Nuorten miesten uusi kiinnostuminen kristinuskosta – osa laajempaa ilmiötä?

Parin viime vuoden aikana mediassa on noussut esiin havaintoja nuorten miesten kääntymisestä kristinuskoon sekä heidän konservatiivisesta arvomaailmastaan niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Z-sukupolven keskuudessa on kuitenkin havaittavissa laajempaa sukupuolten välistä eriytymistä, joka koskee myös arvoja ja hyvinvointia. Katsaus tuoreisiin tutkimuksiin valaisee tätä kehitystä.

”Ensimmäistä kertaa kristittyjen keskuudessa nuoret miehet ovat uskonnollisempia kuin naiset” otsikoi New York Times syksyllä 2024. ”Miksi kristinusko puhuttelee nuoria miehiä?”, kysyi puolestaan Helsingin Sanomat. MTV-uutiset puolestaan totesi samoihin aikoihin, että ”Konservatiivikristillisyys kiehtoo nyt nuoria miehiä”. Yllättävät havainnot näyttäisivät rikkovan useitakin vakiintuneita oletuksia, joiden mukaan naiset ovat keskimäärin uskonnollisempia, kuin miehet ja että uskonnollisuus yleensäkin heikkenee jälkiteollisissa maissa.

Otsikot miesten ”uskonnollisesta heräämisestä” ovat herättäneet myös epäilyjä. On totta, että nykynuoret ovat vähemmän uskonnollisia kuin aiemmat sukupolvet ja että uskonnottomuus on Suomessa jo valtakulttuurinen positio. Useat tutkimukset ovat kuitenkin tuoneet esiin selvää eriytymistä Z-sukupolveen kuuluvien miesten ja naisten välillä suhteessa uskontoon. Nuorimman sukupolven naiset ovat aiempia sukupolvia huomattavasti enemmän etääntyneet kristinuskosta, ja mikäli he suuntautuvat yliluonnolliseen, se liittyy yhä useammin johonkin ei-kristilliseen (uus)uskonnollisuuden muotoon. Sen sijaan nuorten miesten keskuudessa yhtä voimakasta etääntymistä kristinuskosta ei ole tapahtunut.

Esimerkiksi rippikoululaisilta vuosittain kerättävän kyselyaineiston mukaan Jeesuksen ylösnousemukseen uskovien poikien osuus on lähes kaksinkertaistunut: vuonna 2019 se oli 36 prosenttia ja on noussut asteittain vuoteen 2024 mennessä 62 prosenttiin. Vaikka rippikoulun jälkeen uskon on havaittu heikentyvän siirtymässä aikuisuuteen, tämä heikkeneminen on viime vuosina ollut pojilla vähäisempää. Gallup Ecclesiastica 2024 -tutkimuksen mukaan yli joka neljäs (27 %) 18–29-vuotiaista nuorista miehistä piti Jeesuksen ylösnousemusta totena tai mahdollisena, kun vastaava osuus nuorista naisista oli vain 14 prosenttia.

Nuorten miesten ja naisten väliset erot eivät kuitenkaan koske ainoastaan suhdetta kristinuskoon, vaan sukupuolten arvomaailmojen erkaantuminen on laajempi, globaali ilmiö. Esimerkiksi Yhdysvalloissa nuoret naiset asemoituvat 30 prosenttiyksikköä useammin arvoliberaaleiksi kuin nuoret miehet. Samankaltaisia eroja on havaittu Saksassa ja Isossa-Britanniassa, ja vielä huomattavasti jyrkempiä eroja on Etelä-Koreassa ja Kiinassa. Gallup Ecclesiastica 2024 -tutkimuksen mukaan myös Suomessa naisten arvot ovat muuttuneet sukupolvesta toiseen yhä liberaalimpaan ja poliittisesti vasemmistolaisempaan suuntaan, kun taas miehillä vastaavaa siirtymää ei ole tapahtunut.

Naisten entistä liberaalimman ja vasemmistolaisemman asemoitumisen näkökulmasta miehet voivat kuitenkin näyttäytyä aiempaa konservatiivisempina. Konservatiivien ja liberaalien välinen jako onkin noussut jälkiteollisissa yhteiskunnissa yhä keskeisemmäksi polarisaation lähteeksi, jopa perinteistä vasemmisto–oikeisto-jakoa voimakkaammin. Sosiaalisen median toimintalogiikan on osoitettu vahvistavan tätä kehitystä, erityisesti nuoremmissa sukupolvissa. Koska erilaiset näkemykset ja tulkinnat sukupuolesta ja sukupuolirooleista ovat keskeinen osa arvojen polarisoitumista, on ymmärrettävää, että ne osaltaan syventävät miesten ja naisten välistä erkaantumista.

Arvojen erilaistumisen ohella myös hyvinvoinnin kehitys on kulkenut sukupuolten välillä eri suuntiin. Ahdistuneisuus ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina erityisesti tyttöjen keskuudessa, kun taas pojilla vastaavaa muutosta ei ole havaittu. Kouluterveyskyselyn (2023) mukaan noin kolmannes tytöistä (8.–9. luokalla ja toisen asteen opintojen alkuvaiheessa) raportoi kokevansa kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta, kun pojilla vastaava osuus jäi alle kymmenen prosentin. Tyttöjen ja nuorten naisten pahoinvoinnin voimakas kasvu on tullut esiin myös muissa jälkiteollisissa maissa, kuten muissa Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa.

Vuosien 1995–2010 välillä syntynyt Z-sukupolvi on ensimmäinen aidosti digitaalinen ja globalisoitunut sukupolvi, jonka identiteettejä muovaavat sekä nopeat teknologiset muutokset että epävarmuus tulevaisuudesta. Mistä sukupuolierot nuorimman ikäluokan uskonnollisuudessa, arvoissa ja hyvinvoinnissa kertovat? Ilmiön kaikkia ulottuvuuksia ei vielä tunneta, mutta viimeaikaiset tutkimukset tarjoavat joitakin suuntaviivoja sen ymmärtämiseen.

Arvot, uskonto ja hyvinvointi

Laaja tutkimusnäyttö on osoittanut, että uskonnollisuus on tilastollisesti positiivisessa yhteydessä koettuun hyvinvointiin. Mutta onko konservatiivisuudella tai liberaalisuudella yhteyttä hyvinvointiin? Nuorisobarometrin (2023) aineiston pohjalta selvitettiin, missä määrin uskonnollisuus, konservatiivisuus ja liberaalisuus selittävät suomalaisten nuorten hyvinvointia tai pahoinvointia. Aineistossa vertailtiin uskonnollisia ja uskonnottomia arvoliberaaleja sekä arvokonservatiiveja. Tulosten mukaan eniten elämäänsä erittäin tyytyväisiä oli uskonnollisten (tai jonkin verran uskonnollisten) arvokonservatiivien ryhmissä (57–60 %). Vähiten tyytyväisiä puolestaan oli uskonnottomien tai hieman uskonnollisten arvoliberaalien sekä uskonnottomien arvokonservatiivien ryhmissä (32–35 %). Sukupuolten väliset erot olivat merkittäviä: uskonnollisista arvokonservatiivi-naisista 71 prosenttia oli erittäin tyytyväisiä elämäänsä, kun taas ei-uskonnollisista arvokonservatiiveista ja arvoliberaaleista alle kolmannes (27–34 %). Tulokset viittaavat siihen, että arvokonservatiivisuus tukee nuorten hyvinvointia silloin, kun se liittyy uskonnollisuuteen.

Toisessa suomalaisessa tutkimuksessa selvitettiin yliopisto-opiskelijoiden asemoitumista sosiaalisen tiedostavuuden (”woke”) asteikolla sekä muun muassa heidän kokemaansa hyvinvointia tai pahoinvointia. Tulokset osoittivat, että nuoret naiset olivat sosiaalisesti tiedostavampia kaikilla yliopistoaloilla. Samalla kuitenkin korkeat arvot woke-asteikolla olivat yhteydessä kohonneeseen ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen. Nämä yhteydet olivat yhtä vahvoja kuin vasemmistolaisen poliittisen orientaation ja hyvinvoinnin välinen (negatiivinen) yhteys.

Tilastolliset tutkimukset antavat yleiskuvaa ilmiöistä, mutta niiden rinnalla tarvitaan laadullista tutkimusta, jonka avulla voidaan tavoittaa ilmiökenttien nyansseja. Kahdessa tuoreessa laadullisiin aineistoihin perustuvassa tutkimuksessa (Tervo-Niemelä & Hannikainen 2025; Haapala 2025), joissa on haastateltu yhteensä yli 60 kristinuskosta kiinnostunutta nuorta miestä Suomessa, tuodaan esille nuorten miesten näkökulmasta syitä siihen, miksi nuori mies saattaa kiinnostua kristinuskosta. Nostan niistä esiin muutamia havaintoja.

Kristinusko tarjoaa vaihtoehtoisen miehenmallin

Kristinuskosta kiinnostuneiden joukossa oli sekä konservatiivisesti että liberaalisti ajattelevia nuoria miehiä. Monet haastateltavat kokivat ”konservatiivi”-sanan leimaavana ja määrittelivät itsensä mieluummin perinteisiksi. Heidän näkökulmastaan he eivät niinkään itse olleet muuttuneet, vaan pikemminkin maailma heidän ympärillään.

Haastateltavat kuvasivat tilannetta epävarmaksi ja hämmentäväksi, sillä heidän mukaansa nykypäivän yhteiskunnassa välitetään ristiriitaisia viestejä siitä, millainen mies on hyväksytty ja tarpeellinen

Haastattelujen perusteella syyt kiinnostua kristinuskosta olivat moninaisia. Uskosta etsittiin merkitystä, turvaa, pysyvyyttä, henkilökohtaista kasvua ja yhteisöllisyyttä. Taustalla vaikutti usein joko henkilökohtaisen elämän kriisejä tai tyytymättömyys nykymaailman tarjoamiin vaihtoehtoihin. Kristinuskosta saatettiin myös etsiä tukea suomalaiselle tai eurooppalaiselle identiteetille. Joillekin se näyttäytyi vastavoimana sekulaarin kulttuurin koetulle relativismille tai kulutuskeskeisyydelle.

Molemmissa aineistoissa erityisen kiinnostava havainto liittyi miehenä olemiseen. Haastattelujen mukaan elämme ajassa, jossa miehuus on murroksessa: perinteisen maskuliinisuuden arvostus on hiipumassa, mutta sen tilalle ei ole muodostunut selkeitä tai houkuttelevia vaihtoehtoja. Haastateltavat kuvasivat tilannetta epävarmaksi ja hämmentäväksi, sillä heidän mukaansa nykypäivän yhteiskunnassa välitetään ristiriitaisia viestejä siitä, millainen mies on hyväksytty ja tarpeellinen.

Useat haastateltavat toivat esiin roolimallien puutteen. Sosiaalinen media muokkaa vahvasti käsityksiä miehuudesta, mutta siellä esitetyt mieskuvat sijoittuvat usein ääripäihin: vastuuttomuuden ihannointiin tai naisvihamieliseen hypermaskuliinisuuteen. Kristinuskoon kääntyneet miehet kertoivat löytäneensä siitä toisenlaisen miehenmallin — vastuullisuutta ilman ylimielisyyttä, voimaa ilman hallintaa. ”Kristinusko tarjoaa mallin olla kunnollinen mies ilman, että täytyy muuttua stereotypiaksi”, kuvasi eräs haastateltava.

Vaikka miesmallien etsintä ei ollut ainoa tekijä, joka motivoi kääntymistä kristinuskon puoleen, tulokset viittaavat siihen, että muuttuneilla käsityksillä sukupuolesta ja sukupuolirooleista on oma merkityksensä paitsi arvojen polarisoitumisessa myös uskonnollisessa etsinnässä.

Myös nuoria naisia pitäisi tutkia

Samalla kun tutkimustulokset ovat kiinnittäneet huomiota poikiin ja nuoriin miehiin, tytöt ja nuoret naiset ovat jääneet vähemmälle tarkastelulle. Pojat, jotka edustavat usein perinteisempiä arvoja, voivat suhteellisen hyvin ja ovat keskimäärin melko tyytyväisiä elämäänsä. Sen sijaan tytöt näyttävät olevan herkempiä huomaamaan sosiaalista eriarvoisuutta ja reagoimaan siihen. Mitä ilmeisemmin myös sosiaalisen median algoritmit suuntaavat tytöille sisältöä, joka voi lisätä ahdistuneisuutta joko maailman tilasta tai heidän omasta ulkonäöstään. Tyttöjen näkökulmasta turvaa tarjoavat perinteet saattavat näyttäytyä vanhentuneina tai jopa sortavina, mutta kysymys kuuluu, mistä he voisivat löytää niiden tilalle vaihtoehtoja, jotka tukisivat heidän hyvinvointiaan?

Kirjoittaja

Lähdekirjallisuus:

Lahtinen, Oskari: Construction and validation of a scale for assessing critical social justice attitudes. Scandinavian Journal of Psychology, 65(4), 693–705, 2024.

Haapala, Jaana: Missä olet Adam? – Kirkon etsikkoaika nuorten miesten hengellisessä liikehdinnässä. Uskonto, katsomus ja kasvatus, 5(1), 2025. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/ukk/article/view/164342

Tervo-Niemelä, Kati & Hannikainen, Pietari: Why are young men increasingly drawn to Christianity? A study of Finnish Christian young men. (Arvioitavana)

Tervo-Niemelä, Kati & Porkka, Jouko: Uskonnollisuus ja hyvinvointi nuoruudesta aikuisuuteen siirtymässä: sukupuoli ja polarisaatio. Teoksessa Katsomusaiheita. Nuorisobarometri 2023 (s. 155–197). Helsinki: Nuorisotutkimusseura & Valtion nuorisoneuvosto, 2024.

Salomäki, Hanna, Ketola, Kimmo, Komulainen, Jyri, Salminen, Veli-Matti, & Sohlberg, Jussi: Kirkko epävarmuuksien ajassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2020–2023. Helsinki: Kirkon tutkimus ja koulutus –yksikkö, 2024.

Linkkejä:

https://www.nytimes.com/2024/09/23/us/young-men-religion-gen-z.html

https://www.ft.com/content/29fd9b5c-2f35-41bf-9d4c-994db4e12998

https://medium.com/@ali.salloum.fin/suomi-polarisoituu-voimakkaasti-ce5d7c053daa

https://www.afterbabel.com/p/international-mental-illness-part-two