Miksi hindulaisuuden tuntemus kuuluu teologin valmiuksiin?

”Saatamme kaikki olla jo enemmän hinduja kuin ajattelemmekaan.” Nämä sanat löytyvät Klaus Klostermaierin erinomaisen teoksen A Survey of Hinduism (1994) viimeiseltä sivulta. Provokatiivinen väite haastaa ajattelemaan. Totta on, että intialainen uskonnollisuus on muokannut maailmaamme. Intialaisperäisiä ajatuksia löytyy vaikkapa monista elämäntaito-oppaista, ilman että niitä edes markkinoitaisiin intialaisina.

Hindulaisuus on löytänyt tiensä osaksi länsimaista kulttuuria. Joskus intialainen traditio löytää kosketuspintaa kristillisen mystiikan perinteestä tai länsimaisesta esoteriasta. Ja usein itämainen viisaus näyttäytyy buddhalaisena versionaan – joka sekin on lähtöisin toki Intiasta.

Kaikilla on mielikuva intialaisesta viisaudesta, jonka avainsanoja ovat mielenrauha ja mietiskely. Mielikuvalla on varsin vähän tekemistä sen uskonnollisuuden kanssa, joka avautuu kaikille aisteille Intian lukemattomilla temppeleillä ja pyhiinvaelluspaikoilla. Totta kai Intiassa on sisäänpäin kääntymisen ja filosofisen spekulaation perinne. Tämä on kuitenkin ollut ennemmin uskonnollisen eliitin ja maailmasta vetäytyneiden askeettien reviiriä.

Onkin kiinnostavaa, että Intian askeettitraditioissa syntyneistä ajatuksista ja käytännöistä on tullut länsimaiden vaihtoehtoisen uskonnollisuuden valtavirtaa. Taustalla on kulttuurien välinen hidas vuorovaikutus, joka on muokannut syvällisesti niin länsimaita kuin Intiaa.

Hindulaisten gurujen kuvat somistavat matkamuistomyymälää Tiruvannamalaissa Etelä-Intiassa. Kuva: Jyri Komulainen.

Hindulainen missio inspiroitui kohtaamisesta kristinuskon kanssa

Vaikutteet ovat kulkeneet antiikin ajoista alkaen Välimeren ympäristön ja Etelä-Aasian välillä. Brittiläisen kolonialismin aika merkitsi kohtaamisen uutta intensiivistä vaihetta, jonka tuloksena Aasian uskonnolliset traditiot löysivät uutta elinvoimaa.

Intiassa tämä vaihe alkoi ns. hindulaisessa renessanssissa, jossa – ehkä yllättävästikin – Jeesuksen hahmo inspiroi intialaisia uudistajia. Osalle hinduista Jeesus tarjosi yhteiskunnallisen vision.

”Modernin Intian isänä” pidetty bengalilainen Ram Mohan Roy (1772–1833) omaksui Jeesuksen eettiset opetukset, mutta ei antanut hänen persoonalleen erityistä merkitystä. Ram Mohanin uskonto oli eettisesti virittynyttä ja hänen valistunut käsityksensä Jumalasta deistinen.

Vahvasti eettisiä olivat myös Mahatma Gandhin (1869–1948) uskonnolliset ajatukset. Kaiken keskuksessa olivat väkivallattomuuden (ahimsa) ja totuudesta kiinnipitämisen (satyagraha) ideat, joihin Gandhi sai aineksia Jeesuksen opetuksista. Toisaalta Gandhi saattoi todeta, ettei olisi merkitystä, vaikkei Jeesusta historiallisena henkilönä olisi koskaan ollutkaan: vuorisaarna pysyisi.

Toisia puolestaan innoitti Jeesuksen syvällinen jumalatietoisuus, joka ilmenee erityisesti Johanneksen evankeliumissa. Jeesus opetti samaa ikuista visiota (sanatana dharma) kuin Vedojen muinaiset tietäjät (rishit). Tästä ajatuksesta kumpusi hindulainen missio länteen, joka on unohtanut Jeesuksen todellisen merkityksen henkisyyden opettajana.

Historiallisesti merkittävin kyseisen linjan edustajista oli Swami Vivekananda (1863–1902), joka muistetaan vuoden 1893 Chicagon Maailmanuskontojen Parlamentista. Hän puhui matkoillaan Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa useampiakin kertoja otsikolla Christ, the Messenger. Huolimatta määräisestä the-artikkelista Jeesus oli hänelle vain yksi monista henkisistä mestareista, joka opetti ihmisen perimmäistä jumalallisuutta.

Vivekananda kuvasi hindulaisuuden universaalina uskontona, joka pystyy sulkemaan sisäänsä kaikki maailman uskontoperinteet. Hindulaisuuden olemus supistui hänellä kuitenkin advaita vedanta -filosofiaan, vaikka tämä absoluutin (brahman) ja itsen (atman) samuutta korostava filosofia on vain yksi monista koulukunnista. Vivekanandan uskonto oli abstrakti ja filosofinen. Siksi hän suhtautui elitistisen torjuvasti populaariin uskontoon temppeleineen, alttarihahmoineen ja pyhiinvaelluksineen.

Vivekanandan perintö näkyy yhä useimpien lännessä toimivien hindugurujen opetuksissa. Suurin osa heistä opettaa jonkinlaista versiota ”vedanta-joogasta”: siinä filosofisena kulmakivenä on advaita vedanta ja käytännöllisenä harjoitteena jooga, jota myös Vivekananda halusi tuoda länsimaihin.

Intia spirituaalisen kiinnostuksen kohteena

Uushindulaisen lähetystyön ohessa hinduvaikutteita on saapunut länteen, kun länsimaalaiset ovat itse kiinnostuneet intialaisesta spiritualiteetista. Jos edellistä voisi luonnehtia hindulaisuuden ”export-versioksi”, jälkimmäinen on sen ”import-versio”.

Hindulaisuus näkyy myös Helsingin katukuvassa. Kuva: Jyri Komulainen.

Ensi sijassa vaikutteita on ammennettu lukemalla, mutta matkustamisen helpotuttua yhä useampi on matkannut itse Intiaan etsimään hindulaista viisautta. Erityisen merkittävä rooli idän ja lännen kohtaamisessa on ollut teosofeilla, joiden toiminta edisti intialaisten uskonnollisten ainesten virtaamista osaksi lännen vaihtoehtoista uskonnollisuutta.

Jos listaisi Intiasta hurmaantuneita ja sen uskonnollisuudesta ammentaneita länsimaalaisia kulttuurivaikuttajia, luettelosta tulisi yllättävänkin pitkä. Kiinnostuksen laajuus ilmenee tämän artikkelin kirjallisuuslähteissä mainituista J.J. Clarken, Harry Oldmeadowin ja Philip Goldbergin yleisesityksistä.

Lopputuloksena intialaiset ideat muodostavat länsimaisen vaihtoehtouskonnollisuuden valtavirran. Huomionarvoista on, että vaikutteet ovat kulkeneet korostuneesti idästä länteen. Vaikka länsimainen teknillis-taloudellinen kulttuuri ja myös poliittiset ideat ovat muovanneet Aasiaa, J.J. Clarken sanoin: ”Itä ei ole kurottautunut Länttä kohti vastaavalla tavalla eikä ole myöskään pyrkinyt aktiivisesti valloittamaan sitä, mutta ei myöskään oppimaan siltä tai kumartumaan sen edessä”.

Kuten edellä on käynyt ilmi, Intia ei silti ole jättäytynyt sivuun vuorovaikutuksesta lännen kanssa. Intiaa itseään ei voi ymmärtää huomioimatta kolonialismin ajalla alkaneita prosesseja, joiden pohjalta myös vallalla oleva hindunationalistinen politiikka tulee historiallisesti ymmärrettäväksi.

Uskonnollisen kentän vuorovaikutus jatkuu, etenkin kun Intian vaurastuva keskiluokka etsii ja seuraa uudella innolla guruja – niitä samoja, jotka vetävät puoleensa myös länsimaisia uskonnollisia etsijöitä.

Idän merkitys teologiallemme

Lyhyenkin katsauksen valossa on selvää, että aikamme uskonnollisuuden ymmärtämiseksi on paneuduttava idän ja lännen väliseen dynamiikkaan. Lopuksi haluan vielä viitata intialaiseen teologiaan ja laajemminkin aasialaisten kristittyjen pyrkimyksiin tulkita uskoaan hindulaisuuden sekä buddhalaisuuden leimaamissa konteksteissa.

Aasialainen teologia antaa tuiki tärkeän peilipinnan pohtiessamme, miten kristillisestä uskosta tulisi puhua moniuskontoistuvassa ympäristössä. Koska monet oman vaihtoehtoisen uskonnollisuutemme keskeiset käsitteet ja ideat palautuvat Aasiaan, on inspiroivaa perehtyä siihen, miten aasialaiset teologit ovat yrittäneet ilmaista kristillistä uskoaan käyttäen hindulaisia ja buddhalaisia käsitteitä.

Idän ja lännen intensiivinen vuorovaikutus vaatii avartumaan ahtaan eurosentrismin tuolle puolen ja tekemään rohkeasti sellaista teologiaa, joka ottaa vakavasti globalisaation tuottaman uudenlaisen uskonnollisuuden.

 

Kirjoittaja Jyri Komulainen on uskontojen kohtaamisen teologiaan erikoistunut dosentti, joka toimii nykyään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteerinä. Komulainen opiskeli jatko-opintovaiheessaan United Theological Collegessa Bangaloressa ja on sen jälkeen tehnyt useita matkoja Intiaan. Etelä-Aasian uskontojen lisäksi hänen mielenkiintonsa kohdistuu globaaliin kristinuskoon.

Kirjallisuus:

Boyd, Robin: An Introduction to Indian Christian Theology. Delhi: ISPCK, 1975.

Clarke, J.J.: Oriental Enlightenment, The Encounter Between Asian and Western Thought. London and New York: Routledge, 1997.

Goldberg, Philip: American Veda, From Emerson and the Beatles to Yoga and Meditation – How Indoan Spiritualiaty Changed the West. New York: Harmony Books, 2010.

Komulainen, Jyri: Guru Jeesus, Tutkielmia hindulaisuudesta ja kristinuskosta. Helsinki: Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura, 2006.

Nanda, Meera: The God Market, How Globalization Is Making India More Hindu? Noida, UP: Random House India, 2009.

Oldmeadow, Harry: Journeys East, 20th Century Western Encounters with Eastern Religious Traditions. Bloomington, Indiana: World Wisdom, 2004.

Tamminen, Tapio (toim.): Guruja, joogeja ja filosofeja − Intian filosofiaa. Helsinki: WSOY, 2008.