Hiljaisuudesta nouseva suitsutussavu – erämaaisien ja -äitien rukous

Kristilliset rukouskäytännöt ovat muovautuneet aavikoilla ja luostareissa. Mitä erämaaisät ja -äidit ajattelivat rukouksesta?

Tässä artikkelissa esittelen, mitä erämaaisät ja -äidit ovat opettaneet rukouksesta. Erämaaisät ja -äidit ovat kilvoittelijoita, joita kutsuttiin etuliitteillä abba- (isä) ja amma- (äiti). Toisin sanoen, he olivat saavuttaneet hengellisen isän tai äidin tittelin. Usein käytettiin myös termiä vanhus, joka ei viittaa iältään vanhaan ihmiseen, vaan hengelliseen kypsyyteen.

Lähteinä kirjoituksessa käytän Athanasios Suuren (298–373 jKr.) kirjoittamaa Antonios Suuren (250–356 jKr.) elämästä-teosta, abba Ammonaksen (300-luvulla jKr.) opetuskirjeitä ja Sofroni Jerusalemilaisen (560–619 jKr.) kirjoitusta Maria Egyptiläisen (joko 344–421 jKr. tai 400–500 lukujen taite) elämästä.

Athanasios on merkittävä henkilö varhaisen kristinopin muotoutumisessa ja hänen kirjansa Antonios Suuren elämästä (Vita Antonii) on ollut historiallisesti vaikutusvaltainen. Antonios oli ensimmäinen munkki ja kristillisen luostarilaitoksen perustaja, jonka ympärille kokoontui kilvoittelijoita, joiden joukossa oli hänen oppilaansa abba Ammonas.

Näiden lisäksi käsittelen esimerkkinä Maria Egyptiläisen elämästä -teosta, jonka mukaan prostituoituna toiminut Maria ryhtyi Jumalanäidin ikonin edessä katumaan tekojaan. Tämän vuoksi hän lähti Egyptin erämaahan katumaan ja rukoilemaan. Hän vietti erämaassa 47 vuotta erakkona, kunnes hänen luokseen tuli pappi Zosimas. He ystävystyivät, vaikka näkivätkin vain kolmesti toisensa. Lopulta Zosimas hautasi Marian, minkä jälkeen hän alkoi kertoa Marian elämästä muille ihmisille.

Rukouksen terminologiaa ja sen käytännöt

Athanasios Suuri, Abba Ammonas ja Sofroni Jerusalemilainen kaikki luonnehtivat rukousta esimerkiksi anomiseksi ja Jumalan muistelemiseksi. He myös kuvasivat rukoilemiseen liittyviä tapoja: polvillaan kädet kohotettuna, seisaallaan ja maassa makuulla rukoileminen, kammioihin sulkeutuminen, kuiskaten, itään päin katsominen rukoillessa, ikonien äärellä rukoileminen ja lakkaamatta rukoileminen.

Ammonas puolestaan ilmaisi rukouksen lakkaamattomuutta sanaparilla: ”päivin ja öin”.

Athanasios Suuri kirjoitti esimerkkinä Antonioksen tavasta rukoilla. Kerran matkallaan sisarensa ja muiden kristittyjen luokse, Antosios matkusti oppilaidensa kanssa. Athanasios kirjoitti matkasta näin: ”Kun vanhus Antonios näki kaikkien olevan hengenvaarassa, hän huokaisi syvästi murheissaan, erkani heistä vähän matkan päähän, polvistui, kohotti kätensä ja rukoili. Heti Herra antoi nousta vettä nousta siitä paikasta, missä hän seisoi rukoilemassa.”

Sofroni kirjoitti Zosimaan tavoista seuraavasti: ”Hän oli jo patikoinut kaksikymmentä päivää, kun koitti tuon päivän kuudes tunti. Silloin hän pysähtyi hetkeksi ja itään päin katsoen alkoi veisata tavanomaista rukousta. Hänellä oli tapana katkaista matkansa näin määrättyinä päivän aikoina levätäkseen hieman, veisatakseen psalmeja seisaallaan ja rukoillakseen taivutetuin polvin. Tällä tavalla hän rukoili.”Ammonas puolestaan ilmaisi rukouksen lakkaamattomuutta sanaparilla: ”päivin ja öin”.

Esirukous – kenen tehtävä?

Esirukousten ja niiden pyytämisen yleisyys käy ilmi Zosimaan ja Marian välisestä ensimmäisestä keskustelusta. Sofroni kuvasi tapaa seuraavasti: ”Zosimas sanoi hänelle: ”Oi äiti, sinun pyhien rukoustesi kautta Kristus on lahjoittanut kaikille pysyvän rauhan. Mutta täytä vanhuksen kelvoton anomus ja rukoile koko maailman puolesta sekä minun, syntisen puolesta, jotta oleskeluni erämaassa ei olisi hedelmätön.” Maria vastasi: ”Abba Zosimas, niin kuin sanoin, sinun, jolla on papin arvo, tulee rukoilla minun ja kaikkien puolesta, sillä tämä on kutsumuksesi. Mutta koska meidän kaikkien tulee olla kuuliaisia, täytän ilolla pyyntösi.”

Vastaava ajatus papin virkaan liittyvästä esirukoustehtävästä on Ammonaksella. Hänen kirjeensä osoittavat syvällistä antaumusta rukoustehtävään hengellisten ohjattaviensa puolesta. Hän muun muassa kirjoitti Paavaliin viitaten: ”Rakkailleni Herrassa. Tiedän, että Jumalan rakkaus toimii ihmisessä lakkaamatta ystävistä muistuttaen. Ja ystävämme on jokainen, joka herkeämättä ajattelee täydellistä taivaallista kutsumusta ja rukoilee yötä päivää meidän puolestamme niin kuin omastakin puolestaan. Ja koska luen teidät rakkaikseni, muistan teitä öin ja päivin rukouksissani, jotta uskonne ja kaikkinaiset hyveenne yhä lisääntyisivät ja jotta te saisitte vielä suuremman voiman kuin se, joka teillä jo on. Tämän teen teidän takianne, koska teidät luetaan minun lapsikseni Jumalassa.”

Varhaiskristillisissä lähteissä esirukous näyttää siis kuuluvan kaikille, mutta erityisesti hengelliselle isälle, kun hän muistaa hengellisiä lapsiaan.

Rukous aseena kilvoittelussa

Ammonaksen rukouskilvoituksen malli on nelitasoinen. Ensimmäinen liittyy ”Isän hiljaisuuteen”, joka on jokin yksityinen rukouspaikka. Toisin sanoen vetäydytään yksinäisyyteen, jossa ei ole mitään taustalla olevaa hälinää. Toinen taso on ”Isän hiljaisuudessa” tapahtuva rukous, josta seuraa kolmas taso eli Jumalan voiman saavuttaminen. Kun Jumalan voima on saavutettu, ihminen siirtyy seuraavalle tasolle, jossa ihminen kykenee rukoilemaan toisten puolesta ja opettamaan muita. Ammonaksen kaltainen rukouskilvoituksen malli näkyy sekä Antonioksen että Marian elämässä.

Athanasioksen mukaan Antonios vetäytyi erämaahan kuultuaan evankeliumista sanat: ”myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule, ja seuraa minua.” Tämän jälkeen hän koki demonien hyökkäävän kimppuunsa, minkä vuoksi hän uutterasti rukoili lakkaamatta Herraa avukseen. Athanasios kirjoitti, että rukouksen avulla Antonios lopulta voimistui entisestään. Lopulta Antonios päätyi luostarielämän johtohahmoksi, rukoili toisten puolesta sekä opasti muita kilvoittelemaan.

Maria Egyptiläisen, aleksandrialaisen prostituoidun, elämästä kertovassa tarinassa rukouskilvoitus näyttäytyy toisella tavalla. Kuullessaan pyhiinvaeltajien matkoista Jerusalemiin, ristinpuun äärelle, Maria kiinnostui itsekin lähtemään muiden mukana. Laivamatkan hän ajatteli kustantavansa totunnaiseen tapaansa, myymällä itseään. Perillä Jerusalemissa Maria yritti päästä sisälle saliin, jossa ristinpuu oli, mutta ihmiset tönivät ja ovien raoilla oli suuri väentungos. Tästä hän päätteli, että jonkinlainen voima estää pääsemästä kirkkosaliin sisälle. Hän vetäytyi pois ja näki sen jälkeen Jumalansynnyttäjän ikonin kirkon eteisen nurkassa. Nähtyään kuvassa puhtaan neitsyen, Maria alkoi katua ja päätyi erakoksi Egyptin erämaahan. Siellä hän tapasi pappi Zosimaan, joka koki saaneensa Marian opettajakseen katuvasta mielenlaadusta ja rukouksesta.

Jumalansynnyttäjän ja muiden pyhien rukoileminen

Varhaiskristillisissä lähteissä on myös esiintymiä pyhiltä esirukouksien pyytämisestä ja ikonien edessä rukoilusta. Varhaisimmat esimerkit ruokouksesta Neitsyt Marialle ovat peräisin 200-luvulta säilyneestä egyptiläisestä papyruksesta: ”Oi Jumalansynnyttäjä, me vetoamme sydämesi hellyyteen: Älä jätä kuulematta rukouksiamme meidän ollessamme maailman vallassa, vaan päästä meidät vaaroista, sinä ainoa puhdas, ainoa siunattu!”

Muiden muassa Maria Egyptiläinen rukoili Jumalansynnyttäjän ikonin edessä. Hän pyysi Neitsyt Mariaa auttamaan ja antamaan oikeaa katumuksen asennetta. Maria koki saaneensa apua Jumalansynnyttäjältä, minkä jälkeen hän koki pysyvää tyyneyttä elämässään.

Toinen esimerkki pyhien rukouksesta ilmenee Zosimaksen toimittaman Marian Egyptiläisen hautaamisen yhteydessä. Zosimas piti Mariaa pyhänä ihmisenä, minkä vuoksi hän pyysi Mariaa rukoilemaan puolestaan haudatessaan häntä. Marian kertomuksessa on myös viitteitä kuolleiden puolesta rukouksesta. Maria jätti viestin juuri ennen kuolemaansa Zosimakselle, että tämä rukoilisi hänen puolestaan.

Rukous oli siis erämaaisille ja -äideille aseena kilvoituselämässä, jossa apuna oli esirukous toisten puolesta ja esirukousten pyytäminen pyhiltä. Käytännön rukoustapoja oli muun muassa tietyissä asennoissa rukoileminen kuten polvillaan ja maassa makuullaan. Lakkaamaton ja kuiskaten tapahtuva rukous oli myös tavallista. Tavanomaista oli myös rukoilla kuolleiden puolesta. Tällä tavalla erämaan hiljaisuudesta on kohonnut suitsutussavu rukouksena kohti taivasta.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Athanasios Suuri – Antonios Suuren elämä (Suom. Helena Lampi) Keski-Uusimaa Oy: Kerava 1978.

Hiljaisuuden voima: Abba Ammonaksen kirjeitä ja opetuksia (Suom. Serafim Seppalä) Otavan kirjapaino Oy: Keuruu 2021

Pyhä Sofronios Jerusalemilainen: Maria Egyptiläisen Elämä (Suom. Damaskinos Olkinuora) Valamon kustannus 2018

Wortley, John (2012). Prayer and the Desert Fathers. The Coming of the Comforter: When, Where, and to Whom? Georgias Press: Piscataway

Christie, Douglas E. (1993). The Word in the desert: scripture and the quest for holiness in early Christian monasticism

McClellan, Michael W. et al. (1998). Monasticism in Egypt: images and words of the desert fathers American University in Cairo Press: Cairo

Mena, Peter Anthony (2019). Place and identity in the lives of Antony, Paul, and Mary of Egypt: desert as borderland. Palgrave Mcmillian: Cham

Olkinuora, Damaskinos (2023). Bysanttilainen hymnirunous Neitsyt Marialle. Tuhannen vuoden kirjavuori: Kirjallisia näkökulmia Bysantin kulttuuriin (Toim. Houni, Pia et al) Bysantin tutkimuksen seura: Helsinki

Seppälä, Serafim (2010). Elämän Äiti: Neitsyt Maria varhaiskiristillisessä teologiassa. Maahenki: Helsinki