Pääkirjoitus: Nuorison muuttuvat arvot

Nuorison arvomaailman muutos kiinnostaa, koska sen ajatellaan antavan osviittaa siitä, millaista muutosta koko väestön arvoissa on odotettavissa. Arvot puolestaan ovat yksilöiden valintojen ja toiminnan tärkeitä motivaattoreita. Nuoruus on kuitenkin monella tapaa merkittävä ja erityinen elämänvaihe, jota on syytä tutkia myös oman itsensä takia.

Tervetuloa lukemaan teemanumeroa nuorison muuttuvista arvoista. Arvoja lähestytään tässä numerossa väljänä kattokäsitteenä. Mukana on sekä varsinaista arvotutkimusta että Teologia.fi:n yleisen aihepiirin mukaisesti katsomuksia ja katsomuksellisia identiteettejä koskevaa tutkimusta, koska katsomus tyypillisesti sisältää myös arvoja ja normeja.

On monta syytä koota yhteen nuorison arvomaailmaa koskevaa tutkimusta. Esimerkiksi kun halutaan ennakoida tulevaisuutta, katse kohdistuu usein nuoriin. Moni muutos on katsomusten kohdalla tapahtunut nuorista ikäluokista lähtien. Esimerkiksi uskonnollisuus on vähentynyt monissa niin kutsutuissa länsimaissa sukupolvi sukupolvelta, eikä väestötasolla uskonnollisuus juuri näytä muuttuvan elämänkaaren varrella aikuistumisen jälkeen. Tällä hetkellä suomalaisia tutkijoita puhututtaakin käänne, jonka mukaan nuorten miesten uskonnollisuus on nousussa, osittain yhteydessä konservatiivisiin arvoihin. Tätä käännettä ja mahdollisia syitä siihen avaa tässä teemanumerossa Pietari Hannikainen.

Jouko Porkka ja Kati Tervo-Niemelä puolestaan käsittelevät rippikoulukyselyn aineistoa, jonka mukaan myös rippikouluikäisten tyttöjen uskonnollisuus on kääntynyt nousuun. Kansainvälinen ilmiö on, että nuorissa ikäluokissa naiset etääntyvät uskonnosta, kun he aikaisemmin olivat miehiä uskonnollisempia. Nyt näyttäisi ainakin siltä, että suomalaisnuorten keskuudessa ero ei enää kasva. Sama suunta on ei-binäärien nuorten ajattelussa. Kaiken kaikkiaan uskonnollisuus on kuitenkin nuorten keskuudessa edelleen marginaalisessa asemassa, osoittaa Nuorisobarometri, jonka tuloksia esittelee Tomi Kiilakoski.

Ympäristökriisin selättäminen on selkeä haaste, jossa onnistuminen määrittää tulevaisuutta. Essi Aarnio-Linnanvuori käsittelee nuorten ympäristöarvojen ja katsomusten välistä suhdetta. Niin nuorilla kuin aikuisilla on havaittavissa arvojen ja toiminnan välistä ristiriitaa: vaikka ympäristön tulevaisuuden takaamista arvostettaisiin, sen puolesta ei olla välttämättä valmiita toimimaan. Joillekin nuorista syy tähän on epäoikeudenmukaisuuden kokemus siitä, että aikuiset sälyttävät vastuuta ympäristön pelastamisesta nuorille. Ympäristökasvattajat näkevät kuitenkin välttämättömänä maailmankatsomuksellisen muutoksen, jonka myötä ympäristöarvot syrjäyttäisivät taloudelliset arvot.

Nuoruus on merkittävä elämänvaihe identiteetin muodostumisen ja arvoihin sosiaalistumisen kannalta. Nuoret tavallisesti myös osallistuvat kodin ulkopuoliseen kasvatukseen, eikä kasvatus koskaan ole erillään arvoista. Tässä numerossa yhteiskunnan antamaa kasvatusta käsittelee Marjaana Kavonius kirjoittaessaan koulun katsomusopetuksesta. Hän peräänkuuluttaa maailmakeskeistä kasvatusta nykyisen individualistisen arvokasvatuksen tilalle. Se korostaisi yhteisöllisyyttä ja kollektiivista vastuuta ja tarjoaisi paremman pohjan arvokeskustelulle kriisien ja epävarmuuksien ajassa.

Nuoret ikäluokat Suomessa ovat myös vanhempia ikäluokkia moninaisempia; mitä nuorempi ikäluokka, sitä enemmän maahanmuuttotaustaisia suomalaisia. Tomi Kiilakoski nostaa Nuorisobarometrista esille sen, että nuoret ovat varsin avoimia katsomuksellisen moninaisuuden näkyvyyden suhteen. Kanerva Lattu puolestaan esittää väitöskirjansa tulosten pohjalta, että kristitty- ja muslimitaustaiset nuoret arvioivat toisiaan positiivisesti, mutta kiinnittävät huomiota muslimien kohtaamiin ennakkoluuloihin ja syrjintään, toisin sanoen ilmentävät ulossulkemisen vastaisia arvoja. Mercédesz Czimbalmos käsittelee Suomen juutalaisyhteisön sisäistä moninaistumista, joka tekee juutalaisnuorten sosiaalistumisprosessista erittäin monitahoisen. Lisääntynyt maahanmuutto sekä erilaiset kansainväliset digitaalisen median mahdollistamat yhteydet ovat tuoneet jo entuudestaan seka-avioliittojen leimaamaan juutalaisyhteisöön suuren joukon uusia vaikutteita, joiden keskellä nuorten tulkinnoissa uskonto ottaa joustavampia, symbolisempia ja kulttuurisempia muotoja.

Nuoruus on lopulta myös erityinen tutkimuskohde. Eettiset kysymykset ovat nuoria tutkittaessa keskeisiä, koska nuoret ovat aikuisia haavoittuvammassa elämänvaiheessa. Nuorten tavoittaminen tutkimukseen osallistujiksi on haastavaa ja edellyttää monessa tapauksessa luottamuksen vähittäistä rakentamista. Aikuisen tutkijan ja tutkimukseen osallistuvan nuoren välistä valta-asetelmaa pitää pyrkiä pienentämään, mutta aikuisella on aina vastuu nuoren hyvinvoinnista tutkimukseen osallistujana. Lisäksi nuoria tutkittaessa pitäisi pystyä irrottautumaan aikuisten maailman oletuksista ja asetelmista pyrkien näkemään vaihtoehtoisia tapoja hahmottaa ilmiöitä, mitä Tomi Kiilakoski myös valottaa kirjoituksessaan.

Tätä kautta tullaan ajatukseen, että nuoriso ansaitsee tulla tutkituksi myös omana itsenään, ei pelkästään joksikin tulemisena, tulevaisuuden uhkana tai mahdollisuutena. Tutkimus voi auttaa aikuisia ymmärtämään ja tukemaan nuoria, jos se pystyy tavoittamaan mahdollisimman autenttisesti nuorten omat kokemukset ja merkityksenannot. Lämmin kiitos kaikille teemanumeron tekemiseen osallistuneille! Yhdessä annoimme nuorille ainakin jonkinlaisen puheenvuoron.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Taira, T. 2024, Uskonnottomuuden (ja ateisminkin) normalisoituminen Suomessa. Julkaisussa H. Hurskainen & M. Takala-Roszczenko (toim), Havaintoja uskontojen kentällä: Juhlakirja Teuvo Laitilan täyttäessä 70 vuotta. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia, Nro 245, Suomen kirkkohistoriallinen seura, Helsinki, Sivut 220-237