Hymnologi Andrew Prattille virret ovat keino ymmärtää teologiaa (20.10.2014)

Brittiläinen hymnologi ja virsien kirjoittaja Andrew Pratt on tehnyt uransa aikana yli 1 000 virttä ja toimittanut lukuisia hymnologian alan artikkeleita sekä kokoomateoksia. Hänen virsiään lauletaan ympäri maailmaa.

Pratt toimi Hanasaaren ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikeskuksessa 1.-4.10.2014 järjestetyn Virsi-laulu-yhteiskunta -konferenssin yhtenä pääpuhujista. Teologia.fi-verkkopalvelu haastatteli Prattia lokakuun alussa.

Andrew Pratt, mikä on mielestäsi virsien merkitys ja paikka 2000-luvun yhteiskunnassa?

Osittain virret ovat yhteydessä historiaan ja traditioihin. Ne tarjoavat työkalun sisäistää uskoa ja oppeja. Toisaalta virret voivat myös ikään kuin vääristää uskoa, sillä ne eivät ole koskaan neutraaleja. Muun muassa yhdysvaltalainen hymnologi Don Saliers on todennut, että virsiä laulettaessa ihminen uskoo helpommin niiden sanomaan kuin silloin, jos virsien sanat vain luetaan. Lisäksi ihmiset voivat kokea virret jopa uhkaaviksi, jos ne haastavat heidän uskoaan, mutta vastaavasti myös kiehtoviksi, jos ne avaavat uudenlaisia maailmoja käsitellä uskoa.

Mielestäni virsien kirjoittaminen 2000-luvulla ei ole vanhanaikaista, vaan virsillä on valtavasti potentiaalia. Jos virsien laulaminen lopetettaisiin yhteiskunnassa, kehitettäisiin niiden tilalle varmasti jotakin korvaavaa.

Entä virsien tutkiminen – mikä siinä on kiehtovaa?

Historiallinen ulottuvuus on keskeinen osa virsitutkimusta ja virsien ymmärtämistä. Lisäksi on kiinnostava tutkia, miten ja missä kontekstissa virret on tehty, minkälaisia kirjallisia rakenteita ne pitävät sisällään ja kuinka nämä rakenteet toimivat.

Virsien laatuominaisuuksia itsessään on puolestaan vaikea arvioida, ellei ensin pohdita, kuka minkälaiset kriteerit kulloinkin arvioimiselle asettaa.

Sisällöllisesti olen itse kiinnostunut tällä hetkellä muun muassa siitä, miten pahuutta kuvataan virsissä, etenkin suhteessa nykypäivän kontekstiin ja nykyajan kieleen.

Kuinka kiinnostuit virsistä?

Olen taustaltani eläintieteilijä, mutta jätin kyseisen tutkimusalan eettisistä syistä. Kouluttauduin ensin päiväkodin opettajaksi ja tämän jälkeen yläasteen opettajaksi. Samaan aikaan hengellinen elämäni metodistikirkossa aktivoitui. Aloittaessani teologian opinnot törmäsin lukuisiin teologisiin käsitteisiin, oppeihin ja kieleen, joita en ymmärtänyt. Olin kuitenkin jo aikaisemmin kirjoittanut paljon runoja, ja suorittaessani teologian opintoja huomasin, että kirjoitin muistiinpanoja riimimittaan. Näin virteni alkoivat syntyä: ne olivat minulle yksinkertaisesti keino ymmärtää teologiaa ja selkiyttää sitä itselleni suhteessa ympäröivän maailman tapahtumiin.

Millaiseksi näet virsien tulevaisuuden?

Britanniassa, jonka tilanteen tunnen parhaiten, kirkot etsivät jatkuvasti merkityksellisiä tapoja olla kontaktissa ihmisten kanssa. Etenkin kirkot yrittävät tavoittaa uudenlaisin keinoin sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole olleet kirkollisessa toiminnassa mukana. Näissä aktiviteeteissä yhdessä laulaminen eri muodoissa voi olla hyvinkin keskeisessä roolissa. Laulaminen on tärkeää ihmisille kaikkialla ja se yhdistää heitä.

Kokonaisuudessaan uskon, että virsillä on ehdottomasti tulevaisuutta. Toki virsilaulamisen tapoja tulee päivittää uusiin ja nykypäivään sopiviin muotoihin, jotka esimerkiksi tukevat kokonaisvaltaisempaan kosketukseen pääsemistä esitettyjen virsien kanssa.

Teksti: Pekka Rautio, 20.10.2014
Kuva: Stainer & Bell Ltd.