Arvokas katsomusopetus!

Nuorten arvopohdintaa ja hyvinvointia haastavat aikamme kriisit. Epävarmuuksien ajassa koulun katsomusopetus tarjoaa nuorille tilaa tarkastella ja keskustella erilaisista arvoista, eettisistä kysymyksistä, uskonnoista ja muista katsomuksista. Parhaimmillaan katsomusopetus edistää moniarvoista keskustelua ja monipuolisia ajattelun taitoja.

Nykyisen kaltainen, monesti yksilöllisyyden korostamiseen keskittyvä opetus saattaa kuitenkin rajoittaa nuorten kykyä ymmärtää yhteisön merkitystä ja kollektiivista vastuuta. Niin kutsuttu maailmakeskeinen kasvatus, joka painottaa yhteisön jäsenenä toimimista ja vastuullisuutta, tarjoaa vaihtoehtoisen lähestymistavan individualismille. Katsomusopetuksen kehittäminen vastaamaan kriisien ja epävarmuuksien ajan haasteisiin on arvokasta ja ajankohtaista, myös pedagogisesta näkökulmasta.

Nuoret epävarmuuksien ajassa

Ajassamme nuorten ajatuksia ja hyvinvointia haastavat ympäristökriisi, ihmisyyden kriisi, talouden kriisi. Tulevaisuuden näkymiä varjostaa epävarmuuksien kasaantuminen, joka tuottaa nuorille toivottomuutta ja ahdistusta. Nämä teemat liittyvät vahvasti myös katsomuksellisiin kysymyksiin, kuten arvoihin ja eettisiin pohdintoihin. Lisäksi suomalainen yhteiskunta ja suomalaisuus muuttuvat. Erityisesti nuorten arvojen ja katsomuksellisuuden muutos on viime vuosina ollut nopeaa ja näyttävää: perinteisen uskonnollisuuden väheneminen, katsomuksellisuuden ja arvojen monimuotoistuminen ilmenevät useissa tutkimuksissa. Koulun katsomusopetus on arvokas paikka tarjota nuorille tilaa tarkastella omia ja muiden katsomuksia, erilaisia arvoja ja tietämisen tapoja laajassa aikaperspektiivissä ja erilaisista katsomuksista käsin sekä opetella rakentavaa, ei-polarisoivaa, arvo- ja katsomusdialogia.

Kiistelty katsomusopetus

Suomessa opetetaan kahta, taustoiltaan monitieteistä, katsomusainetta: uskontoa ja elämänkatsomustietoa riippuen siitä kuuluuko oppilas uskonnolliseen yhteisöön. Luonteeltaan tunnustukseton uskonnonopetus tarjoaa opetusta ”oman uskonnon” mukaan, jolla viitataan oppilaan katsomukselliseen taustaan. Elämänkatsomustieto tarjoaa katsomusopetusta uskontokuntiin kuulumattomille.

Tavoitteena on tukea oman katsomuksen kehitystä sekä kasvua demokraattisen yhteiskunnan jäseniksi.

Uskonnonopetuksen tehtävä on tarjota uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys, perehdyttää opiskeltavaan uskontoon sekä tutustuttaa uskonto- ja katsomusperinteisiin. Opetus edistää uskonnon ja kulttuurin ymmärtämistä, monilukutaitoa sekä kriittistä ajattelua. Oppilaat oppivat uskon ja tiedon suhdetta, uskontojen symboliikkaa ja käsitteistöä sekä eettistä ajattelua. Oppilaita myös rohkaistaan pohtimaan omakohtaisesti eettisiä kysymyksiä. Tavoitteena on tukea oman katsomuksen kehitystä sekä kasvua demokraattisen yhteiskunnan jäseniksi.

Elämänkatsomustiedon tavoite on etsiä hyvää elämää ja pohtia eettisiä kysymyksiä. Oppilas tutkii suhdettaan itseensä ja maailmaan, rakentaen omaa katsomustaan. Opetuksessa korostuu ihmisen rooli aktiivisena toimijana vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Tavoitteena on kehittää itsenäisiä, suvaitsevaisia, vastuullisia ja demokraattisia kansalaisia. Tämä edellyttää monipuolista katsomuksellista ja kulttuurista yleissivistystä sekä eettisen ja kriittisen ajattelun taitojen kehittämistä.

Katsomusopetus on julkisen keskustelun ”kuuma peruna” Keskustelu käy kiivaana vuodesta toiseen.  Pitäisikö uskontoa eri oppimäärineen (14 eri uskontoa) ja elämänkatsomustietoa opettaa erillisissä ryhmissä vai kaikille yhdessä – vaiko ei kenties ollenkaan? Keskustelu pyörii niin julkisuudessa kuin tutkimuskentällä mm. katsomusopetuksen mallin, tavoitteen ja sisältöjen ympärillä. Kansainvälisessä tarkastelussa Suomen malli ja pääsisällöt ovat säilyneet ennallaan huomattavan pitkään. Opetus- ja kulttuuriministeriön perustaman Katsomusaineiden kehittämisryhmän loppuraportti julkaistiin keväällä 2025. Raportti esittelee ehdotuksia katsomusaineiden opetuksen uudistamiseksi sekä sen haasteita yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Uudistusehdotuksia ovat mm. opetusta koskevan lainsäädännön muuttaminen, valinnanvapauden parantaminen ja opettajien täydennyskoulutustarpeen huomiointi. Lisäksi ryhmä ehdottaa tutkimukseen perustuvia opetuskokeiluja ja avointa keskustelua katsomusopetuksesta.

Niin kutsuttu maailmakeskeinen kasvatus kyseenalaistaa individualismiin keskittyvän lähestymistavan kouluopetukseen ja haastaa korostamaan yksilökeskeisen ajattelutavan sijaan yhteisöllisyyden merkitystä ja kollektiivista vastuuta esimerkiksi kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Tämä näkökulma voisi tuoda uutta horisonttia myös keskusteluun katsomusaineiden luonteesta ja merkityksestä. Koulussa olisi mahdollista entistäkin enemmän kehittää maailmakeskeistä sekä ei-polarisoivaa ja dialogista pedagogiikkaa. Myös julkinen keskustelu katsomusaineiden tulevaisuudesta voisi rohkeammin katsoa tulevaisuuteen ja olla pedagogiikkaa ja yhteisöllisyyttä edistävää sen sijaan, että se ylläpitää tai luo dikotomioita, jotka eivät palvele tämän päivän nuorten katsomusosaamista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Tutkimusnäkökulmaa nuoriin ja katsomusopetukseen

Suomalaiselle katsomusopetukselle on tunnusomaista, että se huomioi katsomuksellisen moninaisuuden ja uskonnonvapauden. Opetuksen järjestäminen useissa ryhmissä on tutkimusten valossa sekä ongelmallista,että onnistunutta. Ongelmallista eriyttävässä mallissa on mm. se, että se ei tarjoa tilaa yhteiselle dialogille eikä huomioi yksilöllisiä katsomusidentiteettejä, vaan tekee ikään kuin rakenteellisia olettamuksia liittyen oppilaan”omaan” uskontoon. Uskonnonopetuksen jako eri oppimääriin ei myöskään huomioi kattavasti ns. eletyn uskonnon ja eletyn katsomuksellisuuden kirjoa, katsomusten sisäistä moninaisuutta ja sitä, että erityisesti nuorten arvot ovat moniulotteisia ja katsomuksissa uskonnollisen ja ei-uskonnollisen raja on hämärtynyt.

Onnistunutta nykyisessä mallissa on mm. se, että erityisesti vähemmistöuskontoihin kuuluvat nuoret ovat kokeneet oman uskonnon ryhmän turvalliseksi ja merkitykselliseksi. On tärkeää ja suomalaisen koulun arvojen mukaista, että myös vähemmistönuoret saavat käsitellä erilaisia kysymyksiä omasta taustastaan käsin.

Toki molempiin edellä esitettyihin näkökulmiin liittyy myös vastakkaisia kokemuksia. Helsingin yliopistossa käynnissä olevan Odysseus-tutkimushankkeen tavoite on saada tietoa osittain yhdistetyn katsomusopetuksen keskeisistä opetettavista sisällöistä ja opettajan ammatillisen kehittymisen kysymyksistä. Osana hanketta toteutettu opetussuunnitelmauudistus on tähän mennessä nostanut keskeisenä yhdistävänä elementtinä etiikkaan ja arvopohdintoihin liittyvät sisällöt, kuten ihmisoikeudet, demokratiakasvatuksen ja erilaisiin elämän eettisiin kysymyksiin liittyvät teemat.

Nuoret arvostavat katsomusopetusta, joka käsittelee eri katsomuksia ja niiden kautta avautuvaa moniarvoisuutta, eettisiä kysymyksiä, ihmisoikeuksia ja ihmisyyden moninaisuutta. Nuorisobarometrin 2023 tulokset osoittivat, että vaikka yhä useampi nuori identifioi itsensä ei-uskonnolliseksi, katsomusten näkyvyyteen ja niistä keskusteluun koulussa suhtaudutaan myönteisesti. Koululla onkin tärkeä rooli nuorten katsomuksellisten pohdintojen tukijana, ja nuoret kokevat merkitykselliseksi moniarvoisen keskustelun. Nuoret myös toivoivat koululta enemmän tukea oman katsomuksen muodostamiseen. Tämä olisi tärkeä huomioida niin katsomusopetuksen kehittämisessä kuin koulun arjessa yleisemminkin.

Reflektiotaitoinen opettaja tukena arvopohdinnoissa

Kasvatustieteellisessä tutkimuksessa on viime vuosina keskusteltu opettajan merkityksestä moniarvoisen vuorovaikutuksen mahdollistajana. Opettajat kaikissa oppiaineissa ovat eettisen ja eksistentiaalisen pohdinnan mahdollistajia, mutta he tarvitsevat tietoista ja vastuullista ymmärrystä omasta roolistaan ja myös vallastaan oppilaisiinsa nähden. Opettajan on syvällisesti ymmärrettävä roolinsa ja huolehdittava siitä, että turvalliselle ja rohkealle dialogille sekä moniarvoisille näkökulmille löytyy tilaa. On korostettu opettajan kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoisuutta, joka edellyttää opettajalta jatkuvaa ja kriittistä itsereflektiota, ei vain suhteessa omiin pedagogisiin taitoihin, vaan suhteessa omaan katsomuksellisuuteen ja omiin arvoihin. Polarisoitunutta arvokeskustelua pursuavassa maailmassa kriittisen, omiin arvoihin ja niiden taustoihin perehtyvän itsereflektion merkitys korostuu myös pedagogisena välineenä: opettajan tulisi kyetä myös opettamaan tätä taitoa läpi koulun arjen. Katsomusaineissa opettajan rooli on todettu erityisen merkitykselliseksi. Tämän vuoksi katsomusopettajien korkeana pidetyn ammattitaidon takaaminen ja laadukas koulutus jatkossakin on tärkeää.

Ei vain koulua, vaan koko maailmaa varten?

Koulu kokoaa yhteen aikuiset ja nuoret yhteiskunnan koko kirjosta. Koulussa kohdataan yhteiskunnassa näkyviä ilmiöitä hyvässä ja pahassa sekä opetellaan yhteiskunnan arvoja ja normeja. Katsomusopetus toimii parhaimmillaan erityisenä foorumina, jossa nuoret voivat keskustella omista ja toisten arvoista, kyseenalaistaa ennakkoluuloja sekä kehittää ajattelu- ja dialogitaitojaan. Nämä puolestaan auttavat kohtaamaan aikamme kriisejä ja epävarmuuksia sekä pohtimaan valoisamman ja kestävämmän tulevaisuuden mahdollisuuksia. Ajankohtaisena tutkimusteemana tällä hetkellä onkin edellä mainittu ajatus maailmakeskeisestä kasvatuksesta, jossa ei vain omaksuta tietoa, vaan myös opitaan toimimaan vastuullisena yhteisön jäsenenä. Tämä haastaa oppilaskeskeisen ja individualismia korostavan kasvatusnäkemyksen ja voisi olla merkittävä suunta myös laadukkaan katsomusopetuksen tulevaisuuden kehittämisessä.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Salmenkivi, E., & Åhs, V. A. (2022). Selvitys katsomusaineiden opetuksen nykytilasta ja uudistamistarpeista. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja; Vol. 2022, No. 13). Opetus- jakulttuuriministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164015https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164015

Katsomusaineiden uudistamista koskevan kehittämisryhmän loppuraportti: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Katsomusaineiden_kehittamisryhman_%20loppuraportti.pdf

KATSOMUSAINEIDEN TIEDONKERUU OPPILASMÄÄRISTÄ JA OPETUKSEN NYKYTILASTA 2023 https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KATSOMUSAINEIDEN%20TIEDONKERUU%202023_1.pdf

Nuorisobarometri 2023: ’Katsomusaiheita’https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2024/09/nuorisobarometri-2023_uusin.pdf

Osittain yhdistetyn katsomusopetuksen kehittämishanke Odysseus: https://www.helsinki.fi/fi/tutkimusryhmat/humanistis-yhteiskuntatieteellisten-aineiden-tutkimusyhteiso/tutkimusryhmat/katsomusaineiden-didaktiikan-tutkimusryhma/tutkimushankkeet/odysseus

Elämänkatsomustieto perusopetuksessa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetus/elamankatsomustieto-perusopetuksessa

Uskonto perusopetuksessa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetus/uskonto-perusopetuksessa

Biesta, Gert (2022). World-Centred Education. A View for the Present. New York: Routledge, Taylor & Francis Group.

Kavonius, M., Ikonen, E. M., Keränen-Pantsu, R., Lamminmäki-Vartia, S., Poulter, S., & Putkonen, N. (2025). Maailmakeskeinen kasvatus katsomusten kohtaamisen tukena. teoksessa M. Puustinen, J. Marjokorpi, & J. Säntti (Toimittajat), Erimielisten tila: Vaikeiden aiheiden käsittely opetuksessa Gaudeamus.

Namdar, C., Kavonius, M., Ubani, M., Kallioniemi, A., & Kuusisto, A. (2024). Nuoret, katsomukset ja hengellisyys koulussa. teoksessa TOMI. KIILAKOSKI (Toimittaja), KATSOMUSAIHEITA: NUORISOBAROMETRI 2023 (Vuosikerta 2023, Sivut 197 – 219). (Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja; Nro 76). Opetus- ja kulttuuriministeriö : Valtion nuorisoneuvosto : Nuorisotutkimusverkosto. https://tietoanuorista.fi/julkaisut/nuorisobarometri-2023/.

Poulter, S., & Kavonius, M. (2023). Katsomusreflektiivisyys opettajan professionaalisuuden ulottuvuutena. Kasvatus & Aika, 17(1), 74–92. https://doi.org/10.33350/ka.119383.