Taiteilija löysi ortodoksisuuden

Tiedotusvälineissä julkaistujen artikkeleiden perusteella monet kulttuurialan ihmiset ovat kiinnostuneita ortodoksisesta kirkosta. Mitä tarinat hengellisen kodin löytämisestä kertovat ortodoksisuudesta ja sen käsittelystä mediassa 2000-luvun Suomessa?

Näyttelijä Hannu-Pekka Björkman kiinnostuu ikoneista ja matkustaa ystävänsä kanssa Laatokan Valamoon. Muusikko Marko Annala tekee pyöräretken uuteen Valamoon ja muusikko-näyttelijä Samuli Edelmann vierailee siellä ohjaaja Kalle Holmbergin kutsumana. Taidealan ammattilainen Berndt Arell tutustuu luostarikilvoittelun perinteeseen valmistellessaan näyttelyä. Kirjailija Joel Haahtela perehtyy kristilliseen mystiikkaan ja löytää ortodoksiset jumalanpalvelukset vaimonsa myötävaikutuksella. Toimittaja Taina West pohtii sukunsa ortodoksisia juuria ja käy palveluksissa dramaturgi Ritva Holmbergin kanssa. Kaikki nämä tutustumisretket johtavat ortodoksiseen kirkkoon liittymiseen. Kaikista näistä tapahtumista on myös kirjoitettu uskonnollisesti sitoutumattomissa julkaisuissa kuten Helsingin Sanomissa, Ylen verkkouutisissa, Suomen Kuvalehdessä, Imagessa ja ET-lehdessä. Uutisoinnin perusteella ortodoksisuuden vetovoima kulttuurialan ihmisten keskuudessa vaikuttaa ilmeiseltä.

Kääntymyskertomus on klassinen hyvä tarina

Kokemuskertomukset ovat tämän päivän mediassa keskeisessä roolissa. Teoksessaan Kertomuksen vaarat: Kriittisiä ääniä tarinataloudessa Maria Mäkelä kollegoineen kuvaa, kuinka yhteiskunnallisista ilmiöistä tehdään ymmärrettäviä kuvaamalla niitä yksittäisen ihmisen näkökulmasta. Politiikan tai talouselämän vaikuttajan elämäntarina vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudumme hänen ammatilliseen toimintaansa. Myös taiteesta uutisoiminen on aiempaa henkilövetoisempaa. Usein saammekin lukea taiteilijan ortodoksisesta vakaumuksesta hänen viimeaikaista tuotantoaan käsittelevän jutun oheissisältönä.

Läpi elämän kantanut hiljainen vakaumus ei ole samalla tavalla tarinallistettavissa kuin dramaattisemmat muutokset elämänkatsomuksessa.

Kokemuskertomuksen ytimessä on muutos yksilön kokemana. Kristillinen kääntymyskertomus on kanoninen kokemuskertomuksen muoto. Se kertoo yksilön elämän kertaheitolla muuttaneesta tapahtumasarjasta. Läpi elämän kantanut hiljainen vakaumus ei ole samalla tavalla tarinallistettavissa kuin dramaattisemmat muutokset elämänkatsomuksessa. Tämä on keskeinen syy sille, miksi luemme mediasta useammin kääntymisestä tai poiskääntymisestä kuin arkeen jatkuvuutta tuovasta uskonnollisuudesta. Usein kääntyneet ovat myös halukkaampia ja kykenevämpiä sanoittamaan omia kokemuksiaan kuin ihmiset, jotka eivät ole käyneet läpi vastaavia tapahtumia. Kääntymyskertomus voi olla heille tärkeä identiteetin rakentamisen työkalu.

Hengellisyys virkistää sekulaarien kääntymyskertomusten lomassa

Median kääntymyskertomukset käsittelevät enimmäkseen maallisia elämänmuutoksia. Kertomuksen vaarat -teoksessa yhdeksi aikamme mallitarinaksi nostetaan kuvaus hyvinvointiyrittäjän kääntymyksestä. Tässä tarinassa yksittäinen mullistava tapahtuma antaa yksilölle ainutlaatuisen näkökulman hyvään elämään.

Sekulaarissa viitekehyksessä elämänmuutos, joka johdattaa kohti uskonnollisen yhteisön jäsenyyttä näyttäytyy kiinnostavalla tavalla erilaiselta. Kaikki uskontoperinteet eivät kuitenkaan asetu tässä suhteessa samalle viivalle. Historiallinen kytkös Karjalaan, kansallisen kirkon asema sekä vuosikymmenten läsnäolo mediassa tuovat ortodoksiselle kirkolle uskottavuutta, jota muilta vähemmistöiltä puuttuu.

Ortodoksinen ymmärrys kääntymisestä perustuu yhtäkkisen ja kokonaisvaltaisen muutoksen sijaan ajatukselle hengellisestä elämästä jatkuvana oppimisprosessina. Tulkinta heijastuu myös median kuvauksiin ortodoksisuuden löytämisestä. Osittaiset onnistumiset, yritykset ja erehdykset sisäänsä sulkevat ortodoksiset kääntymyskertomukset tarjoavat tuoreita vaihtoehtoja kaavamaisille elämänmuutosten kuvauksille. Ne vaikuttavat realistisemmilta ja kypsemmiltä kuin mustavalkoiset tulkinnat uudelleensyntymisestä.

Kääntymyskertomukset avaavat modernin yksilön näkökulman ortodoksisuuteen

Joel Haahtelaa käsittelevät lehtijutut Ylen verkkosivuilla ja Helsingin Sanomissa ja Taina Westin omaelämäkerrallinen essee Imagessa ovat tuoreita esimerkkejä artikkeleista, joissa ortodoksisuus on isossa roolissa.

Haahtela ja West eivät väitä ortodoksisuuden edustavan ainoaa totuutta. Sen sijaan he esittävät ortodoksisen hengellisyyden ja rituaalit yhtenä mahdollisena keinona käsitellä nykyihmistä vaivaavia juurettomuuden ja merkityksettömyyden tunteita.

Sekä Haahtela että West kertovat artikkeleissa liittyneensä kirkkoon pitkällisen harkinnan jälkeen. Kummankin tarinassa korostuu omaan paikkaan, merkitykselliseen elämään sekä eksistentiaalisiin kysymyksiin liittyvä etsintä. Haahtela vetoaa ihmisen perustarpeeseen kokea hyväksyntää ja löytää elämälleen tarkoitus. Hän pitää tärkeänä myös mysteerin kohtaamista. West puolestaan kuvaa, kuinka usko on vastannut hänen kaipuuseensa tavoittaa kokemus ehyemmästä maailmasta.

Haahtela ja West eivät väitä ortodoksisuuden edustavan ainoaa totuutta. Sen sijaan he esittävät ortodoksisen hengellisyyden ja rituaalit yhtenä mahdollisena keinona käsitellä nykyihmistä vaivaavia juurettomuuden ja merkityksettömyyden tunteita. Haahtela tarjoaa uskontoa, luontoa ja taidetta rinnakkaisina vaihtoehtoina pyhän lähestymiselle. Molemmat tähdentävät, että usko ei ole ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa.

Kertomuksissaan Haahtela ja West eivät tunnusta uskonnollista yhteisöä vallankäyttäjänä, vaan korostavat ortodoksisuutta rakkauden ja armon maailmana. West kertoo valinneensa ortodoksisen kirkon osaltaan sen vuoksi, että se ei puutu maalliseen päätöksentekoon. Ukrainan sodan myötä olemme saaneet lukea myös uutisia, joissa ortodoksinen kirkko näyttäytyy hyvin eri valossa. Se, miksi ortodoksinen kirkko ei Suomessa ole aktiivinen vallankäyttäjä, johtuu enemmän historiallisista ja kulttuurisista syistä kuin ortodoksisuudesta sinänsä.

Yksilön uskonnollisuus nousee sekulaarin median aiheeksi harvoin

Mediassa esiintyvät kokemuskertomukset voivat antaa virheellisen kuvan ilmiöiden yleisyydestä. Näin on erityisesti, koska tiettyyn pisteeseen asti kertomuksen kerrottavuutta lisää sen poikkeuksellisuus. Jos kuvatut tapahtumat ovat valtaosalle lukijoista tuttuja, kertomus ei ole kiinnostava.

Ortodoksiseen kirkkoon on viime vuosikymmeninä liittynyt paljon ihmisiä suhteessa sen jäsenmäärään. Viimeisten vuosien aikana uusien jäsenten määrä on kuitenkin laskenut. Ortodoksiseen kirkkoon liittyneitä on koko 2000-luvun ollut moninkertaisesti vähemmän kuin luterilaiseen kirkkoon liittyneitä. Myös luterilaiseen kirkkoon liittyneiden – tai palanneiden – joukossa on takuulla kulttuurialojen edustajia.

Ortodoksiseen kirkkoon liittymistä käsittelevät henkilöhaastattelut mediassa kertovat ortodoksisuuteen kohdistuvasta kiinnostuksesta suomalaisten, mukaan lukien kulttuurityöntekijöiden, keskuudessa. Yhtä lailla ne kertovat tarinavetoisesta mediaympäristöstämme, kääntymyskertomusten voimasta sekä ortodoksisen kirkon arvostetusta asemasta Suomessa.

Median ortodoksiset kääntymyskertomukset kuvaavat ortodoksisuutta yksilön omaehtoisena valintana, valtarakenteet sivuuttaen. Kertomukset ovat kuitenkin sikäli tärkeitä, että yksilön positiivisesti virittynyt uskonnollisuus saa sekulaarissa mediassa vain harvoin tilaa.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Ahola, Suvi: ”Isä Joelin maailma.” Helsingin Sanomat 16.1.2022. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008515838.html

Mäkelä, Maria, Samuli Björninen, Ville Hämäläinen, Laura Karttunen, Matias Nurminen, Juha Raipola ja Tytti Rantanen (toim.): Kertomuksen vaarat: Kriittisiä ääniä tarinataloudessa. Tampere: Vastapaino, 2020.

Rinta-Tassi, Minna: ”’Meillä jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi’ – kirjailija, psykiatri Joel Haahtelalle se tapahtui ortodoksikirkossa.” Yle 4.4.2021. https://yle.fi/uutiset/3-11866547

West, Taina: ”Mitä loogista on uskoa Jumalaan? Ei mitään, ja siksi se on niin helpottavaa, kirjoittaa ortodoksiseen kirkkoon liittynyt Taina West.” Image (verkkosivusto) 29.12.2021. https://www.apu.fi/artikkelit/taina-west-olen-ortodoksi-ja-uskon-jumalaan

Lisälukemista

Hatakka, Heimo: ”Näyttelijä Hannu-Pekka Björkman: ’Elämässä on tärkeämpääkin kuin onnellisuus.’” ET-lehti (verkkosivusto) 13.4.2017. https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/nayttelija-hannu-pekka-bjorkman-elamassa-tarkeampaakin-kuin-onnellisuus

Koppinen, Mari: ”’Me vain löysimme toisemme’, sanoo Samuli Edelmann suhteestaan viinaan – Nyt hän kertoo, mikä pelasti suuntansa hukanneen nuoren ja miksi hän yhä viisikymppisenäkin käy terapiassa.” Helsingin Sanomat 10.3.2018. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005597917.html

Pelli, Petja: ”Suomalainen Berndt Arell johti Ruotsin kansallismuseota silmät mustina ja Jumalaan uskoen – ruotsalaiset eivät halunneet puhua kummastakaan.” Helsingin Sanomat 24.12.2019. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006353233.html

Pöntinen, Petri: ”Kaikki rukoilevat.” Suomen Kuvalehti 18.4.2019. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/han/kaannekohdassa-olen-tajunnut-laskea-puukon%E2%80%89-mokoma-yhtyeen-marko-annala-uskoo-suojelukseen-masennuskausista-huolimatta/