Nuorten vahvistuva usko ja rippikoulu 2019–2025: Mitä rippikoulututkimus kertoo nuorten uskonnollisuuden muutoksesta?

Useat tutkimukset ovat viime vuosina kertoneet poikien ja nuorten miesten uskonnollisuuden vahvistumisesta. Tuoreimmat tutkimusaineistot ovat antaneet viitteitä vastaavan ilmiön näkymisestä myös tyttöjen keskuudessa. Tässä artikkelissa tarkastelemme nuorten uskonnollisuuden muutosta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulussa vuosina 2019–2025 kerätyn tutkimusaineiston valossa. Aineisto osoittaa nuorten uskon vahvistuneen edelleen tuoreimman, vuonna 2025 kerätyn aineiston valossa.

Rippikoulusta kerätty tutkimusaineisto sisältää lähes 130 000 rippikoulunuoren vastaukset. Vastaavan laajuiset nuorten uskonnollisuutta tarkastelevat aineistot ovat kansainvälisestikin harvinaisia. Ison otoksen ja vuosittain samalla metodilla toteutetun seurantatutkimusluonteen vuoksi aineisto on erityisen uskottava kuvaamaan luterilaiseen kirkkoon linkittyvien nuorten ajattelumaailmassa tapahtuvaa muutosta.

Rippikoulun asema Suomessa edelleen vahva

Rippikoululla on Suomessa vahva asema, sillä lähes kolme neljästä nuoresta käy rippikoulun sinä vuonna, kun he täyttävät 15 vuotta. Vuonna 2024 rippikoulun kävi 73 prosenttia kaikista suomalaisista nuorista, kirkkoon kuuluvista sen kävi yli 90 prosenttia. Nämä osuudet ovat kansainvälisesti vertaillen erittäin korkeita. Kirkkoon kuuluvien nuorten lisäksi rippikoulun käy suuri määrä kirkkoon kuulumattomia nuoria.

Jotain rippikoulun suosiosta kertoo myös se, että kirkkoon kuulumattomat nuoret valitsevat selvästi useammin evankelis-luterilaisen rippikoulun kuin uskonnottoman Prometheus-leirin

Esimerkiksi vuonna 2024 rippikoulun yhteydessä kirkkoon liittyi lähes 2000 nuorta, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Lisäksi monet niistä, joita ei konfirmoida 15-vuotiaana, käyvät rippikoulun myöhemmin. Rippikoulun vahvaa asemaa korostaa myös se, että myös muissa kristillisissä yhteisöissä tarjotaan rippikoulun kaltaista toimintaa 15-vuotiaille, esimerkiksi helluntaiseurakunnassa Fifteen-leirit ja ortodoksisessa kirkossa kristinoppikoulu. Lisäksi on olemassa uskonnoton vaihtoehto rippikoululle, Prometheus-leiri. Jotain rippikoulun suosiosta kertoo myös se, että kirkkoon kuulumattomat nuoret valitsevat selvästi useammin evankelis-luterilaisen rippikoulun kuin uskonnottoman Prometheus-leirin.

Rippikoulututkimuksen aineisto

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulun yhteydessä on kerätty laajaa tutkimusaineistoa vuosittain vuodesta 2019 lähtien. Kyselyn toteuttaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallitus yhteistyössä rippikouluun perehtyneiden tutkijoiden kanssa. Kyselyyn vastaavat sekä rippikoululaiset että rippikoulun isoset. Kyselyyn vastataan tyypillisesti rippikoulun intensiivijakson (eli useimmiten leirin) aikana loppupuolella.

Kyselyn vuosittaiset vastaajamäärät rippikoululaisten keskuudessa sukupuolittain on esitetty taulukossa 1. Vuosittain yhteensä 25–43 prosenttia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoululaisista on vastannut kyselyyn vuosittain. Vuonna 2024 kyselyyn vastasi yhteensä 43 prosenttia kaikista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoululaisista. Samana vuonna 73 prosenttia kaikista Suomen 15 vuotta täyttäneistä nuorista kävi rippikoulun, mikä tarkoittaa, että vastaajien määrä vastaa 30 prosenttia kaikista Suomessa asuvista 15-vuotiaista nuorista, mikä on poikkeuksellisen korkea osuus millä tahansa vertailulla.

Vuodesta 2019 vuoteen 2024 rippikouluun osallistuvien nuorten osuus on vähentynyt neljä prosenttiyksikköä, 77 prosentista 73 prosenttiin. Vaikka lasku on pieni, se on syytä ottaa huomioon tuloksia arvioitaessa. Vuoden 2025 osalta tulokset ovat alustavia, sillä jonkin verran rippikouluja on tätä kirjoitettaessa vielä kesken. Kyselyn vastaajamäärä syyskuun alkuun mennessä on kuitenkin jo suurempi kuin edellisenä vuotena, joten kyselyn kattavuus on edelleen vahvistunut.

Laajan otoksen ansiosta kyselyn perusteella voidaan saada myös harvinaista kvantitatiivista vertailutietoa ei-binääreistä, sukupuolivähemmistöihin identifioituvista nuorista. Heitä on aineistossa yli 1 500. Useimmiten tämän vastaajaryhmän vastaukset joudutaan jättämään pois analyysista pienen vastaajamäärän vuoksi.

Tulokset

Vuoden 2025 kyselyaineisto osoittaa nuorten uskon vahvistuneen edelleen kysyttäessä uskoa Jumalan olemassaoloon tai Jeesuksen ylösnousemukseen (ks. kuviot 1 ja 2). Ilmiö näkyy vuoden 2024 aineiston tavoin sekä tytöillä, pojilla että ei-binääreillä nuorilla. Poikien uskon vahvistuminen on näkynyt kyselyssä jo vuodesta 2020 lähtien. Vuonna 2020 rippikoulupojista 36 prosenttia kertoi uskovansa Jumalan olemassaoloon, vuonna 2025 osuus oli peräti 67 prosenttia. Tyttöjen keskuudessa vastaavana aikana osuus on kasvanut 35 prosentista 56 prosenttiin. Ei-binääristen nuorten keskuudessa Jumalaan uskovien rippikoululaisten osuus on kasvanut noin joka viidennestä nuoresta yli kolmannekseen. Vastaavana aikana nuorten osallistuminen rippikouluun vähentyi vain noin neljä prosenttiyksikköä, joten nuorten erilainen valikoituminen rippikouluun tai kyselyyn vastaajiksi ei selitä näin isoa muutosta.

Vastaava muutos näkyy tarkasteltaessa nuorten omia arvioita siinä, vahvistuiko heidän uskonsa rippikoulussa. Vuonna 2025 pojista 69, tytöistä 60 ja ei-binääreistä nuorista 41 prosenttia kertoi uskonsa vahvistuneen rippikoulussa. Vuonna 2021 osuudet olivat kaikissa ryhmissä selvästi alhaisemmat: 51, 42 ja 24 prosenttia.

Vielä vuoteen 2023 asti näytti siltä, että uskonnollisissa asenteissa tapahtuneet muutokset eivät näy esimerkiksi halussa kuulua kirkkoon. Vuosien 2024 ja 2025 aineistoissa halu kuulua kirkkoon on kuitenkin lisääntynyt niin tytöillä kuin pojilla. Kun vuonna 2023 tytöistä 58 prosenttia ja pojista 57 prosenttia piti tärkeänä kuulua kirkkoon, vuonna 2025 osuudet oli noussut 72 ja 69 prosenttiin.

Edellä esitetty yleiskuva rippikoululaisten uskonnollisuuden muutoksesta on johdonmukainen ja selkeä. Nuoret suhtautuvat kristillisyyteen selkeästi myönteisemmin kuin aikaisemmin. Se näkyy niin nuorten uskossa, halussa kuulua kirkkoon kuin kokemuksissa rippikoulun vaikutuksessa uskoon.

Koska aineisto on kattava ja kerätty samalla metodilla vuodesta toiseen, tuloksia voidaan pitää edustavana kuvaamaan luterilaiseen kirkkoon linkittyvien nuorten ajattelussa tapahtuneita muutoksia. Sitä voidaan pitää myös suuntaa antavana laajemmin nuorten keskuudessa tapahtuvista muutoksista. Myös käytännön kokemukset vahvistavat tulokset, sillä muutokset näkyvät myös seurakuntien elämässä. Sen sijaan kysymykseen siitä, miten muutos tulee näkymään jatkossa esimerkiksi nuorten aikuisten halussa pysyä kristillisen kirkon jäsenenä, kastaa lapsena ja osallistua seurakunnan elämään, on liian aikaista sanoa mitään. Ylipäätään ilmiön taustalla olevien tekijöiden syvempi selvittäminen on tärkeää.

Kirjoittajat

Linkit ja kirjallisuus

Porkka, J., & Tervo-Niemelä, K. (2024). Poikien usko vahvistunut edelleen — seuraavatko tytöt perässä? Pitkittäistutkimus rippikoulunuorten suhteesta kristilliseen uskoon ja rippikoulun vaikutuksesta siihen. Uskonto, katsomus ja kasvatus, 4(1). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/ukk/article/view/154948

Tervo-Niemelä, K., & Porkka, J. (2023). Does religion contribute to youth wellbeing? A longitudinal study of faith, wellbeing and the confirmation process among Finnish Lutheran youth – A gender perspective. Uskonto, katsomus ja kasvatus, 3(1), 10–27. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/ukk/article/view/141485