tämä analysoi vanhoillislestadiolaisen liikkeen verkkokeskusteluita uskon ja ruumiillisuuden näkökulmasta.

– Hänen työssään näkyy hyvin se, miten luodaan dialogia lestadiolaisen opin ja eletyn uskonnon välille. Kun uskontoa tutkitaan etnografisesti empiirisenä ilmiönä, siihen tulisi kuulua myös teologisten käsitteiden ja opin ymmärtäminen.

Vuolan tutkimushanke kehitteli eteenpäin eletyn uskonnon käsitettä. Siinä keskitytään yksilön ja ryhmien elettyihin kokemuksiin ja tulkintoihin uskontojen opeista ja teologiasta. 

– ”Lived religion” -käsitteen ympärille on kehittynyt hyvin vilkas kansainvälinen tutkimuskenttä. Meidän hankkeemme tutkijoilta on tulossa yhteinen kirja, jossa tätä kenttää lähestytään suomalaisten esimerkkien ja ruumiillisuuden ja sukupuolen näkökulmista. Mukana on myös maskuliinisuuden näkökulma.

Myös tutkimuksen tulevaisuus näyttää valoisalta. Miten maailma on muuttunut sitten, kun Vuolan hoitama uusi professuuri on ollut olemassa viisi vuotta?

– Tärkeintä on, että tiedekuntaan saadaan vakiinnutettua väylä, jossa globaaleista kysymyksistä kiinnostuneet opiskelijat voivat edetä perusopinnoista aina tutkijanuralle asti. Professuuri mahdollistaa johdonmukaisen tuen paikasta A paikkaan Ö. Tämä väylä on hyvin linjassa tiedekunnan nykyisen profiilin ja painotusten kanssa.

Teologinen tiedekunta nimeääkin tutkimuksen keskeisiksi painopisteiksi uskontojen väliset suhteet ja maailmanlaajuiset muutokset, kuten monikulttuurisuuden ja hyvinvoinnin tulevaisuuden. 

– Keskeisenä osana työhöni kuuluu myös tutkimusyksikön Uskonnot, konflikti ja dialogi kehittäminen. Olemme onnistuneet verkostoitumaan hyvin eri järjestötoimijoiden, viranomaistahojen ja kansainvälisten tutkijoiden kanssa. Maailmalla meihin suomalaisiin luotetaan tasa-arvoon ja rauhanvälitykseen liittyvissä asioissa.

Tammikuun alusta lähtien Vuola onkin toiminut myös yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta ja kansainvälisistä asioista vastaavana varadekaanina.

Tutkija näkee yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa jatkumon

Lukioaikana alkanut yhteiskunnallinen vaikuttaminen on kulkenut jatkuvasti Vuolan tutkimustyön rinnalla. Erilaisten luottamustehtävien kautta hän on pitänyt yhteiskunnassa esillä muun muassa kehityskysymyksiä, tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ja ympäristöasioita. Merkittävimpiin viimeaikaisiin tehtäviin lukeutunee Kehitysyhteistyön kattojärjestön (Kepa) puheenjohtajuus 2012–2015.

– Minun sukupolveni oli mukana Koijärven liikkeen jälkeisten uusien yhteiskunnallisten liikkeiden muotoutumisessa. Meille oli tyypillistä hyvin laajapohjainen liikehdintä, joka ylitti perinteisen oikeisto-vasemmisto -jaottelun rajat, Vuola selventää.

– Samat henkilöt pyörivät usein mukana kaikessa. 80-luvulla meitä yhdistivät rauhanliike, ydinaseisiin liittyvät ongelmat, ympäristökysymykset, tasa-arvo ja globaali köyhyys. Nämä olivat uusia läpileikkaavia kysymyksiä. Osasta tästä porukasta syntyi Vihreä liitto, mutta vain osasta.

” Uudet sukupolvet rakentavat aina sen työn päälle, mitä aikaisemmat ovat tehneet.”

Vuolan mukaan juuri tämä aika on opettanut hänelle eniten yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, huolimatta siitä, että se oli vähiten organisoitunutta.

– Minulla on aina ollut soft spot sellaiselle nuoruuden innostukselle, jopa yliampumiselle. Sekin on parempi kuin että makoilee kotona toimettomana sohvalla ja syö popkornia, Vuola naurahtaa.

Tutkijan tausta tuo yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen mukaan historiallisen ja teoreettisemman näkökulman.

– Jokainen sukupolvi on tietenkin vastuussa oman aikansa kysymyksistä. Minua nuoremmat ovat nostaneet esiin tärkeinä asioina ainakin eläinten oikeudet, seksuaalivähemmistöt, alkuperäiskansojen oikeudet sekä ruoan eettisyyden.

– Ehkä se, mitä itse olen tehnyt, näyttäytyy nuoremmille vanhanaikaisena. Mutta mikään asia ei nouse tyhjiöstä. Uudet sukupolvet rakentavat aina sen työn päälle, mitä aikaisemmat ovat tehneet.

Viisi lyhyttä kysymystä Elina Vuolalle:

Kuka on esikuvasi? On todella monia ihmisiä, joiden hartioilla seison. Ei tule mieleen vain ketään yhtä.

Erikoisin asia, mitä olet opiskellut? Ehkäpä joku taidehistorian kurssi, vaikkapa moderni arkkitehtuuri. Viime vuonna opiskelin myös pohjoissaamen alkeiskurssin. Sitten kun on aikaa, jatkan niitä opintoja.

Minkä kirjan luit viimeksi? Tällä hetkellä minulla on kesken nobelisti Kazuo Ishiguron Haudattu jättiläinen.

Mikä on inspiraation lähteesi? Meidän juuri hankkima kakkoskoti. Siellä teen käsilläni kaikenlaista. Tykkään ihan konkreettisista asioista, kuten remontista, puutarhanhoidosta ja luonnossa liikkumisesta.

Mistä sinua ei tunneta? Kilpaurheilusta. Kilpailin nuorempana yleisurheilussa. Seiväshyppyäkin tuli kokeiltua.