Schleiermacher. Uskonnon subjektiivisuuden tulkitsija

Friedrich Schleiermacherin teologiaan on kohdistunut voimistunutta tieteellistä kiinnostusta. Saksan Kielissä syksyllä 2025 järjestetyssä konferenssissa esiteltiin Schleiermacher-tutkimuksen ajankohtaisia näköaloja reseption, muutoksen ja mielikuvituksen teemoissa. Uskonnon yksilöllistä ulottuvuutta käsitellyt teologi on ajankohtainen yksilöllisyyttä painottavana aikana.

Kun esitetään tulkinta Friedrich Schleiermacherin (1768–1834) ajattelusta, on käsiteltävä myös hänen henkilöään. Tällä tavoin tehdään oikeutta hänen teologiaansa ohjaneelle periaatteelle: ei ole olemassa uskontoa ilman uskoa tulkitsevaa kokijaa. Tulkintaopin kehittäjä liittyy ajattelussaan romantiikkaan, jossa korostettiin henkilökohtaista elämystä.

Schleiermacherin henkilöhahmo piirtyy esiin pidettynä seuraihmisenä. Elokventti herrasmies teki itsensä tykö aikansa johtavien intellektuellien piiriin: Berliinissä vaikuttaneiden romantikkojen seurueessa hän herätti kiinnostusta vapaamielisillä näkemyksillään. Romantiikan hengessä Schleiermacher kritisoi uskonnollista dogmatismia ja auktoriteettiuskoa. Hänet on luettavissa humanistiksi siinä merkityksessä, että uskontoa hän piti rajallisena ja inhimillisenä ilmaisuna ikuisesta ja äärettömästä.

Humanismi ei anna aihetta tulkita Schleiermacheria sekulaariksi ajattelijaksi. Pyhä ilmenee hänen teologiassaan ihmiselle yksilöllisesti tunnekokemuksessa, jossa ikuinen paljastuu äärellisessä. Kyse on Immanuel Kantin (1724–1804) ajattelusta periytyvän kaksijakoisuuden ylittämisestä, johon romantikot ja ajan idealistifilosofit pyrkivät. Yksi ratkaisuehdotus oli Friedrich Schillerin (1759–1805) hahmottelema esteettinen elämys. Sen minkä Schiller ilmaisi esteettisenä elämyksenä, puki Schleiermacher uskonnollisuuden asuun.

Estetiikan ja uskonnon suhde on merkittävä teema romantiikan ajattelussa. Schleiermacher vaikutti aiheen käsittelyyn välillisesti kuvataiteilija Caspar David Friedrichin (1774-1840) kautta: Schleiermacherilla oli vaikutuksensa Friedrichin uskontoa luonnon kautta kuvaavien teosten syntyyn. Uskonnollisten aiheiden kuvaaminen luontoaiheistoa hyödyntämällä oli käänteentekevää. Se ilmentää siirtymää uskonnon käsittämisessä subjektiiviseksi elämykseksi.

Ensi sijalla on kokemus, jonka ihminen uskonnollista kieltä käyttämällä koettaa saattaa kommunikoitavaan muotoon

Schleiermacherin ansiona pidetään hermeneutiikan eli tulkintaopin kehittämistä. Siinä nähdään kaikuja romantikkojen tavasta kiinnittää huomio raa’an käsitteellisyyden ohella ihmisen aisti- ja tunnekokemukseen: uskonto on mielekästä käsittää uskontoperinteeseen sijoittuvan ihmisen sekä tämän henkilökohtaisen tilanteen välisenä vuoropuheluna. Ensi sijalla on kokemus, jonka ihminen uskonnollista kieltä käyttämällä koettaa saattaa kommunikoitavaan muotoon. Uskonnollinen kieli olisi näin ymmärrettynä kulttuuriin taltioitunut tapa käsitteellistää yleisinhimillisiä ja perimmäisiä tuntemuksia.

Tulkintaoppi paikantaa uskonnollisuuden yleisesti jaetun ja yksilön kokemuksen väliseen tilaan, jossa uskonto eletään todeksi – tai jopa niin, että todeksi eletään jotain, mitä pyritään ilmaisemaan uskonnolla. Tällaisen, varsin helposti huomiotta jäävän välitilan käsitteellinen kartoittaminen on arvokasta yhdistäessään uskonnon erillisiksi nähtyjä olemuspuolia, oppia ja elämystä.

Schleiermacheria on peilattu muun muassa aikalaiseensa G. W. F. Hegeliin (1770–1831). Siinä missä Hegel pitäytyi rationalistisessa, idealistisessa metafysiikassa perimmäisyyttä ilmaistessaan, Schleiermacher tunnetaan uskonnollisen tunteen käsitettä hyödyntävästä teologiastaan. Tunnetun määritelmän mukaan uskonnollisuus on ehdottoman riippuvuuden kokemista. Määritelmä loi pohjaa Rudolf Otton (1869–1937) käsitykselle pyhästä kiehtovana ja kauhistuttavana numinoosina tunnekokemuksena.

Elämyksellisyys ja subjektiivisuus painottuvat ajankohtaisissa uskontokäsityksissä. Subjektiivisuuden painottuminen näkyy henkilökohtaisen kokemusulottuvuuden korostumisena uushenkisyydessä, josta Jussi Sohlberg kirjoittaa Kirkko & Kaupungissa (28.10.2025). Uskonnon subjektiivisen ulottuvuuden käsitteellinen jäsentäminen on ajankohtaista. Schleiermacher antaa tähän impulssin tarjotessaan tiedollisia välineitä yleisen ja henkilökohtaisen suhteuttamiseen toisiinsa teologiassa.

Kirjoittaja

Aleksi Sakkolan-Leppänen TM, fil. yo (kognitiotiede)

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija systemaattisen teologian alalla.

Lähteet

Internationaler Schleiermacher-Kongress 14.-17.9.2025. Christian-Albrechts-Universität zu Kiel, Saksa.

Nonnenmacher, Burkhard: Schleiermachers und Hegels wechselseitige Rezeption ihrer                    Verhältnisbestimmungen von Gefühl und Denken in der Religion. Esitelmä.

Kirjallisuus

Busch, Werner 2021. Caspar David Friedrich. C. H. Beck Verlag.

Otto, Rudolf 1917 (ed. 2022) Das Heilige. Über das Irrationale in der Idee des Göttlichen und sein Verhältnis zum Rationalen. C. H. Beck Verlag.

Sohlberg, Jussi 2025. Kristinuskolla on ammennettavaa uushenkisyydestä. Kolumni Kirkko & Kaupunki -verkkojulkaisussa 28.10.2025. Verkkolähde osoitteessa: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kolumni-kristinuskolla-on-ammennettavaa-uushenkisyydesta

Schiller, Friedrich 1795 (uud. 2016). On the Aesthetic Education of Man. Penguin Classics.

Schleiermacher, Friedrich 1799 (ed. Crouter, Richard 1996) On religion. Speeches to its Cultured Despisers. Cambridge.