Mitä Nikeasta opetetaan nuorille? Tarkastelussa ortodoksisen ja evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjat

Muistatko Nikean yläkoulusi tai lukion uskonnon tunneilta? Kenties muistat mainitun kirkolliskokouksen, kolminaisuusopin ja uskontunnustuksen? Riippuen uskonnosta, evankelisluterilainen tai ortodoksinen, muistot voivat erota. Mitä jää puuttumaan?

Vuonna 325 Nikeassa järjestetty kirkolliskokous yhdistää kristillisiä kirkkoja toisiinsa. Evankelisluterilaisissa ja ortodoksisen uskonnon oppikirjoissa todetaan kirkolliskokouksilla olleen tärkeä rooli kristinuskon opin ytimen muotoilijoina. Raportoimme tässä artikkelissa vastauksia tutkimuskysymykseen, kuinka Nikean vuoden 325 ekumeenisen kirkolliskokouksen linjaukset ilmenevät yläkoulun ja lukion evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon oppikirjoissa. Aineistomme sisälsi evankelis-luterilaisen uskonnon osalta Editan, Otavan, Sanomapron ja Studeon 7.–8.-luokan oppikirjat ja lukion evankelisluterilaisen uskonnon 1. ja 2. moduulin kirjat. Aineistoomme kuuluivat myös Opetushallituksen julkaisemat ortodoksisen uskonnon 7.–9. luokkien oppikirjat ja lukion moduuleissa 1 ja 2 yleisesti käytettävät Opetushallituksen ja Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston julkaisemat oppikirjat.

Nikean käsittely liittyy luontevasti viimeisimpien perusopetuksen (2014) ja lukion (2019) opetussuunnitelmien perusteisiin, joiden mukaan uskontoa ilmiönä tulisi lähestyä eri näkökulmista kuten kulttuurin ja yhteiskunnan. Opetuksessa olisi kehitettävä oppilaan kulttuureihin kiinnittyvää, vuorovaikutuksellista osaamista, josta esimerkkinä katsomuksellisen dialogin harjoittelu, joka kiinnittyy luontevasti Nikean ekumeeniseen luonteeseen. Yläkoulun uskonnonopetuksessa pyrkimys on tietojen syventämiseen oman uskonnon alkuperästä, lähteistä ja opista. Lukiossa perehdytään uskonnon historiallisiin ja ajankohtaisiin merkityksiin.

Kirkolliskokous kristinuskon määrittäjänä harhaoppisuutta vastaan

Ekumeenisilla kirkolliskokouksilla tarkoitetaan ensimmäisten vuosisatojen piispainkokouksia, jotka koskivat koko kristikuntaa. Evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko tunnustavat varhaiskirkon seitsemän ekumeenista kirkolliskokousta. Ortodoksisen uskonnon oppikirjoissa Nikeaa tarkastellaan seitsemän ekumeenisen kirkolliskokouksen kokonaisuudesta käsin. Aiheen käsittelyssä edetään kronologisesti ja Nikeaa tarkastellaan historiallisesta ja kirkko-opillisista näkökulmista. Keskiössä on seitsemän ekumeenista kirkolliskokousta ortodoksisen kirkon opin perustana sekä nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen muotoutuminen ja sisältö. Nikean ja muiden ekumeenisten kirkolliskokouksien merkitystä tarkastellaan myös harhaoppien, tässä areiolaisuuden, torjumisen näkökulmasta. Oppikirjoissa selitetään, millainen kukin harhaoppi oli, miksi se kumottiin ja mikä oli opin lopullinen muoto. Kirkkoisät tuodaan esiin ekumeenisten kirkolliskokousten oikeiden oppien puolustajina. Nikeaa käsiteltäessä tuodaan esille Rooman keisari Konstantinus Suuren rooli ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen koollekutsujana ja päätösten toimeenpanijana. Keisarille muodostui näin uusia tehtäviä: oikeaoppisuuden edistäminen ja taistelu harhaoppeja vastaan.

Nikeaan liittyviä käsitteitä avataan oppikirjojen sanastoissa. Sanastoissa määritellään esimerkiksi ekumeeniset kirkolliskokoukset, synodi, Nikea, nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus, kolminaisuusoppi, kanoni, dogmi, heresia ja areiolaisuus. Oppikirjoissa Nikeaa lähestytään myös taiteen avulla. Ortodoksisen uskonnon oppikirjoissa on esimerkiksi ikoneita kirkkoisistä ja Nikean kirkolliskokouksesta.

Kristittyjä yhdistävä kolminaisuusoppi: yksi Jumala, kolme persoonaa

Triniteetti- eli kolminaisuusoppi näyttäytyy oppikirjojen perusteella Nikean merkittävimpänä, opillisena läpimurtona. Kuten Nikeasta aiemman tutkimuksen varassa tiedetään, keskeisenä puheenaiheena kokoukseen osallistuneilla oli muun muassa Jeesuksen olemus ja varhaiskirkon opetus siihen liittyen. Kolminaisuus mainitaan evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjoissa kristinuskoa yhdistäväksi tekijäksi. Vaikka Jumalan uskotaan olevan yksi, käsitetään siihen kuuluvaksi kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Nikean uskontunnustuksessa Pyhä Kolminaisuus on esillä, mutta Pyhän Hengen suhdetta Isään ja Poikaan ei selitetä. Myös kolminaisuusoppia käsitellään oppikirjoissa kirkkotaiteen kautta.

Oppikirjoista käy ilmi myös kristologian yhteys ortodoksiseen ihmiskäsitykseen, koska niissä käsitellään käsitystä ihmisestä Jumalan kuvana ja kaltaisuutena sekä pyrkimystä Jumalan kaltaiseksi tulemiseen

Oppikirjoissa avataan Nikean yhteydessä myös kristologia eli oppi Jeesuksesta Kristuksesta. Ensimmäistä ekumeenista kirkolliskokousta tarkastellaan yhdessä Konstantinopolissa pidetyn toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen kanssa. Oppikirjoissa korostetaan, kuinka toisessa kirkolliskokouksessa tarkennettiin Nikeassa hyväksyttyä näkemystä Kristuksesta. Oppikirjoissa tuodaan esille, kuinka Jeesus on yhtä aikaa ihminen ja Jumala. Oppikirjoista käy ilmi myös kristologian yhteys ortodoksiseen ihmiskäsitykseen, koska niissä käsitellään käsitystä ihmisestä Jumalan kuvana ja kaltaisuutena sekä pyrkimystä Jumalan kaltaiseksi tulemiseen (kr. theosis).

Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus – kristinuskon opillinen määritelmä

Oppikirjoissa uskontunnustuksen sanotaan kiteyttävän kristillisen uskon ydinasiat, jolloin se on kristittyjä yhdistävä tekijä. Nikean tunnetuimpana ulostulona lienee sen nimeä kantava Nikean uskontunnustus, jota ei alkuperäisessä muodossaan esitellä sellaisenaan kertaakaan tarkastelluissa oppikirjoissa. Teoksissa puhutaan yhteisesti nikealais-konstantinopolilaisesta uskontunnustuksesta, joka on saanut lopullisen muotonsa toisessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. Evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjoissa uskontunnustuksista opetettaessa yleensä myös mainitaan Apostolinen uskontunnustus, joka on evankelis-luterilaisuudessa yleisesti käytössä oleva uskontunnustus.

Ortodoksisessa kirkossa on käytössä puolestaan nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus. Siihen on kirjattu ortodoksisen kirkon uskonopin ydinperusta. Uskontunnustus löytyykin monista ortodoksisen uskonnon oppikirjoista, usein ekumeenisia kirkolliskokouksia käsittelevän luvun yhteydestä, mutta myös kirkon oppia ja kasteen sakramenttia tarkasteltaessa. Oppikirjat sisältävät uskontunnustukseen liittyviä pohdinta- ja analyysitehtäviä. Lisäksi uskontunnustus löytyy monesti jumalanpalvelustekstejä ja -rukouksia käsittelevistä liitteistä.

Voimme pohtia syitä Nikean kirkolliskokouksen laajempaan ja syvempään esiintymiseen ortodoksisen uskonnon oppikirjoissa. Nikeaa ja ekumeenisia kirkolliskokouksia käsitellään eri vuosikurssien oppikirjoissa niin, että aiheen käsittelyssä edetään spiraalinomaisesti eri teemoja hyödyntäen ja ilmiön tarkastelua syventäen. Ekumeenisten kirkolliskokousten päätökset toimivat ortodoksisen kirkon tradition eli perinteen perustana Raamatun ja kirkkoisien kirjoitusten rinnalla. Evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjoissa kirkon synty ajoittuu puolestaan 1500-luvulle, ja reformaatio sekä sen jälkeinen aika saavat luonnollisesti oppikirjoissa keskeisemmän aseman.

Huomiomme kiinnittyi oppikirjoista puuttuviin Nikean ekumeenisen kirkolliskokouksen linjauksiin. Pääsiäisen ajankohdasta ja vietosta päättäminen liitetään tutkimuksissa usein Nikean ekumeenisen kirkolliskokouksen yhdeksi tärkeimmistä asioista, mitä ei tuotu oppikirjoissa esille. Poikkeuksena oli lukion ortodoksisen uskonnon oppikirja Kinos 1 (2024), jossa mainitaan pääsiäisen ajankohdan laskemisesta määrääminen. Nikeassa päätettiin 20 kanonista eli kirkon elämää koskevista säädöksistä, joita ei nosteta oppikirjoissa eritellysti esille. Oppikirjoissa asioita joudutaan tiivistämään ja esittämään ytimekkäästi rajallisen sivumäärän takia. Siten uskonnon opettajan ammattitaidolla on tärkeä rooli siinä, miten hän tuo esiin oppikirjojen ohella ekumeenisten kirkolliskokousten antia ja niiden yhteyksiä opetetun uskonnon ilmiöihin.

Kirjoittajat

Linkit ja kirjallisuus

Lukion opetussuunnitelman perusteet 2019: nuorille tarkoitetun lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet. (2019). Opetushallitus.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. (2015). Opetushallitus.

Salminen, Joona (2025). Nikean kirkolliskokous vuonna 325: näkökulmia uskonnonopetukseen. Synsygus 2/2025. 12-14.