Nikea lähiluvussa: Kirjaesittelyssä Nikean uskontunnustus – Lyhyt johdatus
Phillip Caryn Nikean uskontunnustusta käsittelevän, alun perin vuonna 2023 julkaistun Nikean uskontunnustusta käsittelevän teoksen suomennos ilmestyi parahiksi Nikean 1700-vuotisjuhlavuodeksi.
Caryn teoksen näkökulma on eräänlaisessa Nikean uskontunnustuksen lähiluvussa. Kirja etenee uskontunnustusta fraasi fraasilta pyrkien selittämään uskontunnustuksen ilmausten merkitystä, mutta ennen kaikkea niiden uskontotuutta. Teoksessa uskontotuuksien uskonvakaumuksellinen näkökulma painottuu niin voimakkaasti, että kirja asettuu tyylilajiltaan enemmän hengelliseen kuin akateemiseen genreen.
Timo Nisulan käännös on hyvä siitäkin huolimatta, ettei Caryn lähestymistapa tee kääntämistä erityisen helpoksi. Alkuperäistekstiä varten Cary on tehnyt Nikean uskontunnustuksesta oman, englanninkielisen käännöksen, jota suomenkielisessä tekstissä osin seurataan. Ratkaisu on perusteltu, sillä Caryn esitys perustuu ennen kaikkea hänen oman käännöksensä, ei niinkään alkutekstin selittämiseen. Raamattuviittauksiin on käännöksissä käytetty laajasti eri suomenkielisiä käännöksiä, riippuen siitä, mikä parhaiten tukee Caryn antamaa tulkintaa. Kirjaan on lisätty suomentajan huomioita, jotka olisivat voineet ansaita jopa erillisen kääntäjän johdannon.
Akateemiselle lukijalle Caryn Nikean uskontunnustuksen lyhyt johdatus herättää myös kysymyksiä. Cary esimerkiksi ohittaa olankohautuksella Nikean 325 ja vuonna 381 hyväksytyn Nikean – Konstantinopolin tunnustuksen välisen eron. Cary ei myöskään edes pyri antamaan mitään sisällöllisesti hyväksyttävää kuvausta sille, miksi itäisen ja läntisen kristillisyyden käyttämä uskontunnustus eroaa niin sanotun filoque -ilmauksen osalta, tai kuvaamaan, mitä kirkot ekumeenisissa vuoropuheluissa ovat tästä erosta todenneet. Molemmat näistä valinnoista selittyvät Caryn vakaumuksella siitä, että oikea oppi ja heresia ovat olleet selvästi eroteltavissa kaikkina aikoina, myös ennen Nikean – Konstantinopolin uskontunnustuksen lopullista muotoilua. Lähestymistapa voi tuntua uskovakaumuksen näkökulmasta oikeutetulta. Samalla se projisoi kristinuskon historiaan sellaista yhdenmukaisuuden ihannetta, joka ei koskaan ole ollut todellista. Idealisoitu ajatus yhdenmukaisuudesta ei ole kestävä lähestymistapa kirkkojenväliseen ekumeeniseen vuorovaikutukseen, eikä myöskään kirkkojen sisällä olevan moninaisuuden kanssa elämiseen.
Tästä huolimatta Caryn teos on suositeltavaa luettavaa – otsikkonsa mukaa johdatukseksi Nikean – Konstantinopolin uskontunnustuksen kieleen ja sen ajattelumaailman taustoihin. Selkeä, osin popularisoiva ilmaisu voi toimia hyödyllisenä kimmokkeena yksityiskohtaisemmalle varhaisen kirkon teologiaan syventymiselle. Teos esittelee lähestyttävällä tavalla keskeiset uskontunnustuksen ilmaukset ja niiden merkitykset unohtamatta sitä, että Nikean – Konstantinopoli uskontunnustus on ennen kaikkea liturginen teksti.
Kirjoittaja
Minna Hietamäki on ekumeniikan dosentti Helsingin yliopistossa ja työskentelee arkkipiispa Tapio Luoman teologisena erityisavustajana.
Linkit ja kirjallisuus
Cary, Phillip: Nikean uskontunnustus – Lyhyt johdatus (Suom. Timo Nisula): SLEY-Media, 2025.