Perinteiden ja pluralismin ristipaineessa: juutalaisnuoret Suomessa

Nyky-Suomen juutalaiset nuoret ja nuoret aikuiset kasvavat aikuisuuteen nopeasti muuttuvassa sosiaalisessa ja kulttuurisessa ympäristössä. Heidän identiteettinsä muodostuvat monen tekijän risteyskohdassa: Euroopan yhteiskunnat maallistuvat voimakkaasti, Suomen väestö monipuolistuu esimerkiksi maahanmuuton seurauksena ja antisemitismi kasvaa.

Tämän lisäksi juutalaisyhteisössä vaikuttavat sen sisäiset dynamiikat. Nuoret eivät etsi tietään ainoastaan uskon ja sen harjoittamisen suhteen, vaan pohtivat myös perinteitään, yhteisöön kuulumista ja kulttuurin jatkuvuutta pluralistisessa ympäristössä. Heidän kokemuksensa ymmärtämiseksi on siirryttävä kapeista uskonnon määritelmistä tarkastelemaan juutalaisuutta monitahoisena ilmiönä, johon kuuluu uskonnollisten perinteiden lisäksi etnisyys, kulttuuri, kieli ja historiallinen muisti.

Maallistuminen luo kyseiselle kehityskululle sopivat olosuhteet. Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa, uskonnosta on tullut entistäkin yksityisempi ja yksilöllisempi osa elämää. Sukupolveen katsomatta yhä harvempi kuuluu uskonnolliseen yhteisöön. Uskonto ei kuitenkaan katoa, vaan ottaa sen sijaan joustavampia, symbolisempia ja kulttuurisempia muotoja. Juutalaisnuorille tämä tarkoittaa sitä, että identiteetti ei rakennu ainoastaan uskonnon harjoittamisen kautta, vaan muodostuu perheen narratiivien, yhteisösiteiden ja globaalien kulttuurivirtojen vaikutuksesta siinä missä synagogassa käynnin tai halakhan (juutalaisen lain) noudattamisen myötä.

Viime vuosikymmeninä juutalaisten ja ei-juutalaisten väliset seka-avioliitot ovat yleistyneet Suomessa, minkä seurauksena on myös enemmän taustaltaan monikulttuurisia lapsia. Monet nykyajan nuorista ovat kasvaneet monia perinteitä yhdistävissä kodeissa, ja osa onkin kääntynyt juutalaisuuteen teini-iässä tai nuorena aikuisena virallistaakseen yhteisöön kuulumisen. Myöhemmällä iällä kääntyneet ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka tärkeitä tekijöitä sekä ensisijainen sosiaalistaminen (perheessä) että toissijainen sosiaalistaminen (vertaisten kanssa, juutalaisjärjestöissä ja -ryhmissä sekä digitaalisissa verkostoissa) ovat juutalaisidentiteetin muodostumisessa.

Uskonnollisen sosiaalistumisen käsitettä on alettu ymmärtää omien mieltymysten kehittymisenä sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön uskonnon ja sen eri ulottuvuuksien suhteen, eikä niinkään lineaarisena tienä kohti puhdasoppisuutta. Tämä näkökulma on keskeinen etenkin Suomen juutalaisnuorten tapauksessa, sillä monet heistä ovat juutalaisia kulttuurin kautta tai ei-uskovaisia juutalaisia, jotka kuitenkin osallistuvat juutalaisen yhteisön elämään, juutalaisen kulttuurin harjoittamiseen ja noudattavat juutalaisia perinteitä itselleen sopivalla tavalla.

Digitaaliset alustat mahdollistavat juutalaiseen elämään osallistumisen paikallisten rajojen ulkopuolella

Suomen suurimpaan juutalaisjärjestöön, Helsingin juutalaisen seurakuntaan, sitoutumisen tavat tyypillisesti vaihtelevat elämäntilanteen mukaan. Monet nuoret juutalaiset lähtevät seurakunnasta väliaikaisesti yliopisto-opintojen tai työuran alun ajaksi ja palaavat yhteisöön, kun sen palvelut – kuten siirtymäriitit ja lapsille suunnatut kasvatuksen ja opetuksen palvelut – tulevat ajankohtaisiksi. Heidän uskonnollisuutensa on usein joustavampaa eikä keskity uskonoppien noudattamiseen, mikä on linjassa laajemman eurooppalaisen kehityssuunnan kanssa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita juutalaisen identiteetin heikentymistä vaan kuvastaa ennemminkin juutalaisuuden ilmaisun ja käytänteiden priorisoinnin uusia tapoja erilaisissa ympäristöissä.

Suomen juutalaisväestöä on entisestäänkin moninaistanut siirtolaisuus, globalisaatio ja Suomen ensimmäisen reformijuutalaisen seurakunnan perustaminen. Näiden myötä juutalaisnuorisosta on kehittynyt monikansallinen, monikielinen ja kulttuurillisesti heterogeeninen ryhmä. Suomen ja ruotsin kielen puhujien lisäksi joukosta löytyy nykyään myös venäjänkielisiä juutalaisia; yksilöitä, joilla on siteitä Israeliin, Pohjois-Amerikkaan tai muihin Euroopan maihin, sekä sefardi- tai mizrahitaustaisia jäseniä. Englantia käytetään usein yhteisenä kielenä monikansallisissa verkostoissa. Digitaaliset alustat mahdollistavat juutalaiseen elämään osallistumisen paikallisten rajojen ulkopuolella. Tämä moninaisuus haastaa käsityksiä aškenasijuutalaisten homogeenisyydestä ja avaa uusia mahdollisuuksia sekä Pohjoismaiden sisäiseen että maailmanlaajuiseen vertailuun.

Seka-avioliitot ja kahden kulttuurin sosiaalistamisympäristöt muokkaavat myös juutalaisuuden jatkuvuutta ja sen ymmärtämistä uudella tavalla. Joillakin identiteetti kiinnittyy rituaalien noudattamiseen, kun taas toisilla se ilmenee kiinnostuksena kulttuuriin ja sen luovaan ilmaisuun. Juutalaisuuteen kääntyminen risteää näiden kehityskaarien kanssa monin tavoin – joillekin se toimii virallisena vahvistuksena, ja toiset puolestaan pitävät sitä tarpeettomana, koska kokevat kulttuuri- ja perhesiteet tärkeämmiksi.

Vaikka juutalaisten uskonnon harjoittamista ja identiteettiä Suomessa on tutkittu melko laajasti, paikallisen juutalaisyhteisön jatkuva muutos ja moninaistuminen herättävät edelleen kysymyksiä, joihin tiede voi tarjota vastauksia. Yhteisön dynamiikkaa ei voi ymmärtää pelkästään synagogatoiminnan kautta, vaan tarvitaan laajempaa näkökulmaa, joka huomioi myös arjen kokemukset ja yksilölliset identiteetit. Erityisesti juutalaisnuorten elämästä on saatavilla vain vähän etnografista tutkimusta. Siksi olisi tärkeää selvittää tarkemmin, miten nuoret ylläpitävät yhteyttään juutalaisuuteen yhteiskunnassa, joka on yhä maallistuneempi ja monimuotoisempi. Pohjoismainen vertailu voisi tuoda arvokasta näkökulmaa siihen, miten eri maiden historia, vähemmistöpolitiikka ja siirtolaiskäytännöt vaikuttavat juutalaisten tapoihin siirtää kulttuuria ja uskontoa eteenpäin.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Antisemitism Undermining Democracy -tutkimushanke: https://polininstitutet.fi/en/antisemitism-undermining-democracy-en/

Czimbalmos, Mercédesz. Intermarriage, Conversion, and Jewish Identity in Contemporary Finland: A study of vernacular religion in the Finnish Jewish Communities. Åbo Akademi. 2021.

Klingenberg, Maria & Sofia Sjö. Theorizing religious socialization: a critical assessment. Religion, 49(2), 163–178. https://doi.org/10.1080/0048721X.2019.1584349. 2019.

Muir, Simo, Ruth Illman & Riikka Tuori. Turn to Traditions – Calls for Change: Negotiations over Liturgy in the Synagogues of Finland. Numen, 70(5-6), 575-597. https://doi.org/10.1163/15685276-20231706. 2023

Minhag Finland -tutkimushanke: https://polininstitutet.fi/en/boundaries-of-jewish-identities-in-contemporary-finland-minhag-finland/