Pääkirjoitus: Näköaloja ekumeniaan ja uskontodialogiin

Pääkirjoitus: Näköaloja ekumeniaan ja uskontodialogiin

Jäävätkö ekumenian ja uskontodialogin aikaansaannokset vain merkinnöiksi neuvotteluasiakirjoihin vai voisivatko ne edesauttaa myös käytännössä kohti rauhanomaista rinnakkaiseloa ja suvaitsevaisuutta ihmisten välillä? Tässä teemanumerossa tarkastellaan muun muassa näitä kysymyksiä ekumenian ja uskontodialogin näkökulmasta. Siinä missä ekumenia pyrkii kristinuskon sisäiseen vuoropuheluun ja yhteyteen kristittyjen, kristillisten yhteisöjen ja kirkkokuntien välillä, uskontodialogissa yhteyttä haetaan muiden uskontojen edustajiin.

Kohti yhteistä päämäärää

Teemanumero alkaa Tomi Karttusen yleiskatsauksella ekumeniaan ja uskontodialogiin, jossa hän tarkastelee, mihin ne pyrkivät, mitä on jo saavutettu sekä millaisia haasteita on vielä edessä. Koska ekumeniassa on nimenomaan kysymys suhteista muihin kirkkoihin, kristillisiin yhteisöihin ja ekumeenisiin järjestöihin, ei ole samantekevää, miten suhteita luodaan, ylläpidetään ja kehitetään. Minna Hietamäki esittelee kirjoituksessaan ekumeenisten menetelmien kehittymistä historian saatossa ja nykyään. Koska ekumenia on toimintaa, johon kirkot ja kristilliset yhteisöt osallistuvat omasta tunnustuksestaan käsin, tavoitteena oleva ykseys ei ole samuutta vaan ykseyttä moninaisuudessa. Tästä lähtökohdasta kasvaa sekä oman tunnustuksellisen identiteetin että eri tavoin uskovien kunnioittaminen ja tunnustaminen. Ruth Illman puolestaan tarkastelee uskontodialogeissa käytettyjä menetelmiä ja tavoitteita. Hän peräänkuuluttaa eksistentialistisia, yksilön elämyksiä ja kokemuksia huomioon ottavia näkökulmia perinteisen akateemisen teologian varaan rakentuvan dialogin rinnalla. Esimerkiksi käyvät erilaiset taiteen muodot tai musiikki, jotka voivat toimia rakentavina konteksteina eri uskontokuntia edustavien välillä.  

Uskontodialogi eilen ja tänään

Dialogi on jo varhain ymmärretty toimivaksi vuorovaikutusmuodoksi eri tavoin ajattelevien välillä. Varhaisimmat uskontodialogit olivat kuvitteellisia, kirjallisia vuoropuheluita kristittyjen, juutalaisten ja muslimien välillä. Kirjoituksessaan Ritva Palmén esittelee keskiajalla laadittuja, kuvitteellisia uskontodialogeja. Vaikka dialogien lähtökohtana oli aito kiinnostus toisin uskovia kohtaan, varhaisimmat dialogit olivat apologeettisia, omaa uskontoa puolustavia. Vuoropuhelujen päämääränä oli pikemminkin oman uskontoryhmän identiteetin vahvistaminen kuin nykyään vallalla oleva pyrkimys aitoon tunnustamiseen. Kuvitteellisten dialogien lisäksi keskiajalla luotiin myös konkreettisia yhteyksiä niin juutalaisten kuin muslimien, mutta myös aasialaisen kulttuurin edustajiin. Esimerkiksi kerjäläisveljestöjen edustajat laativat matkaraportteja mongolien pariin suuntautuneista matkoistaan. Vaikka matkat eivät juurikaan muuttaneet kristittyjen vankkaa ideologis-uskonnollista vakaumusta, mongolien kohtaaminen arjessa muutti kerjäläisveljestön edustajien suhtautumista näihin aiemmin väkivaltaisina ja maailmanloppua ennakoivina pidettyihin barbaareihin. Kohtaamisten myötä heidät humanisoitiin ja hyväksyttiin osaksi Jumalan luomaa järjestystä.

Oman aikamme uskonnollisuuden ymmärtämiseksi Jyri Komulainen kehottaa kirjoituksessaan avartamaan dialogia myös suhteessa aasialaiseen uskonnollisuuteen. Viime aikoina valtavan suosion saavuttaneet mielenrauhaa ja tasapainoa korostavat elämäntaito-oppaat ja menetelmät (esim. mindfullnes) ammentavat, usein tietämättään, Intian uskonnollis-filosofisesta perinteestä. Globalisaatio tuottaa siis uudenlaista vaihtoehtouskonnollisuutta länsimaiseen kulttuuripiiriin, jonka ymmärtämiseksi on paneuduttava idän ja lännen väliseen dynamiikkaan. Komulaisen mukaan aasialainen teologia voi antaa tärkeän peilipinnan pohtiessamme, miten kristillisestä uskosta tulisi puhua moniuskontoistuvassa ympäristössä.

Suomalaisesta kaupunkikuvasta puuttuu vähemmistöjen, kuten muslimien uskonnolliset rakennukset ja äänimaisema. Helsinkiin kaavailtu suurmoskeija on herättänyt vilkasta keskustelua niin valtaväestön kuin muslimienkin keskuudessa. Moskeijan merkitystä perustellaan muslimien yhdenvertaisuuden, kulttuurisen identiteetin sekä kotoutumisen näkökulmista. Osa pelkää hankkeen lisäävän shiia- ja sunnimuslimien välistä vastakkainasettelua ja vahvistavan näin ääriajattelua maassamme. Kirjoituksessaan Nina Maskulin tarkastelee suurmoskeijahankkeeseen liittyviä taloudellisia, poliittisia ja uskonnollisia kysymyksiä sekä medioitumisen problematiikkaa.

Ekumenian tulevaisuudenkuvia

Ekumeenisen työn tuloksena Suomen evankelis-luterilainen kirkko on jo solminut useita kristillisten kirkkojen välisiä sopimuksia joko suoraan tai kansainvälisten kirkkoliittojen välityksellä. Tällaisia ovat esimerkiksi Pohjoismaiden Baltian luterilaisia kirkkoja sekä Britannian ja Irlannin anglikaanisia kirkkoja yhdistävä Porvoon yhteinen julkilausuma. Luterilainen maailmanliitto on puolestaan julkaissut roomalaiskatolisen kirkon kanssa asiakirjan Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta. Tulevaisuudessa häämöttää yhteinen julistus kirkosta, eukaristiasta ja virasta. Käytännössä se merkitsisi yhteisen ehtoollispöydän avaamista katolilaisten ja luterilaisten välille (ks. esim. Huovinen, Eero: Vastakkainasettelusta yhteyteen − 10 s, 3 min ja 2 t luterilais-katolisia suhteita (Teologia.fi, Katolinen kirkko tänään 1/2015).

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on jo pitkään käynyt kahdenkeskisiä oppineuvotteluita myös Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa. Neuvottelut kuitenkin keskeytyivät yllättäen vuonna 2014. Kirjoituksessaan Tomi Karttunen selvittää neuvottelujen katkeamiseen johtaneita tapahtumia ja syitä sekä pohtii uuden neuvottelusuhteen mahdollisuuksia. Taustalla olevat näkemyserot kohdistuvat muun muassa kristilliseen ihmiskäsitykseen, erityisesti seksuaalietiikkaan ja samaa sukupuolta olevien parisuhteita koskevan lainsäädännön kehitykseen. Tämä osoittaa, että ekumeeniset neuvottelut ovat aina yhteydessä myös laajempiin kulttuurisiin, poliittisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin sekulaarissa yhteiskunnassa.

Edellä mainitun ohella myös Mikko Ketolan kirjoitus osoittaa, millaisia haasteita tai mahdollisuuksia uskonnon ja politiikan yhteen kietoutuminen asettaa kirkoille. Ajatus yhdestä Ukrainan ortodoksisesta kirkosta on saanut uutta pontta uusimmasta poliittisesta kriisistä. Ketola tarkastelee tilannetta Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon näkökulmasta.

 

***

Ekumenia ja uskontodialogi -teemanumero on toteutettu yhteistyössä Teologisen Aikakauskirjan (4/2016) kanssa siten, että ekumeniaa käsitelleet kirjoittajat ovat laatineet aihepiiristään laajemman artikkelin Teologiseen Aikakauskirjaan. Numerossa on myös muita ekumeniaa käsitteleviä kirjoituksia. Resensio-osiossa arvioidaan ekumeniaan, mutta myös laaja-alaisemmin kirkkojen ja uskontojen välisiin suhteisiin keskittyvää kirjallisuutta.

***

Kirjoittaja Virpi Mäkinen on systemaattisen teologian yliopistonlehtori ja uskonnonfilosofian ynnä teologisen etiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Hän toimii myös Teologisen Aikakauskirjan päätoimittajana.