Rikoksia, perversioita ja jumalanpilkkaa: Populaarikulttuurin katsomuskuvaukset edellyttävät kriittistä lukutaitoa

Populaarikulttuurin tuotteissa esiintyvät kuvaukset katsomuksista ovat usein negatiivisia. Niissä saatetaan tuoda esiin esimerkiksi uskonnollisiin yhteisöihin liitettyjä yksittäisiä epäkohtia tai ongelmia, joita yhteisöt aiheuttavat jäsenilleen. Tällaiset katsomuslukutaidon puutetta osoittavat stereotyyppiset kuvaukset luovat tarvetta lukutaidolle, jossa erotetaan asiallinen ja perusteltu kritiikki yksipuolisesta ja yleistävästä kritiikistä.

Uskonnollisten yhteisöjen tuottamissa populaarikulttuurin tuotteissa, kuten elokuvissa, romaaneissa, populaarimusiikissa tai videopeleissä katsomuksista rakentuva näkymä on yleensä positiivinen. Kuvausten funktioksi voidaan ajatella uskonnon levittäminen ja vakaumuksen vahvistaminen. Uskontoperinteiden ulkopuolelta tuotetut katsomusten kuvaukset ovat puolestaan joko neutraaliuteen pyrkiviä tai usein kriittisiä. Esimerkiksi elokuvissa saatetaan tuoda esiin johonkin uskonnolliseen yhteisöön tai perinteeseen liitettyjä yksittäisiä epäkohtia tai kriittisiä näkökulmia, näin samalla ylläpitäen ja vahvistaen stereotyyppistä kuvastoa. Niissä saatetaan esittää erilaisia ongelmia, joita uskonto ja uskonnolliset yhteisöt aiheuttavat sekä jäsenilleen että ympäröivälle yhteiskunnalle.

Esimerkiksi nunnaelokuvissa katoliset nunnaluostarit saatetaan esittää näyttämöinä monenlaisille rikoksille, perversioille ja jumalanpilkalle. Näissä näkyy taustalla ajatus, jonka mukaan elämä luostarissa eristyksissä muusta yhteiskunnasta on jollain tavalla negatiivista, epäterveellistä tai luonnotonta. Videopeleissä taas järjestäytynyt uskonnollisuus on usein kritiikin kohteena, ja uskonnolliset instituutiot, kuten kirkot, nähdään pahoina ja korruptoituneina. Positiivisesti peleissä kuvataan yksilöllisiä uskonnollisia valintoja.

”Buddha bikini” -mallisto kertoo katsomuslukutaidottomuudesta

Populaarikulttuurin katsomuskuvauksissa näkyvät erilaiset asennoitumiset nostavat esille tarpeen kuluttajien lukutaidolle, jossa pystytään erottamaan esimerkiksi institutionalisoituneen uskonnon epäkohtien asiallinen ja perusteltu kritiikki yksipuolisesta ja stereotypisoivasta kritiikistä. Yleistäviä käsityksiä myötäilevät kuvaukset esimerkiksi Jehovan todistajista, islamista, uusista uskonnollisista yhteisöistä tai ateisteista yksipuolistavat kuvaa katsomuksista ja ovat omiaan vahvistamaan negatiivisia asenteita ja ennakkoluuloja. Populaarikulttuurin tekijöiden katsomuslukutaidon puute – katsomuslukutaidottomuus – tulee esille myös niissä esityksissä, joissa jotain uskonnollista tai etnistä ryhmää kuvataan pelkästään uskonnon kautta. Muslimien kuvauksessa keskiöön nousee helposti uskonto, vaikka ”kaikki muslimit eivät ole uskonnollisia tai halua tulla kohdelluiksi uskonnollisina”, kuten uskontolukutaitoa tutkivat Tuula Sakaranaho, Timo Aarrevaara ja Johanna Konttori kirjoittavat.

Katsomuslukutaidottomuus voi myös näkyä uskontoon liittyvän kuvaston ja symboliikan käytössä mainonnassa. Tästä esimerkkinä voidaan mainita alusvaatevalmistaja Victoria’s Secretin 2000-luvun alun ”Buddha bikini” -mallisto, jossa bikinit oli koristeltu tiibetinbuddhalaisella kuvastolla ja myös buddhan kuvalla bikinin yläosassa. Buddhalaiset kritisoivat mallistoa muun muassa siitä, miten yhtiöltä puuttui kunnioitus buddhalaisuutta kohtaan, miten yhtiö kaupallisti buddhalaisuudessa pyhänä pidettävää kuvastoa sekä miten pyhiä kuvia sijoitettiin vaatekappaleeseen, joka buddhalaisesta näkökulmasta viittaa seksuaalisuuteen ja epäpuhtaina pidettäviin naisen ruumiinosiin.

Stereotypiat ohittaville katsomuskuvauksille on tilaa ja markkinoita

Katsomuslukutaidon näkökulmasta onkin syytä kiinnittää huomiota populaarikulttuurin tekijän vastuuseen tuottaa sellaista ymmärrystä, joka on katsomuksia kunnioittavaa eikä myötäile stereotyyppisiä käsityksiä. Tässä haasteeksi toki muodostuu massakulttuurimarkkinoiden logiikka, jossa populaarikulttuurin tuotteen tavoitteena on saada mahdollisimman paljon kuluttajia ja tätä kautta tuottoa. Tällöin toisenlaisten ymmärrysten esiintuominen saattaa tarkoittaa taloudellisen riskin ottamista.

Toisaalta populaarikulttuurin tekijät haistelevat ja peilaavat koko ajan ihmisten arvoja, asenteita ja maailmankuvia, kierrättävät niitä, ja tarjoavat takaisin kuluttajille erilaisia versioita. Näin ne samalla seuraavat ja ehkä myös pyrkivät ennakoimaan yhteiskunnallisten käsitysten muutosta. Tätä kautta on myös mahdollista tuottaa katsomuksista stereotypiat ohittavia, vaihtoehtoisia ja monipuolisempia näkemyksiä. Esimerkiksi amerikkalaisen populaarikulttuurin välittämää kuvaa islamista on tutkittu hyödyntäen käsitteitä ”pahat” ja ”hyvät” muslimit. Yhdysvaltalaisissa elokuvissa ja tv-ohjelmissa kuvaukset islamista ja muslimeista ovat ennen vuotta 2001 olleet usein kriittisiä. Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen motivaatio tuoda esille myös sitä, että on olemassa ”hyviä” muslimeja kasvoi selkeästi, ja esitykset muuttuivat positiivisemmiksi. Monesti kuitenkin kuvaukset ovat yksiulotteisia, esittäen muslimit joko ”pahoina” tai ”hyvinä”. Samoin muslimit kuvataan usein uskonnon kautta.

Toisenlaisia näkymiä on kuitenkin myös alkanut nousta esiin. Marvel-kustantamon sarjakuvaan perustuva Ms. Marvel -tv-sarja kuvaa teini-ikäistä muslimisupersankaria. Kanadalainen komediasarja Pieni moskeija preerialla kertoo puolestaan pienestä muslimiyhteisöstä kanadalaisessa pikkukaupungissa. Se keskittyy kuvaamaan sekä yhteisön jäsenten keskinäisiä suhteita että vuorovaikutusta valtaväestön kanssa huumorin keinoin. Sarja on siinä mielessä poikkeuksellinen, että se lähestyy muslimiyhteisöä moniulotteisesti. Pieni moskeija preerialla on myös levinnyt menestyksekkäästi ympäri maailmaa, mikä kertoo siitä, miten myös vaihtoehtoisille katsomuskuvauksille löytyy tilaa ja markkinoita.

Uskonnon käsite on vallankäytön väline

Kun tutkitaan populaarikulttuurin kuluttamista katsomuksellisena toimintana, ollaan kiinnostuneista siitä, minkälaisia elämää ohjaavia merkityksiä populaarikulttuurin tuotteet tarjoavat kuluttajille. Tätä voidaan tutkia hyödyntämällä esimerkiksi rituaalin, myytin ja pyhän käsitteitä. Tiettyihin populaarikulttuurin tuotteisiin tai niiden esittäjiin, kuten poptähtiin tai näyttelijöihin kohdistuva intensiivinen seuraaminen ja ihailu – fanius – voidaan nähdä samankaltaisia merkityksiä antavana kuin niin sanottu perinteinen uskonnollisuus. Katsomuslukutaidon näkökulmasta on tärkeä myös ymmärtää, että fanius on aktiivista ja sosiaalista toimintaa, jossa populaarikulttuuria hyödynnetään, muokataan, kritisoidaan ja sovelletaan omaan maailmankatsomukseen sopivaksi. Fanit eivät siis ole passiivisia massakulttuurin kuluttajia, jotka ottavat kritiikittä vastaan ne ideat, joita kulttuurituotteiden tekijät heille tarjoavat.

Populaarikulttuuri toimii myös inspiraationa uudenlaisen uskonnollisuuden synnylle. Monille faneille populaarikulttuurin tuote tai henkilö saa elämässä niin merkityksellisen aseman, että sen ympärille alkaa muodostua yhteisöllistä toimintaa, jonka fanit nimeävät uskonnoksi. Näitä voidaan kutsua esimerkiksi fiktioperustaisiksi uskonnoiksi . Esimerkkejä tällaisista ovat Star Wars -elokuvista innoituksensa saanut jediismi, Harry Potter -kirjojen Severus Snapen (Kalkaros) palvontaan keskittyvä snapismi sekä erilaiset vampyyriyhteisöt. Keskusteluissa fiktioperustaisista uskonnoista rakennetaan usein vertailuasetelma perinteisiin uskontoihin, kuten kristinuskoon, ja nähdään ne tästä asetelmasta käsin väärinä, epätosina, naurettavina tai ei-vakavasti otettavina. Katsomuslukutaidon kannalta onkin oleellista huomioida se, miten uskonnon käsite on helposti monenlaisen vallankäytön väline. Uskonnon tarkasteleminen diskursiivisena kategoriana, joka on jatkuvan neuvottelun alla ja jota käytetään monenlaisten intressien ajamiseen, onkin tärkeää populaarikulttuurin synnyttämiin uskontoihin liittyvän kriittisen keskustelun ymmärtämiseksi.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Pesonen, Heikki: Mad Sisters and Evil Mothers: Representations of Nuns and Convents in Western Films. Teoksessa Pilgrimage of Life: Studies in Honour of Professor René Gothóni. Helsinki: The Finnish Society of Sciences and Letters and Study of Religions, 2010.

Pesonen, Heikki & Rautalahti, Heidi: Populaarikulttuuri. Teoksessa Uskontotieteen ilmiöitä ja näkökulmia (toim. H. Pesonen & T. Sakaranaho). Helsinki: Gaudeamus, 2020.

Sakaranaho, Tuula, Aarrevaara, Timo & Konttori, Johanna: Introduction: Setting the Stage. Teoksessa The Challenges of Religious Literacy. The Case of Finland (toim. T. Sakaranaho, T. Aarrevaara & J. Konttori). Springer, 2020.

Shields, James Mark: Buddhism. Teoksessa The Routledge Companion to Religion and Popular Culture (toim. J. C. Lyden & E. M. Mazur). Lontoo ja New York: Routledge, 2015.

Sjö, Sofia: Kielletty maailma: Seksuaalisuus, vapaus ja uskonto kahdessa pohjoismaisessa elokuvassa. Teoksessa Elokuva uskonnon peilinä: Uskontotieteellisiä tarkennuksia länsimaiseen populaarielokuvaan (toim. H. Pesonen, E. Lehtinen, N. Myllärniemi & M. Blom). Uskontotiede 14. Helsingin yliopisto: Uskontotieteen laitos, 2011.

Youmans, William Lafi: Islam. Teoksessa The Routledge Companion to Religion and Popular Culture (toim. J. C. Lyden & E. M. Mazur). Lontoo ja New York: Routledge, 2015.