Kirjaesittelyssä Kohti vapautta: Varhaiskristillisiä: tulkintoja vapaudesta, unista ja maailmankuvista

Vapauden kaipuu, mutta mistä? Kohti vapautta-kirja käsittelee, kuinka varahaiset kristityt ajattelivat vapaudesta. Siinä on näiden lisäksi myös tarkasteltu, millainen oli varhaisten kristittyjen maailmankuva sekä luontoon ja uniin liittyviä teemoja.

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

Edellä on katkelma Vexi Salmen kirjoittamasta laulusta, jonka Irwin Goodman lauloi. Goodman oli syvästi alkoholisoitunut mies, joka koki haluavansa mieleltään vapaaksi. Hän lauloi tästä Suomen historian ehkä kauneimmassa iskelmälaulussa Maailma on kaunis (1989). Iskelmälaulaja halusi unelmoida maailman kauneudesta mieleltään vapaana vailla alkoholin tuomaa riippuvuutta tai himoa siihen. Minkälaisia vastauksia varhaiskristilliset teologit ja opettajat antavat himoista vapautumiseen?

Kohti vapautta -kirjassa on useiden asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleita ja esitelmiä vapaudesta, unista ja maailmankuvista, joita tarkastellaan varhaiskristillisten teologien näkökulmasta. Kohti vapautta kirja on luonteeltaan erilainen kuin aiemmat Suomen patristisen seuran julkaisemat kirjat. Siinä on vartaisarvioitujen artikkeleiden lisäksi luennoista koostettuja artikkeleita, joita ei ole vartaisarvioitu.

Vapautta etsimässä – kuinka löytää sisäinen vapaus vailla riippuvuutta himoihin?

Teologian tohtori Harri Huovinen pohtii Johannes Krysostomoksen ajattelua, jossa kristityksi kääntymisen seurauksena saadaan vapautus sielua vaivaavista himoista. Krysostomos opetti, että pappi ennen kastetta suorittaa eksorkismirukoukset, joiden avulla vapaudutaan demoneista. Kasteen jälkeen kristitty elää kirkossa vapaana kirkon jäsenenä. Tämä vapautuminen jättää kuitenkin uhan, jossa vapaus voidaan menettää tulemalla taas himojen orjaksi. Tämän vuoksi tarvitaan pappia, joka katumuksen yhteydessä toimii lääkärinä, joka auttaa himoista vapauttajana.

Anni-Maria Laato puolestaan kirjoittaa kirkkoisä Augustinuksen käsityksiä vapautumisesta. Augustinus kirjoittaa Johanneksen evankeliumista pitämissään saarnoissaan, että Kristus tulee antamaan kerran täydellisen vapauden. Augustinus opetti, että tässä elämässä täydellinen vapaus ei ole mahdollista, mutta ikuisuudessa se tulee mahdolliseksi. Täydellisen vapaa ihminen on silloin kun hän noudattaa Jumalan tahtoa. Tässä prosessissa on kyse enemmänkin oman tahdon korjaamisesta eikä oman tahdon häviämisestä.

Serafim Seppälä kirjoittaa artikkelissaan ”Vapaus suhteessa mihin? Iisak Niniveläisen askeettinen vapausretoriikka.” Iisak hakee vapausretoriikallaan kokonaisvaltaista vapauden olotilaa ja toisaalta hänen käsityksensä vapaudesta on vahvasti karismaattinen. Iisakille vapaus on mahdollistamassa Jumalan kanssa käytävän puhtaan kanssakäymisen. Muun muassa rukous on Iisakille: ”mielen vapautta kaikesta tämänpuoleisesta.” Seppälän mukaan Iisakin kuvaamassa mielen vapautumisessa sisäinen intentio tai ”sydämen katse” on kiinnittyneenä taivaallisen toivon kaipaukseen. Näiden vuoksi Iisakille hengellisyys ja hengellinen elämä ovat vapautumisprosesseja, joiden välityksellä ihminen vapautuu kaikesta maallisista huolista, jotka hämärtävät ja tahmaavat sisäistä elämää. Näin vapautumisprosessi vie lopulta ikuiseen Jumalan kauneuteen ja ihanuuteen sukeltamiseen. Iisak myös ajatteli, että ihminen voi Pyhän Hengen armosta kokea ikään kuin ennakolta, mitä vapaus on.

Joona Salminen tarkastelee vapauskäsitystä Clemens Aleksandrialaisen näkökulmasta, jossa keskiössä on sisäisen tyyneyden saavuttaminen ylellisen elämän keskellä. Tässä tyyntymisen prosessissa tunneimpulssien tyyntymisen korkein aste on saavuttaa apatheia eli vapaus haitallisten tunneimpulssien vallasta. Tavoitellessaan apatheiaa ihminen kulkee kohti välinpitämätöntä tilaa suhteessa maailman ylellisyyksiin. Tässä yhteydessä välinpitämättömyys tarkoittaa neutraalia suhdetta ylellisiin asioihin siten, että niihin ei tule minkäänlaista kiintymyssuhdetta. Clemensin mukaan hengellisesti kypsän ihmisen vapauteen ei edellytetä mukavuuksista ja ylellisyyksistä luopumista. Clemens ennemminkin ajatteli, että ylelliset asiat edesauttavat sisäisen vapautuksen prosessissa. Tosin sanoen ylellisyydet luovat puitteet sisäisen vapautuksen kehitykselle.

Varhaiskristillisen ajan teologian maailmankuvasta ja unista

Tomi Ferm analysoi Athanasios Suuren maailmankuvaa, josta hän kiinnittää erityisesti huomiota Jumalan ja luodun väliseen suhteeseen. Ferm keskittyy kysymykseen, mikä on Jumalan ja luodun olemuksellinen suhde ja ero toisiinsa. Fermin mukaan Athanasios lähtee aristotelisesta lähtökohdasta käsin. Athanasioksen ajattelun pohjalla on Creatio ex nihilo-oppi, jossa on erotettu Jumalan olemus ja ihmisen olemus. Tämä tekee Athanasioksen käsityksestä dualistisen siten, että nämä muodostavat kaksi vaihtoehtoista olemisen tapaa.

Athanasioksen ajattelun pohjalla on piirteitä monista antiikin ajan filosofien koulukunnista. Ferm kirjoittaa: ”Athanasios hahmottaa näiden suhdetta (olemisen tapojen) paitsi kristillisen tyhjästä luomisen idean kautta myös platonistisen olemisen ja tulemisen kategorian ja siihen liittyvän partisipaation idean, stoalaisen aktiivisen ja passiivisen prinsiipin ja aristoteliseen aineen ja muodonjaottelun avulla.” Ferm jaottelee nämä kaksi vaihtoehtoista olemisen tapaa seitsemään kategoriaan: ”Jumala yksin on ajaton, muuttumaton, yksi, yksinkertainen, kaikkialla ja ei missään, ruumiiton ja vaikutuksista vapaa, kun taas kaikki luodut ovat ajallisia, muuttuvia, yksiä monista, osista koostuvia, tilassa olevia, ruumiillisia ja alttiita vaikutuksilla.” Toisin sanoen nämä kategoriat tuovat esiin sen, mitä luodut edustavat eli muuttuvaa aineellista olemista ja toisaalta mitä Jumala edustaa eli pysyvää ja aineetonta olemusta.

Miika Anttila puolestaan kirjoittaa omassa esitelmässään Gregorius Suuren käsityksiä luontoon liittyvistä kielikuvista, joilla hän valaisee raamatullisia teemoja. Gregorius halusi havainnollistaa näiden kielikuvien avulla, kuinka Jumala puhuu Raamatussa ja miten kristityt voisivat elää kirkossa ja miten elää hyveellisesti.

Anttila käsittelee useita kielikuvia, joista tässä artikkelissa mainitsen yhden: Gregorius Suuren henkilökohtaisen näkökulman. Gregorius kirjoittaa: ”Minä arvoton ja sairas olen ottanut johtooni tämän vanhan ja pahoin ränsistyneen laivan. Aallot syöksyvät sisään joka puolelta ja valtava jokapäiväinen myrsky saa lahot lankut natisemaan haaksirikon partaalla.” Greogoriuksen tarkoitus oli kertoa, kuinka vaikeaa piispan tehtävä on luovia kirkkoa turvalliseen satamaan.

Jesse Keskiaho kirjoittaa, mitä varhaiset kristityt ajattelivat unista. Keskustelua oli muun muassa siitä, olivatko unet totta vai valhetta. Joskus unilla oli demonisia lähteitä ja joskus Jumala vaikutti unien välityksellä. Unien tulkintaan tarvittiin hengen erottamisen armolahjoja tai profeettojen apua.

Kohti vapautta -kirja päättyy Serafim Seppälän artikkeliin, jossa hän kirjoittaa, että keskiajalla teologia ja luonnontieteet olivat yhteydessä toisiinsa. Seppälä vertailee nykyajan tieteellisen kentän sirpaloitumista yhä pienempiin osiin ja hän keskiajan tieteellisen maailmankuvan pohjalta pohtii, voiko useammalla tieteen suuntauksella olla jotain yhteistä. Keskiajalla samoille opiskelijoille opetettiin useita tieteenaloja kuten luonnontieteitä, matematiikkaa, liturgiikkaa ja teologiaa. Keskiajan maailmankuvassa rukous ja tanssi, lääketiede ja historia olivat yhtä todellisuuden kanssa.

Kohti vapautta avaa ikkunan myöhäisantiikin käsityksiin vapaudesta ja maailmankuvasta. Vapaus on kiehtova teema, jonka pohtimiseen myöhäisantiikin kristillisiltä ajattelijoilta riittää varmasti ammennettavaa.

Laato, Anni Maria (toim.) Kohti vapautta. Varhaiskristillisiä tulkintoja vapaudesta, unista ja maailmankuvista. Helsinki: Suomen patristinen seura ry, 2023.