Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko ja paavi Franciscus
Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko on yksi Ukrainan merkittävimmistä uskonnollisista yhteisöistä. Se on osa maailmanlaajuista katolista kirkkoa, ja sen johtajalla on läheiset suhteet paavi Franciscukseen. Kirkko on terävä Venäjän arvostelija.
Yksi Ukrainan suurimmista kirkoista on kreikkalaiskatolinen kirkko. Ennen sodan alkamista siihen kuului yli viisi miljoonaa ukrainalaista, runsas kymmenesosa maan asukkaista. Ukrainassa toimii kolme muutakin katolista kirkkoa: roomalaiskatolinen, Rutenian kreikkalaiskatolinen ja Armenian katolinen kirkko. Ne ovat kaikki paljon pienempiä kuin kreikkalaiskatolinen kirkko. Sota on johtanut siihen, että Vanäjän miehittämillä alueilla ei toimi enää yhtään katolista pappia.
Kreikkalaiskatolinen kirkko on niin sanottu uniaattikirkko, joka noudattaa ortodoksista jumalanpalvelusjärjestystä mutta on muuten osa globaalia katolista kirkkoa, ja paavi on sen pää. Kirkon johtaja on suurarkkipiispa Sviatoslav, joka tuntee paavi Franciscuksen jo paaveutta edeltäviltä ajoilta, jolloin kumpikin toimi Argentiinassa. Heidän yhteydenpitonsa sodan aikana on ollut tiivistä.
Suurarkkipiispa Sviatoslav on lähettänyt ukrainalaisille sodan alusta lähtien säännöllisesti videotervehdyksiä, joissa hän on käynyt läpi tuoreita sotatapahtumia ja käsitellyt kirkollisia ja teologisia kysymyksiä. Hän on vastannut esimerkiksi kysymykseen, saako miehittäjiä tappaa. Hänen mielestään ei pidä ajatella tappamisen vaan puolustautumisen oikeutusta. Hän on verrannut Venäjää natsi-Saksaan. Venäjän ortodoksinen kirkko soveltaa hänen mukaansa kristinoppia samaan tapaan kuin ISIS soveltaa islamin oppeja. Venäjän kirkon edustama uhka on hänen mielestään saavuttanut ekumeeniset ja kansainväliset mittasuhteet. Sodan pitkittyessä hän on nähnyt sen yhä selvemmin hyvän ja pahan välisenä taisteluna.
Miksi paavi ei ole vieraillut Ukrainassa?
Paavi on muun muassa Sviatoslavin välityksellä hyvin perillä sodan Ukrainalle aiheuttamista kärsimyksistä ja vaikeuksista, mutta monien, erityisesti katolisten mutta myös laajemmin ukrainalaisten toiveista huolimatta hän ei ole ilmaissut tukeaan vierailemalla Ukrainassa. Hän on sanonut odottavansa sopivaa aikaa, kuten Ukrainan Vatikaanin-suurlähettiläs Andrii Yurash kertoo paavin hänelle korostaneen.
Paavin pidättyvyys tuomioiden lausumisessa on herättänyt pahennusta niin Ukrainassa kuin lännessä
Aiemmin paavi on korostanut myös sitä, että hänen täytyisi voida vierailla tasapuolisesti Venäjällä ja Ukrainassa. Paaville patriarkka Kirillin mahdollinen tapaaminen on ollut niin tärkeää, että hän on sanonut useaan otteeseen myöntyvänsä tapaamiseen missä vain. Kun ottaa huomioon, että kukaan paavi ei ole vielä voinut vierailla Venäjällä, on hyvin epätodennäköistä, että vierailu onnistuisi etenkään keskellä sotaa. Näyttää myös siltä, että paavin arvostus patriarkka Kirilliä kohtaan on laskenut – kahdenkeskisessä keskustelussa 2022 hän kutsui patriarkkaa “Putinin alttaripojaksi”. Vatikaanissa täytyy olla tiedossa myös Kirillin menneisyys KGB-agenttina.
Sen lisäksi, ettei paavi ole vieraillut Ukrainassa, hän ei myöskään ole selvin sanoin tuominnut Venäjää ja presidentti Putinia sodasta. Paavin pidättyvyys tuomioiden lausumisessa on herättänyt pahennusta niin Ukrainassa kuin lännessä, ja kritiikki häntä kohtaan on yltynyt niin kovaksi, että Vatikaanin on täytynyt selittää paavin toimintaa ja vakuutella paavilta löytyvän empatiaa Ukrainaa kohtaan. Läntisessä kritiikissä paavia kohtaan on ollut ajoittain huomattavissa myös silkkaa antikatolisuutta ja yleistä uskonnonvastaisuutta.
Paavi on välillä ottanut harha-askelia Ukrainaa koskevissa lausunnoissaan ja aikeissaan. Näistä ehkä merkittävin oli hänen sodan perusluonnetta koskeva näkemyksensä vuodelta 2015, että Ukrainassa oli käynnissä veljessota eikä Venäjän miehitys. Toinen pahennusta herättävä tapaus oli hänen suunnitelmansa laittaa ukrainalainen ja venäläinen nainen yhdessä kantamaan ristiä ristintiellä Vatikaanissa pitkänäperjantaina 2022. Vaikka Ukrainan kreikkalaiskatolilaisilta tulvi kritiikkiä, suunnitelma toteutettiin. Myös paavin näkemys, että Ukrainan sota johtui Naton “räksyttämisestä” Venäjän ovella, tyrmättiin laajasti. Keväällä 2024 Ukrainasta arvosteltiin paavin lausuntoa, että Ukrainalla pitäisi olla “rohkeutta nostaa valkoinen lippu” keskusteluissa Venäjän kanssa. Kun Ukrainassa säädettiin elokuussa 2024 laki, jolla kiellettiin Venäjän ortodoksisen kirkon toiminta Ukrainassa, paavi tuomitsi lain ja sanoi, että ihmisten pitää saada rukoilla siinä kirkossa, jota he pitävät omanaan. Tämäkään lausunto ei herättänyt ymmärrystä Ukrainassa, jossa Moskovan patriarkaatin alaista Ukrainan ortodoksista kirkkoa pidetään Ukrainan valtion vihollisena.
Traditio paavin puolueettomuudesta
Paavin haluttomuuden valita puolensa sotivien osapuolten välillä voi ymmärtää, kun muistaa, että paaveilla on ollut historiassa vahva pyrkimys toimia rauhanneuvottelijana ja sen vuoksi julkisuudessa äärimmäisen puolueettomana. Niin ensimmäisen maailmansodan aikainen paavi Benedictus XV kuin toisen maailmansodan aikainen paavi Pius XII olisivat halunneet välittää rauhaa sotijoiden välillä. Samaan pyrki paavi Paavali VI Vietnamin sodan aikana. Kaikkien heidän ongelmakseen tuli se, etteivät he nauttineet riittävästi vastakkain olevien osapuolten luottamusta. Vatikaanista tulleita tarjouksia toimia yhtenä osapuolena rauhanneuvotteluissa ei näytä otetun Ukrainan johdossa kovin vakavasti.
Vatikaanin edustajana rauhantunnusteluissa toimii kardinaali Matteo Zuppi. Hänellä on ollut tukenaan vaikutusvaltainen St. Egidion maallikko-organisaatio, jolla on pitkä kokemus rauhan rakentamisesta ja pakolaisten auttamisesta. Zuppilla on ollut menestystä esimerkiksi ukrainalaisten lasten palauttamisessa kotimaahansa.
Vaikka paavi ei ole itse matkustanut Ukrainaan, hänen virallisia edustajiaan on vieraillut siellä ja toimittanut materiaalista apua. Jo maaliskuussa 2022, muutama viikko sodan alkamisen jälkeen kaksi kardinaalia vieraili Ukrainassa kartoittamassa avun tarvetta ja pakolaisten tilannetta. Toukokuussa 2022 Vatikaanin ulkoministeri, arkkipiispa Paul Gallagher matkusti Kiovaan ja kuuli suurarkkipiispa Sviatoslavilta, mitä Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko toivoi Vatikaanilta. Vaikka Sviatoslav toivoi, että paavi voisi pian saapua Ukrainaan, hän selvästi ymmärsi, mikä oli realistista, ja pyysi Vatikaania käyttämään ennen muuta diplomaattisia kanaviaan sodan lopettamiseksi.
Mitä seuraavaksi kreikkalaiskatolisen kirkon ja paavin suhteissa?
Paavin lähin alainen, kardinaalivaltiosihteeri Pietro Parolin, puolestaan vieraili Kiovassa heinäkuussa 2024 ja tapasi kirkollisten edustajien lisäksi presidentti Zelenskyin. Parolin on yksi vahvoista ehdokkaista Franciscuksen seuraajaksi, mikä ehkä antoi ylimääräistä painoarvoa hänen käynnilleen.
Parolin ei luvannut ukrainalaisille, että paavi olisi pian tulossa maahan. Sen sijaan hän ehdotti, että seuraava vaihe kanssakäymisessä olisi Ukrainan kirkkojen neuvoston vierailu paavin luona. Neuvoston merkitys ukrainalaisessa uskonnollisessa maastossa on merkittävä jo sen korkean edustavuuden vuoksi. Siihen kuuluvat kaikki maan tärkeimmät tunnustuskunnat: ortodoksit, kreikkalaiskatolilaiset, roomalaiskatolilaiset, protestantit sekä juutalaisuuden ja islamin tärkeimmät suuntaukset.
Kirjoittaja
Linkit ja kirjallisuus
Claire Giangrave: Ukrainian Ambassador to the Vatican Believes a Visit by Pope Francis Would Promote Peace. Religion News Service 13.8.2024 <https://religionnews.com/2024/08/13/ukrainian-ambassador-to-the-vatican-believes-a-visit-by-pope-francis-would-promote-peace/>. Katsottu 25.8.2024.
Ketola, Mikko: Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon tie 2014–2019. In: Teologinen Aikakauskirja 2/2020.
Ketola, Mikko: The Ukrainian Greek Catholic Church and the Russian Threat. In: Churches in Contact and Collision. Multiple Ways of Ukrainian and Russian Churches. Ed. Heta Hurskainen, Teuvo Laitila. Brill/Schöning 2023.
Mikko Ketola on kirkkohistorian dosentti Helsingin yliopistossa ja Teologia.fi:n vastaava toimittaja.