Luonnonfilosofian mahdollisuus kantilaisessa uskonnonfilosofiassa – Kantin uskonnonfilosofisen ajattelun kehityksestä

Immanuel Kantin varhainen kirjoitus Universaali luonnonhistoria ja taivaiden teoria (1755) sisältää kiinnostavan ajatuksen liittyen Jumalan olemassaoloon. Miten tämä kirjoitus valaisee Kantin uskonnonfilosofisen ajattelun kehitystä?

Filosofi Immanuel Kantin (1724–1804) aatehistorian ja teosten jako esikriittiseen ja kriittiseen kauteen kuvastaa Kantin filosofisen ajattelun käännettä. Taite näiden kahden aikakauden välillä tapahtui 1780-luvulla, kun Kant julkaisi Puhtaan järjen kritiikin (1781/1787) ja ryhtyi toteuttamaan kriittistä filosofiaansa, avaa Toni Kannisto. Hartwig Frankin mukaan keskeinen muutos Kantin ajattelussa liittyi tiedostuksen ja tiedon kohteen väliseen suhteeseen. Kantin oivalluksen mukaan ihmisen tiedostus vaikuttaa tiedon kohteeseen sen sijaan, että vain tiedon kohde vaikuttaisi tiedostukseen. Esikriittisen kauden aikana Kantin ajattelu edusti rationalismia, joka oli yleistä saksalaisen filosofian piirissä, Vesa Oittinen tarkentaa. Kantin uskonnonfilosofinen tutkimus perustuu suurimmilta osin kriittisen filosofian tutkimiseen, mutta myös esikriittinen filosofia tarjoaa kiinnostavia näkökulmia hänen uskonnonfilosofiaansa.

Uskonnonfilosofinen Kant-tutkimus on aktiivista. Tämän osoittaa esimerkiksi Ina Goyn vastikään toimittama artikkelikokoelma Kant on Proofs for God’s Existence (2023), joka sisältää asiantuntijoiden ajankohtaisia näkemyksiä Kantin uskonnonfilosofiasta. Tästä teoksesta käy ilmi se, että jo esikriittisen kautensa aikana Kant oli kiinnostunut kirjoittamaan Jumalan olemassaolosta. Kirjoituksessaan Universaali luonnonhistoria ja taivaiden teoria (1755) Kant käsittelee Jumalan olemassaolon kysymystä, vaikkakin kirjoitus lukeutuu Kantin luonnonfilosofiaa käsitteleviin kirjoituksiin. Millaisena Jumalan olemassaolo näyttäytyy tässä kirjoituksessa ja mitä voimme päätellä Kantin uskonnonfilosofisen ajattelun kehityksestä tämän kirjoituksen perusteella? Katsaukseni perustuu Craig Baconin ja Konstantin Pollokin tutkimusartikkeliin aiheesta, sekä muiden asiantuntijoiden laatimaan tutkimuskirjallisuuteen.

Toni Kannisto sekä Vesa Oittinen edustavat kotimaista Kant-tutkimusta ja heidän kontribuutionsa Kantin filosofian parissa ovat merkittäviä. Frank, Goy, Bacon ja Pollok edustavat kansainvälistä Kant-tutkimusta. Näiden lisäksi muiden asiantuntijoiden laatima tutkimuskirjallisuus edustaa kotimaista sekä kansainvälistä Kant-tutkimusta.

Universaali luonnonhistoria ja taivaiden teoria

Kun Kant julkaisi Universaalin luonnonhistorian ja taivaiden teorian, hän oli vasta 31-vuotias eli uransa alkutaipaleella.Tämä kirjoitus sijoittuu ajankohtaan, jolloin Kant oli erityisen kiinnostunut luonnontieteistä. Tässä teoksessa Kant pyrki ottamaan selvää aurinkokunnan toiminnan lainalaisuuksista selvittämällä sen syntyä, eli kyseessä on kosmologinen tutkielma. En perehdy tässä niinkään teoksen kosmologiseen osuuteen, vaan tarkastelen sen uskonnonfilosofista sisältöä. Bacon ja Pollok osoittavat kiinnostavasti sen, että Kant esittää teoksessaan jumalatodistuksen. Kantin uskonnonfilosofiaan perehtyminen laajemmin osoittaa sen, minkä vuoksi tämä on erityisen kiinnostava havainto. Kant on tunnettu siitä, että hän kielsi kriittisessä filosofiassaan tiedon hankkimisen mahdollisuuden Jumalan olemassaolosta. Onkin erityisen kiinnostavaa tutkia Kantin varhaisia kirjoituksia, joissa hän ei välttämättä ollut vielä tätä mieltä, ja näin ollen hänen uskonnonfilosofisen ajattelunsa kehitystä.

Kant pyrki osoittamaan sen, että luonto ei tarvitse ”Jumalan suoraa kättä” toimiakseen, kuten suunnitteluargumentti antaisi ymmärtää

Universaalia luonnonhistoriaa ja taivaiden teoriaa on tulkittu kahdella tavalla Kant-tutkimuksessa: kosmologisesti ja teologisesti. Kosmologisen tulkinnan mukaan kirjoituksen perusluonne on kosmologisia ilmiöitä selittävä ja siten luonnontieteellinen. Teologisen tulkinnan mukaan teoksen tavoitteet ovat teologisia. Teologinen tulkinta perustuu siihen, että kirjoituksessaan Kant yhdistää luonnontieteelliseen tutkimukseen uskonnonfilosofisen intressin – Jumalan olemassaolon selvittämisen. Kant esittää teoksessaan jumalatodistuksen, joka on tulkittavissa fysiko-teologiseksi. Fysiko-teologinen jumalatodistus pyrkii osoittamaan Jumalan olemassaolon luonnon tarkoituksenmukaisuuden perusteella siten, että Jumalan olemassaolo on syy luonnon tarkoituksenmukaisuudelle ja näin ollen Jumalan on oltava olemassa. Fysiko-teologisen todistuksen Kant kumoaa myöhemmin Puhtaan järjen kritiikissä.

Universaali luonnonhistoria ja taivaiden teoria sisältää kaksi jumalatodistusta. Ensimmäinen Kantin esittelemä jumalatodistus edustaa niin sanottua suunnitteluargumenttia, joka on sama asia kuin fysiko-teologinen todistus, jonka mukaan luonnon suunnitelmallisuus todistaa sen, että on olemassa Jumala, joka on kaiken suunnitellut. Kant kuitenkin katsoi, että ”Jumalan suora käsi” (”unmittelbare Hand Gottes”), jolla hän tarkoittaa Jumalan aktiivista osallistumista luonnon järjestelmien ylläpitämisessä, on ajatuksena virheellinen. ”Jumalan suora käsi” aiheuttaa sen, että Jumalan aktiivinen osallistuminen luonnon mekanismien toiminnan ylläpitämiseen on todistus Jumalan olemassaolosta ja tieteen tarpeettomuudesta, koska luonto ei olisi enää tieteellisen intressin kohde sen ollessa Jumalan aktiivista toimintaa. Tämän vuoksi Kant esittää perusteellisemman jumalatodistuksen, jonka hän perustaa luonnon järjestelmissä vallitsevaan harmoniseen lainalaisuuteen, minkä tuloksena luonnon järjestelmät ovat kehittyneet hienostuneesti nykyiseen pisteeseen itsenäisesti. Kant pyrki osoittamaan sen, että luonto ei tarvitse ”Jumalan suoraa kättä” toimiakseen, kuten suunnitteluargumentti antaisi ymmärtää. Kant katsoi, että luonnon erilaiset mekanismit ilmentävät harmoniaa, joka on yleistettävissä koko luontoon. Koska jokainen yksittäinen luonnon mekanismi ilmentää samankaltaista harmoniaa, on niillä oltava yhteinen perusta – Jumala. Argumentillaan Kant pääsi eroon ”Jumalan suorasta kädestä”, koska Jumalan olemassaolo on havaittavissa luonnon järjestelmien itsenäisestä toiminnasta. Näin Kant esitti todistuksen Jumalan olemassaolosta.

Kantin uskonnonfilosofisen ajattelun kehitys

Kantin esikriittisen kauden kirjoitukset eroavat kriittisen kauden kirjoituksista. On kuitenkin syytä tarkastella tätä eroa lähemmin, jotta pystyisimme tutkimaan Kantin uskonnonfilosofisen ajattelun kehitystä. Kriittisessä filosofiassaan Kant käsittelee Käytännöllisen järjen kritiikissä (1788) Jumalan olemassaoloa moraalifilosofisena kysymyksenä ja kieltää mahdollisuuden Jumalan olemassaolosta hankittavasta tiedosta kumoten perinteiset jumalatodistukset Puhtaan järjen kritiikissä. Näin ollen vaikuttaa siltä, että Kantin uskonnonfilosofinen ajattelu olisi kehittynyt merkittävästi esikriittisen ajattelun ajalta. Bacon ja Pollok osoittavat sen, että tämä näkemys ei ole täysin perusteltu. Heidän mukaansa Kantin logiikka Universaalissa luonnonhistoriassa ja taivaiden teoriassa on samankaltainen kriittisen filosofian logiikan kanssa.

Kantin kriittisessä moraalifilosofiassa Jumalan olemassaololla on keskeinen asema moraalisuuden ja onnellisuuden yhdistäjänä, koska moraalinen toiminta ja onnellisuus eivät välttämättä ole yhteydessä. Moraalisesti elävä ihminen ansaitsisi onnellisuuden, mutta takuuta onnellisuudesta ei ole. Näin ollen Jumalan olemassaolon olettaminen takaa sen, että Jumala antaa onnellisuuden moraalisesti toimineelle ihmiselle. Näin ollen Jumalan olemassaolo on Kantille keino saavuttaa harmonia kahden asian, eli moraalisuuden ja onnellisuuden, välillä. Universaalissa luonnonhistoriassa ja taivaiden teoriassa Kant noudattaa samanlaista logiikkaa osoittaessaan luonnon järjestelmien harmonian ja Jumalan olemassaolon välisen yhteyden.

Jumalan olemassaolon tarkastelu esikriittisessä filosofiassa ja sen vertaileminen kriittisen filosofian kanssa osoittaa sen, että kriittisen kauden uskonnonfilosofinen ajattelu sisältää samoja elementtejä esikriittisen uskonnonfilosofisen ajattelun kanssa. Tämä puolestaan osoittaa sen, että jyrkän eron korostaminen esikriittisen ja kriittisen ajattelun välillä ei ole aina perusteltua. Kantin uskonnonfilosofisen ajattelun voidaan hyvillä syin sanoa muuttuneen esikriittisestä ajattelusta, kun tutkimme hänen kriittistä ajatteluaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö esikriittinen ajattelu olisi sisältänyt kriittiselle ajattelulle tärkeitä elementtejä, kuten Jumalan olemassaolon roolin asioiden välisten harmonioiden muodostajana ja luonnon perustana.

Lopuksi

Olen lyhyesti selostanut tutkimuksessatehtyjä kiinnostavia havaintoja, jotka kertovat meille Kantin uskonnonfilosofian aatehistoriallisen tarkastelun merkityksestä. Baconin ja Pollokin havainnot osoittavat Kantin filosofian aatehistoriallisen analyysin merkityksen, koska se parhaimmillaan selittää meille tiettyjen filosofisten elementtien alkuperiä. Jumalan olemassaolon moraalifilosofisesta luonteesta olisi suhteellisen hankala oivaltaa Jumalan olemassaolon kysymyksen luonnonfilosofista alkuperää, jos Kantin uskonnonfilosofisen tutkimuksen tarkastelu rajautuisi tiukasti kriittisen filosofian tarkasteluun. Näin ollen Kantin uskonnonfilosofian kokonaisvaltainen ymmärtäminen vaatii Kantin aikaisempiin kantoihin tutustumista, vaikka ne eivät suoraan olisikaan keskeisiä kriittisen filosofian sisältöjen kannalta.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Appelqvist, Hanne (2019). Kant on Religious Faith and Beauty. Rydenfelt, Henrik. & Koskinen, Heikki J. & Bergman, Mats. (toim.), Limits of Pragmatism and Challenges of Theodicy: Essays in honor of Sami Pihlström. Acta Philosophica Fennica, no. 95. Helsinki. 203-211.

Bacon, Craig & Pollok, Konstantin (2023). History and Theory of the Cosmos: The Role of God in Kant’s Universal Natural History and Theory of the Heavens. Goy, Ina (toim.), Kant on Proofs for God’s Existence. Berlin & Boston: De Gruyter. 19–39.

Frank, Hartwig (2013). Kantin metafysiikan kritiikki ja metafysiikka järjen tieteenä ja sivistyksenä. Oittinen, Vesa (toim.), Immanuel Kantin filosofia. Suomentanut Ilmari Jauhiainen. Helsinki: Gaudeamus. 12–23.

Goy, Ina (2023). Introduction. Goy, Ina (toim.), Kant on Proofs for God’s Existence. Berlin & Boston: De Gruyter. 1-16.

Goy, Ina (2023) (toim.) Kant on Proofs for God’s Existence. Berlin & Boston: De Gruyter.

Johnson, Robert & Cureton, Adam (2024). Kant’s Moral Philosophy. Zalta, Edward N. & Nodelman, Uri (toim.), Stanford Encyclopedia of Philosophy. https://plato.stanford.edu/cgi-bin/encyclopedia/archinfo.cgi?entry=kant-moral

Kannisto, Toni (2007). Kant: Etiikka. Filosofia.fi. https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/kant-etiikka.

Kannisto, Toni (2007). Kant, Immanuel. Filosofia.fi. https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/kant-immanuel.

Kannisto, Toni (2007). Kant: Puhtaan järjen kritiikki (Kritik der reinen Vernunft). Filosofia.fi. https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/kant-puhtaan-jarjen-kritiikki-kritik-der-reinen-vernunft.

Kant, Immanuel (1755). Allgemeine Naturgechichte und Theorie des Himmels oder Versuch von der Verfassung und dem mechanischen Ursprunge des ganzen Weltgebäudes, nach Newtonischen Grundsätzen abgehandelt. Immanuel Kant: Gesammelte Schriften (Akademie-Ausgabe), I-XXII, Electronic Edition. Charlottesville, Virginia, USA: InteLex Corporation, 1999.

Kant, Immanuel (2016). Käytännöllisen järjen kritiikki. Suomentanut Markus Nikkarla. Helsinki: Gaudeamus. (Alkuteos Kritik der praktischen Vernunft, 1788).

Kant, Immanuel (2013). Puhtaan järjen kritiikki. Suomentaneet Markus Nikkarla & Kreeta Ranki. Helsinki: Gaudeamus. (Alkuteos Kritik der reinen Vernunft, 1781/1787).

Koistinen, Olli (2013). Johdatus Puhtaan järjen kritiikkiin. Kant, Immanuel. Puhtaan järjen kritiikki. Suomentaneet Markus Nikkarla & Kreeta Ranki. Helsinki: Gaudeamus. 13–46. (Alkuteos Kritik der reinen Vernunft, 1781/1787).

Nikkarla, Markus (2016). Johdatus Käytännöllisen järjen kritiikkiin. Kant, Immanuel. Käytännöllisen järjen kritiikki. Suomentanut Markus Nikkarla. Helsinki: Gaudeamus. 7–41. (Alkuteos Kritik der praktischen Vernunft, 1788).

Oittinen, Vesa (1997). Kant ja filosofian ”kopernikaakinen käänne.” Kant, Immanuel. Prolegomena. Helsinki: Gaudeamus. 7–34. (Alkuteos Prolegomena zu einer jeden künftigen Metaphysik, die als Wissenschaft wird aufreten können, 1783).

Pasternack, Lawrence & Fugate, Courtney (2022). Kant’s Philosophy of Religion. Zalta, Edward N. (toim.), Stanford Encyclopedia of Philosophy. https://plato.stanford.edu/entries/kant-religion/

Pihlström, Sami (2019). Jumalatodistusten paluu? Hallamaa, Jaana & Koistinen, Timo (toim.), Jumalan paluu 2000-luvulle. Helsinki: Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura.

Pihlström, Sami (2010). Uskonto ja elämän merkitys. Helsinki: Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura.

Rohlf, Michael (2023). Immanuel Kant. Zalta, Edward N. & Nodelman, Uri (toim.), Stanford Encyclopedia of Philosophy. https://plato.stanford.edu/entries/kant/

Tieteen termipankki (2024). Filosofia: jumalan olemassaolotodistus. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:jumalan_olemassaolotodistus.

Watkins, Eric (2012). Editor’s preface. Watkins, Eric (toim.), The Cambridge Edition of the Works of Immanuel Kant: Natural Science. Cambridge: Cambridge Univeristy Press. 10-12.

Watkins, Eric & Stan, Marius (2023). Kant’s Philosophy of Science. Zalta, Edward N. & Nodelman, Uri (toim.) https://plato.stanford.edu/entries/kant-science/

Watkins, Eric (2012) (toim.), The Cambridge Edition of the Works of Immanuel Kant: Natural Science. Cambridge: Cambridge University Press.