Uusi graduartikkeli julkaistu (24.3.2015): Eroottinen suhde – erityistä etiikkaa

Kohtaamme jatkuvasti toisia ihmisiä ja muodostamme ainutkertaisia suhteita heihin. Liettualaissyntyisen ranskalaisen filosofin (1906–1995) Emmanuel Levinasin mukaan ihmisen olemisen perusta on toisen ihmisen kasvojen kohtaaminen, jota hän kutsuu etiikaksi. Levinasin mukaan kasvot langettavat aina eettisen velvoitteen: ”Älä tapa!”. Eroottisessa suhteessa puolestaan ihminen kohtaa Levinasin mukaan feminiinit kasvot, jotka sekä paljastavat itsensä että piiloutuvat.

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani Emmanuel Levinasin käsitystä eettisestä ja eroottisesta suhteesta sekä toisen ihmisen kohtaamisesta teoksessa Totaliteetti ja äärettömyys (Totalité et Infini, 1961). Toisen kasvot asettavat aina ihmiselle eettisen velvoitteen. Ihminen voi valita, miten hän reagoi kasvojen ilmaisemaan käskyyn. Toisen kasvoja ei ihminen voi koskaan täysin tavoittaa. Sen sijaan eroottisessa suhteessa ihminen kohtaa feminiinit kasvot, jotka toisaalta ovat hänen ulkopuolellaan, mutta joista hän toisaalta voi nauttia aisteillaan. Nautinnossa feminiinit kasvot eivät ole toinen, vaan ainoastaan ihmisen omaa ymmärrystä. Eroottisen suhteen myötä mahdollistuu hedelmällisyys, jonka tuloksena syntyvä lapsi on konkreettisesti sekä isänsä että toinen, ja lapsen käsitteeseen liittyy äärettömyys.

Levinasin filosofia on fenomenologiaa, eli siinä keskeistä on ihmisen suuntautuminen maailmaan. Levinas tarkastelee eroottisen suhteen ja eettisen suhteen eroa siten kuin sen voi arjessa ymmärtää. Toisaalta Levinasin käsitteet kuvaavat samalla hänen monimutkaisen filosofisen rakennelmansa osasia. Levinas oli juutalainen, ja hän eli läpi toisen maailmansodan. Hänen filosofiassaan on vaikutteita myös juutalaisesta perinteestä, mutta Levinas pyrki pitämään filosofian ja uskonnon harjoittamisen erillään. Levinas kuvaa eroottista suhdetta pääasiassa miehen ja isän kannalta, mikä selittyy mielestäni sillä, että hän on itse mies. Toisen ihmisen kohtaamista Levinas käsittelee ilmiönä, johon hän liittää monenlaisia käsitteitä, kuten tietoisuus, Jumala, oleminen, itseys, ruumis, sielu, hyvyys, toiseus, vastuullisuus, transsendenssi, hedelmällisyys, toiseus, Sama, Toinen, äärettömyys ja oikeudenmukaisuus.

Rakastava nautiskelee toisesta, mutta pyrkii kohti suurempaa

Toista ihmistä kohti suuntautuva halu on Levinasin ajattelussa oikeastaan kaiken olemisen perusta. Ihmisen kokema halu kohti toista ilmenee myös siten, että ihminen voi muodostaa Äärettömän Idean. Levinasin mukaan tämän idean olemassaolo osoittaa, että sen on täytynyt alun perin tulla hänen ulkopuoleltaan. Toinen ihminen ”murtautuu” minun maailmaani, ja tekee mahdottomaksi sen, että toinen olisi minulle vain oman ajatteluni osa. Levinasin mukaan toisen ihmisen toiseuden käsitteellistäminen on väkivaltaa. Esimerkkinä tästä voisi mielestäni olla eri kansallisuutta tai muuta ryhmää edustavien ihmisten kategorisoiminen tietyn käsitteen alle. Esimerkiksi toisen ihmisen näkeminen ensisijaisesti ainoastaan ”turkulaisena” osoittaa, että henkilöllä on ennakkoluuloja tiettyä ihmisryhmää kohtaan, ja hän näkee toisen ihmisen vain oman ajattelunsa osana.

Ihminen syö, hengittää ja nauttii ympärillään olevista asioista. Levinasin mukaan ihminen voi nautinnon kautta olla olemassa erillisenä, kun ympäröivän todellisuuden osat muuttuvat osaksi häntä. Kun ihminen esimerkiksi syö, ruoka muuttuu osaksi häntä, ja samalla ihmisen on mahdollista nauttia siitä. Kuitenkin ihmisellä on myös metafyysinen Halu, joka kohdistuu itsen ulkopuolelle eli kohti Toista. Jotta ihminen voi kohdata toisen, tulee hänen olla olemassa erillisenä ihmisenä. Näin hänen on mahdollista ottaa toinen vieraanvaraisesti vastaan ja antaa omastaan toiselle.

Eros on Levinasin mukaan siis monimerkityksinen, sillä siinä toteutuu rakastavan henkilön kannalta kahdenlaista suuntautumista kohti toista ihmistä. Ihminen, joka on eroottisessa suhteessa toiseen, kokee Levinasin mukaan samanaikaisesti sekä tarvetta että halua. Tarve on mahdollista tyydyttää aistien avulla ja siitä seuraa nautinto, jossa toinen ihminen muuttuu osaksi ihmisen omaa kokemusmaailmaa. Halu sen sijaan on Levinasin mukaan kyltymätön, eikä sitä voi koskaan tyydyttää. Sekä tarve että halu kohdistuvat feminiineihin kasvoihin.

Leikittelevä feminiini

Eroottisessa suhteessa feminiinit kasvot ilmaisevat Levinasin mukaan ”vain, että ne eivät ilmaise mitään.” Feminiinit kasvot ikään kuin leikittelevät niitä rakastavalla ihmisellä, mutta lopulta pysyvät aina ylhäisyydessä, jota rakastava henkilö ei voi tavoittaa. Rakkaudessa toiseen kohdistuva halu ei voi koskaan täyttyä. Hellyys on liikettä kohti toista. Feminiini on herkkä, haavoittuva ja alaston, joten ihminen voi tuntea sääliä sen paljastumista kohtaan. Samaan aikaan feminiini pysyy kuitenkin aina ylhäisyydessään kätkettynä.  

Rakkaus ei merkitse Levinasille sielunkumppanin löytämistä tai sulautumista yhteen toisen kanssa. Eroottisessa suhteessa ihminen kohtaa feminiinit kasvot, ja yhdessä he muodostavat suljetun yhteisön. Eroottisessa suhteessa ihminen aina palaa omiin aisteihinsa, mutta toisaalta eroottinen suhde mahdollistaa hedelmällisyyden. Hedelmällisyyden myötä syntyy lapsi, joka voi saada lapsia. Sukupolvien jatkumo kuvaa Levinasin mukaan isän kannalta äärettömyyttä. Lapsessa yhdistyvät isä ja feminiini toinen.

”Seksuaalisuus meissä ei ole tietoa, ei voimaa, vaan olemisen moninaisuutta”

Levinasin mukaan toisen kohtaamisen lisäksi on mahdollista myös ainutlaatuisella tavalla olla toisessa. Kun mies saa lapsen naisen kanssa, lapsi on sekä isänsä että toinen, eli hänessä on myös naista. Eroottisessa suhteessa ihminen haluaa pysyä itsessään eli nauttia, mutta toisaalta hänessä on halu, joka pyrkii kohti toiseutta. Tämän monimerkityksisyyden konkreettinen ilmentymä on lapsi.

Toinen on Levinasin mukaan ensisijainen suhteessa ihmiseen itseensä. Jokainen meistä on lapsi. Jokainen meistä on syntynyt sen myötä, että isämme ja äitimme ovat kohdanneet toisen ihmisen. Toisella ihmisellä on aina oma aika ja tietoisuus – omat muistot, omat haaveet, omat kokemukset. Toisen ihmisen kasvot saavat merkityksensä hedelmällisyyden kautta. Isä on valinnut lapsensa, ja sen myötä jokainen meistä on ainutlaatuinen yksilö. Koska olemme kaikki samaan tapaan lapsia, olemme yhteiskunnan jäseninä kaikki tasa-arvoisia. Hedelmällisyyden kautta eettinen velvoite ei koske ainoastaan yksittäisiä kohtaamisia, vaan kasvojen herättämä vastuullisuuden velvoite laajenee koskemaan koko yhteiskuntaa.

Miten kohtaan toisen ihmisen?

Mietin, mitä voisimme oppia Levinasilta arkielämää ajatellen. Ainakin voimme todeta, että jokaisella meistä on samanlainen arvo kuin jokaisella toisella. Kohdatessaan toisen ihminen on aina vastuullinen. Meissä on jotakin samaa – se, että olemme kaikki tasa-arvoisia ja vapaita. Samalla olemme kuitenkin kaikki uniikkeja yksilöitä. Pyrkimys käsitteellistää toinen eli tehdä hänet osaksi omaa järkeä on väkivaltaa. Koska toinen tulee aina meidän oman maailmamme ulkopuolelta, on toisen kohtaaminen ainutlaatuinen mahdollisuus oppia ja kokea uutta.

 

Kirjoittaja Sofia Holopainen on TK, jonka ekumeniikan alaan kuuluva pro gradu – tutkielma ”Emmanuel Levinasin käsitys etiikan ja eroksen suhteesta teoksessa Totaliteetti ja Äärettömyys” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa marraskuussa 2014. Tutkielma on luettavissa ethesis -palvelussa osoitteessa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153020

Kirjallisuutta

Levinas, Emmanuel: Totalité et Infini. Kluwer Academic. 1961.

Levinas, Emmanuel: Totality and Infinity: an essay on exteriority. Translated by Alphonso Lingis. Pittsburgh, Pa.: Duquesne University Press. 1969.

Mench, James: Lectures on Levinas’ Totality and Infinity. – Prague: Charles University. https://www.academia.edu/1738226/Lectures_on_Levinas_Totality_and_Infinity. 2014

Morgan, Michael L. The Cambridge Companion to Emmanuel Levinas. Cambridge: Cambridge University Press. 2011.

Moyaert, Paul. The Phenomenology of Eros: A Reading of Totality and Infinity, IV.B. – The Face of the Other and the Trace of God. Ed. by. Bloechl, Jeffrey. USA: Fordham University Press. 30–42. 2000.

Sandford, Stella. The metaphysics of love: gender and transcendence in Levinas. London: Athalone Press. 2000.