Psykologiaa ja taivasmatkoja: Uskonto mielessä -sessio Teologian ja uskonnontutkimuksen päivillä 2024
Kuuntele artikkeli:
Teologian ja uskonnontutkimuksen päivät keräsivät tieteenalan tutkijoita Turussa keväällä 2024 pidettyyn konferenssiin, jonka teemana olivat traditio ja muutokset. Konferenssin ohjelma jakaantui eri teemoista pidettyihin istuntoihin, joissa syvennyttiin yhteen aihealueeseen ja ajankohtaiseen tutkimukseen eri tutkijoiden puheenvuorojen kautta. Tässä artikkelissa käyn läpi istuntoa ”Uskonto mielessä: Psykologisia näkökulmia uskonnollisuuteen ja henkisyyteen”, jossa kymmenkunta tutkijaa Helsingin yliopistosta, Turun yliopistosta ja Itä-Suomen yliopistosta esittelivät tutkimuksiaan uskonnon, mielen ja psykologian aihealueesta.
Uusi teos, uutta näkökulmaa aiheeseen
Istunnon aluksi Teemu Pauha ja Roosa Haimila esittelivät uuden, syksyllä 2024 julkaistun Uskonto mielessä -teoksen, johon myös tämä istunto pohjautui. Pauhan ja Haimilan mukaan uutuusteoksen tarkoituksena on pioneerien joukossa valottaa uskontopsykologian suuntauksia sekä esitellä eri suunnista tulevia lähestymistapoja aina kognitiivisestä uskonnontutkimuksesta eksistentiaaliseen uskonnontutkimukseen. Lisäksi he kertovat, että teokseen on sisällytetty mukaan maailman uskontoperinteitä sekä henkisyyden ja uskonnottomuuden näkökulmia.
On vaihtuvien esitysten vuoro, mutta ennen sitä Pauha ja Haimila heittävät vielä kuulijoille pohdittavaksi yhden uskonnon ja psykologian ikuisuuskysymyksistä: pystytäänkö kaikki uskonnollinen toiminta selittämään ihmisen psykologialla niin, ettei uskontoa tulla poisselitetyksi, ja myös uskonnolliselle uskolle jää tilaa?
Uskonto ja henkisyys, toistensa vastakohdat vai jotain samankaltaista?
Sessio jatkuu Aleksi Sakkolan-Leppäsen esitelmällä, joka pohjautuu uskonnon ja henkisyyden rajankäynnin arvioimiseen sekä kriittiseen käsitteiden purkamiseen. Sakkolan-Leppänen kertoo, että hänen oma mielenkiintonsa löytää yhteisiä piirteitä uskonnon ja henkisyyden termeille on ollut syy pohtia näiden kahden käsitteen, uskonnon ja henkisyyden välistä ongelmallisuutta. Hänen työkaluinaan ja kolmena sovellutuksena toimivat pyhä, hengellisyys ja mystiikka, jota hän pohtii uskonnon määrittelemisen perusongelmasta. Siitä, miten uskontoa voidaan lähestyä funktionaalisesti esimerkiksi uskonnon täyttämien tarpeiden kautta tai uskonnon olemuksen kautta.
Nykypäivän kontekstissa maallistuminen haastaa uskonnon määrittelyä uskontokentän laajentuessa ja muuttuessa. Siksi uskonto mieltään helposti instituutioihin kuuluvaksi, kun taas henkisyys yksilölähtöiseksi, ja kokemuksellisuutta korostavaksi toiminnaksi. Käsitteiden ”uskonto” ja ”henkisyys” välillä voidaan nähdä selvää polarisaatiota. Uskontopsykologian kentällä ja Sakkolan-Leppäsen tekemässä tutkimuksessa uskonto mielletäänkin henkisyyden erityistapaukseksi ja sisäiseksi erityisilmiöksi, jossa henkisyys on laajempi kategoria.
Puheenvuoro lähestyy loppuaan ja kolmen sovellutuksen pohtimista. Tämän valossa pyhä selittää kahden käsitteen leikkauspintaa ja yhdistää käsitteitä. Myös hengellisyyden voidaan nähdä yhdistävän sekä uskontoa että henkisyyttä. Tässä tärkeänä sovellutuksena on myös mystiikka, joka yhdistää yleistä jaettua institutionalisoitua käsitystapaa sekä subjektiivista, yksilöllistä käsitystapaa yhden käsitteen alle.
Ihmisen kaltainen Jumala ja apostoli henkimaailman kokemusasiantuntijana
Jutta Jokiranta puolestaan lähestyy aihetta uskonto ja mieli Vanhan testamentin ja Jumalan antropomorfisten kuvausten kautta. Hän lähtee liikkeelle siitä, että Jumalaa on pyritty selittämään muuna kuin ihmisenä, mutta myös Jumalan kehollisuuteen on alettu kiinnittämään huomiota. Jokirannan mukaan antropomorfismi eli ihmisenkaltaistaminen raamatuntutkimuksessa tarkoittaa sitä, miten tai millaisessa muodossa Jumala ilmestyy, yhdistetään suoraan Jumalan olemukseen tai eksistentiaaliseen ulottuvuuteen. Tästä esimerkkinä on Jokirannan mukaan fyysinen kuvaaminen tai Jumalan kuvitteleminen esimerkiksi jonkinlaisena hahmona. Näin ollen Jokiranta toteaa, että Jumalan fyysinen kuvaaminen genesiksen kertomuksissa kommunikoi jotain hyvin tärkeää siitä, miten Jumala on kykeneväinen kommunikoimaan ihmisen kanssa. Tämä puolestaan liittyy myös kehon ja kehollisuuden määrittelemiseen, siitä mitä kehollisuuteen kuuluu. Jumalan sulavuus, Jumalan ilmentymät ja ulottuvuudet aina enkeleistä kirkkauteen ja kunniaan kuuluvat myös materiaalisuuden ja immateriaalisuuden rajoihin.
Jokirannan mukaan myös kielen merkitys on tärkeää, kun kuvataan ihmisen toimijuutta kehon osien kautta. Esimerkiksi, jos Jumala kääntää kasvonsa, puhutaan ihmisen kasvoista. Siksi myös ajattelu on kehollista jossain määrin. Näin ollen Jokiranta tiivistää, että ihmisen kaltaisuus sisältää paljon erilaisia elementtejä aina biologisista psykologisiin ja fyysisiin ominaisuuksiin. Siihen mikä tekee ihmisestä ihmisen. Antropomorfisen kielen analysoinnissa onkin otettava huomioon metonymiat, jossa ihmisen keho ja oleminen maailmassa määrittää käsitteellistä ajattelua ja kielen kuvia. Näin ollen, mitä abstraktimpi ja kaukaisempi jumala, sitä suurempi on tarve jossain tilanteissa käsitteellistää sitä ymmärrettävästi, ihmismäisesti.
Sessio jatkuu Harri Söderholmin esitelmän myötä Uuden testamentin ja apostoli Paavalin pariin. Söderholmin esitelmän aiheena on apostolin hahmon ymmärtäminen taivasmatkaajana, näkijänä ja henkimaailman kokemusasiantuntijana, mitä hän lähestyy eksegetiikan ja psykologian silmin. Söderholm lähtee liikkeelle Paavalin, Uuden testamentin ikuisuushahmosta, jonka rationaalisen puolen alle on peittynyt Paavalin toinen puoli. Tutkimuksen mukaan Paavalin kirjeistä löytyy erilaisia henkipossessioita, ekstaattisia palvontamenoja, näkyjä ja taivasmatkoja. Näissä on Söderholmin mukaan näkyvissä muuntunut tajunnantila ja tajunnallisuus, joka poikkeaa jollain tavalla tajunnan perustasosta tai normaalista tajunnantilasta.
Tiivistäen tajunnalla tarkoitetaan yksilön subjektiivista, psykologista todellisuutta. Näin ollen muuttuneella tajunnantilalla voidaan tarkoittaa esimerkiksi uskonnollista kokemusta tai mystistä kokemusta, jossa henkilö tuntee, että hänen tajuntansa keskus ei sijaitse hänen kehossaan, vaan jossain muualla. Söderholmin mukaan euforian tunteeseen, muutoskokemukseen ja hyvin perustavan tiedon saavuttamiseen liittyy se, että kokemuksia on vaikea pukea sanalliseen muotoon. Apostoli Paavalin kohdalla muuttunutta tajunnantilaa voidaan nähdä Paavalin näyssä ja ilmoituksissa, esimerkiksi 2. Kor. 12:2–4, jossa Paavali kertoo: ”Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala”.
Yksilön asenteiden ja näkemysten viidakossa
Peter Nynäsin ja Karoliina Dahlin tutkimus puolestaan käsittelee Faith Q-Sort-mentelmää uskonnon ja henkisyyden tutkimuksessa, jonka avulla voidaan tutkia yksilöllisiä asenteita, näkemyksiä, käytösmalleja ja uskomuksia. Tällä tutkimusmenetelmällä voidaan siis tutkia uskontoja ja katsomuksia monivivahteisesti ja tunnistaa uusia kategorioita ja katsomustyyppejä. Esittelyn edetessä kuulemme, että Nynäsin ja Dahlin FQS-tutkimus perustuu 101 erilaiseen väittämäkorttiin, jotka yksilö lukee läpi ja jaottelee kortit kolmeen pinoon (positiiviseen, negatiiviseen ja neutraaliin) eteensä sen mukaan, kuvaavatko ne yksilön omaa itseään ja katsomuksellista taustaa. Siksi vastaukset ja kortit ovat suhteessa toisiinsa, sillä positiivisiin ja negatiivisiin kortteihin lajitellut sisältävät myös erilaisia asteita ja sävyjä sen mukaan, miten yksilö mieltää ne kuuluvan omaan taustaansa. Tutkijoiden mukaan korttien lajittelulla pyritään luomaan kuvaa yksilön uskonnollisista asenteista, tärkeinä pitämistä arvoista ja henkilökohtaisista merkityksistä. Useamman henkilön lajitteluista voidaankin löytää erilaisia katsomustyyppejä ja täten ryhmitellä yksilöitä saman katsomustyypin alle.
Näkemys elämän perimmäisestä tarkoituksesta oli selkeämpi, mitä vanhempi vastaaja oli
Nynäsin ja Dahlin tekemä FQS-tutkimus keskittyi nuorten aikuisten katsomuksen tutkimisen, jossa he tutkivat yliopisto-opiskelijoiden uskonnollisuutta ja katsomuksia eri maista ympäri maailmaa: Mukana oli yliopisto-opiskelijoita mm. Ghanasta, Kiinasta, Perusta, Ruotsista, Turkista ja Yhdysvalloista. Eri maista löytyi yhteensä 45 eri katsomustyyppiä ja tutkimuksen pohjalta löytyi viisi globaalia katsomustyyppiä: sekulaari humanisti, aktiivinen ja luottavainen uskova, sitoutuva traditionalisti, henkisesti virittäytynyt ja sitoutumaton liberaali. Nämä viisi katsomustyyppiä heijastelevatkin tutkijoiden mukaan kolmea yleistä kategoriaa, jotka ovat uskonnollinen, sekulaari ja henkinen. Vaikka tutkimus kuvaa katsomuksia, voi FQS:n avulla etenkin tarkastella sitä, mitä käsite uskonnollinen merkitsee tänä päivänä eri yhteyksissä.
Tämän jälkeen sessio jatkuu soljuvasti Noora Palmin ja Suvi-Maria Saarelaisen tutkimukseen, joka on kartoittanut suomalaisten näkemyksiä elämän perimmäisistä kysymyksistä ja tarkoituksettomuudesta. Heidän mukaansa oman elämän tarkoituksen ja elämän perimmäisen tarkoituksen kysymykset liittyvät maailmankuvaan ja maailmankatsomukseen. Palmi ja Saarelainen ovat tutkineet sitä, mitä suomalaisten keskuudessa pidetään elämän perimmäisenä ja oman elämän tarkoituksena sekä kuinka selkeä käsitys suomalaisten keskuudessa on elämän perimmäisestä ja oman elämän tarkoituksesta. Tutkimus pohjautui reilun 500 ihmisen vastaukseen, joka sisälsi pääosin vapaasti täytettäviä avoimia kysymyksiä. Saadut vastaukset olivat lyhyitä, yhden sanan vastauksia, joista näkyi kysymyksen ymmärtäminen, arvot ja uskonnolliset taustat.
Alustavien tulosten mukaan oman elämän tarkoitus oli helpompi ymmärtää kuin elämän perimmäinen tarkoitus, eikä eri sukupuolien ja koulutustasojen välillä ollut suurta eroa. Myös oman elämän tarkoituksen ymmärtäminen tasaantui noin 30 vuoden ikäryhmään mennessä, kun taas elämän perimmäinen tarkoitus selkeytyi noin 40–49 vuoden ikähaarukassa. Näkemys elämän perimmäisestä tarkoituksesta oli selkeämpi, mitä vanhempi vastaaja oli. Palmin ja Saarelaisen tutkimuksessa muodostuikin kolme pääryhmää elämän perimmäiseen tarkoitukseen koskevassa kysymyksessä. Nämä ovat selkeä näkemys ja hyvin uskonnollinen, selkeä näkemys ja ei-uskonnollinen sekä epäselvä näkemys, ei uskonnollinen. Kaiken kaikkiaan yllättävän monella oli jokin käsitys elämän perimmäisestä ja oman elämän tarkoituksesta.
Uskonnon jättäminen
Viimeisenä aiheena kuulemme Teuvo Laitilan esityksen. Hänen aiheenaan on ultraortodoksisuuden jättäminen ja Deborah Feldmanin teos, jossa kuvataan nuoren tytön ja naisen kasvutarinaa omaelämäkerran muodossa. Laitilalle kääntyminen tarkoittaa rationaalista päätöstä tehdä jotain, joka edellyttää sitä, että ihmisellä on joku malli, josta lainata tietoutta. Näin ollen jättäminen edellyttää myös käsitystä siitä, mitä on jättämässä ja mihin menossa. Toisaalta Laitilan mukaan oletuksena on, että uskonnon jättäjällä on helppo pääsy uskonnolle vaihtoehtoisiin tietoihin.
Feldmanille satmarhasidismi ei vastannut hänen käsitystään siitä, miten nuoren naisen tulisi elää maailmassa. Kritiikin kohteena ei ole uskonnollinen tieto, vaan käytännöt, säännöt ja traditiot, jotka rajoittavat hänen toimintaansa, ja joita hän ei ymmärtänyt loukanneensa tai tehneensä väärin. Näin ollen Feldman kritisoi ihmisiä, jotka estävät häntä tekemästä asioita tavalla, jonka hän kokee oikeaksi ja hyväksi. Feldmanin vieraantuminen lähteekin liikkeelle omasta kokemuksesta, sillä hän epämääräisesti tiesi, mitä haluaa tilalle.
Laitilan mukaan sukupuoli on ultraortodoksijuutalaisuutta koskevan tutkimuksen perusteella merkittävä tekijä sen jättävien naisten kokemuksissa/kertomuksissa. Tästä syystä Laitila pohtii, että perinteinen jättämistutkimus on kiinnittänyt sukupuoleen sekä uskonnollisen yhteisön jättämisen moninaisuuden liian vähän huomiota. Haasteena on myös vähäinen huomio yhteisöjen eristäytymiseen liittyen sekä yhteisöjen sisällä muiden uskontoryhmien kuvaamiseen, toiseuden esittämiseen ja ymmärtämiseen liittyen.
Viimeisen esityksen jälkeen sessio lähestyy loppuaan. Kaiken kaikkiaan Uskonto mielessä -sessio tarjosi mielenkiintoisia näkökulmia ja puheenvuoro ajankohtaiseen, uskonnon ja psykologian risteyskohtiin erilaisista lähestymistavoista. Mikäli johonkin tässä sessiossa käsiteltyihin tutkimuksiin haluaa syventyä vielä enemmän, löytyy niistä lisää syksyllä 2024 julkaistussa Uskonto mielessä -teoksesta.