Nuorisobarometrin mukaan nuoret hyväksyvät uskonnon näkymyisen arjessa, vaikka enemmistö heistä ei ole uskonnollisia

Nuorisotutkimuksessa uskonto on ollut pikemminkin katveessa kuin keskiössä. Tästä kertoo esimerkiksi se, että vuoden 2006 uskontoteemaisen Nuorisobarometrin jälkeen seuraava vastaava tietoa sai odottaa vuoden 2023 Nuorisobarometriin asti. Tuolloin teemana oli katsomukset ja hengellisyys.

Nuorisobarometrin tehtävä on yksinkertainen. Sen tehtävänä on kuvata, mitä nuoret itse ajattelevat. Nuorisobarometrin kohderyhmänä ovat 15–29-vuotiaat Manner-Suomessa asuvat nuoret. Vuonna 2023 vastauksia kerättiin sekä puhelimitse että verkossa.

Teeman taustalla oli useita eri keskusteluita. Tiedettiin, että eri tutkimuksissa itseään uskonnollisina pitää noin neljännes nuorista. On esitetty hypoteeseja, että hengellisyys ilman uskonnollisuutta olisi nousussa erityisesti nuorten kanssa. On ajateltu, että nuorten suhdetta hengellisyyteen leimaa vahva yksilökeskeisyys ja elämyksellisyys, minkä oletetaan vähentävän kiinnostusta perinteisiin järjestäytyneisiin uskontoihin.

Samalla erilaiset nuorisotutkimukset ovat osoittaneet, että nuorten arjessa kasvatusinstituutioissa, harrastuksissa tai kulutuskulttuurissa uskonnollisuus on marginaalisessa asemassa. Tärkeä taustatekijä oli myös keskustelu post-sekulaarisuudesta. Tällä viitataan yhtäältä siihen, että nuorten sosiaalisissa maailmoissa uskonto on palannut julkiseen keskusteluun sekä toisaalta siihen, että rajat uskonnon ja maallisen välillä liudentuvat, minkä seurauksena aiemmin maallisina pidettyihin tiloihin voi tulla uskonnollisia elementtejä.

Enemmistö nuorista ei ole uskonnollisia

Nuorisobarometrissa vastaajia pyydettiin sijoittamaan itsensä viisiportaisille janoille uskonnollinen – ei-uskonnollinen ja hengellinen – ei-hengellinen. Puhelimessa vastanneista uskonnollisina itseään piti 25 prosenttia. Sama osuus piti itseään hengellisenä. Hyvin ei-uskonnollisten osuus oli 29 prosenttia ja ei-hengellisten osuus 21 prosenttia. Vastaajista 6 prosenttia ilmoitti olevansa hengellisiä, mutta ei uskonnollisia. Nuorisobarometrin tuloksista ei siis saa tukea ajatukselle, että nuorille tyypillinen suhtautuminen on hengellisyys vailla uskonnollisuutta. Uskonnollisten osuus on laskenut vuodesta 2001 mutta on pysynyt samana 2014 vuoteen verrattuna.

Nuorisobarometrin tulokset piirtävät kuvaa, jossa uskonnollisuudesta on tullut pikemminkin alakulttuuria kuin valtakulttuuria

Uskonnollisuuden taustatekijät noudattelevat aiemmin tunnettuja taustatekijöitä. Kodin uskonnollisuus on yhteydessä vastaajien uskonnollisuuteen siten, että uskonnollisessa kodissa uskonnolliseen elämäntapaan kasvaneet ovat muita uskonnollisempia. Vastaavasti maallisen kasvatuksen saaneista vain vähäinen osuus on uskonnollisia. Esimerkiksi arvokonservatiivisuus on yhteydessä uskonnollisuuteen. Uskonnollisuutta vähensi lastensuojelun asiakkuus peruskouluiässä ja kuuluminen seksuaalivähemmistöön tai sukupuolivähemmistöön.

Yksi nuorisobarometrin kiinnostavia löydöksiä on se, että ei-uskonnollisten määrä on huomattavasti isompi kuin ateistisen kannan omaksuneiden osuus. 20 prosenttia vastaajista ilmoitti olevansa sitä mieltä, että ei olemassa minkäänlaista ihmisen ulkopuolista henkeä tai jumalaa. Eniten kannatusta sai lähinnä agnostiseksi luokiteltava kanta, jonka mukaan saattaa olla olemassa yliluonnollisia voimia, mutta tätä ei voi tietää varmasti. Tätä kannatti 44 prosenttia vastaajista. 20 prosenttia vastaajista valitsi vaihtoehdon, että on olemassa jonkinlainen kaikkeuden luonut jumaluus.

Nuorisobarometrin tulokset piirtävät kuvaa, jossa uskonnollisuudesta on tullut pikemminkin alakulttuuria kuin valtakulttuuria, ennemmin vähemmistön kuin enemmistön kokemus. Toisaalta uskonnollisuuden kannatus on pysynyt vakaana viimeisen kymmenen vuoden ajan.

Olennaista on kuitenkin huomata se, että uskonnollisuuden katoaminen ei merkitse vaikkapa ateismin voimakasta kasvua tai egoististen arvojen nousua. Huomiota onkin kiinnitettävä nuorten elämään arjessaan.

Uskonto saa näkyä koulussa, mutta enemmistölle uskonto ei ole järin tärkeää

Nuorisobarometrissa on kysytty vuodesta 2004 nuorille tärkeitä asioita. Vastaukset kertovat siitä, että yksilöllistymiskehityksestä huolimatta erilaiset yhteiset ja jaetut arvot ovat tärkeitä. Vuonna 2023 vastaajille tärkeimpiä asioita olivat järjestyksessä rauha, koti ja perhe, tasa-arvo sekä luonnon hyvinvointi. Näitä tärkeinä piti vähintään 90 prosenttia vastaajista.

Vähiten tärkeinä erottuivat uskonto ja seurakunta tai muu hengellinen yhteisö. Puhelimessa vastanneista uskontoa tärkeänä piti 30 prosenttia ja seurakuntaa 24 prosenttia. Kysymys esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 2023, joten ajallista vertailutietoa ei ole siitä, miten uskonnon tärkeänä pitäminen on kehittynyt. Yhden vertailukohdan tarjoaa vuoden 2024 barometrissa esitetty kysymys siitä, missä määrin eri yhteiskunnallisiin instituutioihin luotetaan. Luottamus kirkkoon on vähentynyt vuodesta 1996, mutta on pysynyt verrattain vakaana vuodesta 2006.

Uskonnollisuuden merkityksestä arjessa kertoo myös se, että päivittäin tai muutaman kerran kuukaudessa kertoo rukoilevansa 20 prosenttia puhelimessa vastanneista. Vähintään kerran kuukaudessa kirkossa tai uskonnollisissa tilaisuuksissa käy joka yhdeksäs nuori. Valtaosa nuorista elää siis elämää tai harjoittaa elämäntapaa, jossa uskonnollisuuden merkitys on vähäinen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuoret haluaisivat karkottaa uskonnon arkisista tilanteista. Vastaajilta kysyttiin sitä, miten uskonto tai uskonnolliset symbolit saavat näkyä koulussa tai oppilaitoksissa. Kysymyksen tausta-ajatuksena oli, että nuorille juuri oppilaitokset ovat esimerkki julkisista tiloista, joissa kohdataan eri taustaisia nuoria. Selvittämällä näkemyksiä siitä, miten eri katsomukset saavat näkyä koulussa, saadaan tietoa siitä, missä määrin ollaan valmiita hyväksymään uskonnollisuuden näkymistä nuorten tiloissa.

Selkeä enemmistö oli sitä mieltä, että jokaisella tulisi olla oikeus puhua omasta uskonnosta tai katsomuksestaan kouluissa tai oppilaitoksissa. Yli 70 prosenttia oli sitä mieltä, että koulussa tulisi saada tukea oman katsomuksen muodostumiseen, olipa katsomus sitten uskonnollinen tai uskonnoton. 85 prosenttia oli sitä mieltä, että koulussa tulisi voida käyttää pieniä uskonnollisia symboleita, kuten ristejä. Yli 70 prosenttia oli sitä mieltä, että sekä oppilaiden että opettajien tulisi voida käyttää näkyviä uskonnollisia symboleita, kuten pään peittäviä huiveja oppilaitoksissa. Vain joka kahdeksas oli sitä mieltä, että uskonnon ei pitäisi näkyä oppilaitoksissa.

Nuorisobarometrin tulokset asettuvat vastahankaan monen nuoria koskevien käsitysten kanssa. Samaan aikaan, kun yksilöllisyys on nuorten arjessa tärkeää, he arvostavat yhteistoimintaa ja suvaitsevaisuutta. He ovat valmiita hyväksymään uskonnollisten symbolien näkymisen arjessaan oppilaitoksissa, vaikka eivät ole itse uskonnollisia. Niiden nuorten joukko, jotka ovat kiinnostuneita uushengellisyydestä on huomattavasti pienempi kuin niiden, joiden elämässä uskonnollisuudella ei ole merkitystä. Voikin ehkä sanoa, että Suomessa post-sekulaarisuus ei tarkoita ainakaan vielä voimakasta uskonnollisuuden lisääntymistä nuorten arjessa. Sen sijaan uskonnollisuuden ja katsomuksellisuuden näkymiseen nuoret ovat valmiita. – Ja voi ajatella, että tämä kertoo juuri yksilöllisyydestä. Jos ajatellaan, että yksilöllisessä ajassa on tärkeää, että jokainen voi luoda omat identiteettinsä, tulee myös uskonnollisuuden olla yksi mahdollinen valinta.

Oma kiinnostava kysymyksensä on, millaisiin eksistentiaalisiin seurauksiin uskonnottomat nuorisokulttuurit johtavat. Nuorisobarometrissa esitettiin kysymys siitä, mistä elämän merkityksellisyys syntyy. Yli puolet vastaajista oli samaa mieltä sekä siitä, että elämän merkitys syntyy sekä elämän edellytyksen turvaamisesta tuleville sukupolville että niiden auttamisesta, joilla menee huonommin. 18 prosenttia oli sitä mieltä, että elämän merkityksellisyys syntyy suhteesta Jumalaan.

Myös vastauksissa elämän merkityksellisyydestä näkyy sama kuvio. Uskonnollisuus on tärkeää osalle nuorista, valtaosa hakee elämäntapansa muualta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita itseensä käpertynyttä yksilöllisyyttä, vaan muiden ihmisten kanssa elämistä ja oman yksilöllisyyden luomisesta suhteessa heihin.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Happonen, Konsta & Kiilakoski, Tomi (toim.)(2025) Nuoruuden kolme vuosikymmentä. Nuorisobarometri 2024. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja 78, Helsinki: Valtion Nuorisoneuvosto, julkaisuja 251, Helsinki: Nuorisotutkimusseura & Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://tietoanuorista.fi/julkaisut/nuorisobarometri-2024/

Kiilakoski, Tomi (toim.)(2024) Katsomusaiheita. Nuorisobarometri 2023. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja 76, Helsinki: Valtion Nuorisoneuvosto, julkaisuja 250, Helsinki: Nuorisotutkimusseura & Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://tietoanuorista.fi/julkaisut/nuorisobarometri-2023/