Miksi uskonnottomuus ja ateismi eivät kiinnosta suomalaista mediaa?

Mikäli suomalaista mediaa on uskominen, henkisyys on erityisesti nuorilla hurjassa nosteessa. Myös jotkut kyselyt tarjoavat ajatukselle lievää tukea. Uutisoinnissa on kuitenkin yksi ongelma. Se jättää taustalle määrällisesti merkittävimmän muutoksen Suomen katsomuksellisessa kentässä: uskonnottomuuden ja ateismin yleistymisen.

Uskonnottomuus ja ateismi ovat yleistyneet

Vahvassa merkityksessä uskonnoton ihminen ei ole uskonnollisen yhteisön jäsen, ei usko Jumalan tai vastaavien yliluonnollisten olentojen olemassaoloon, mieltää itsensä uskonnottomaksi, eikä osallistu uskonnollisten yhteisöjen toimintaan. Asiayhteydestä riippuen mitä tahansa yksittäistä kriteeriä voidaan pitää osittaisena uskonnottomuuden tunnuspiirteenä. Ateisteja ovat teknisen määritelmän mukaan ne, jotka eivät usko Jumalaan ja, toisin kuin esimerkiksi pikkuvauvat, ovat jossain elämän vaiheessa kyenneet ilmaisemaan sen. ”Ateisti” on ”uskonnottoman” tapaan myös identiteetti.

Uskontokuntiin kuulumattomia oli vuonna 2020 29,4 prosenttia suomalaisista. Vähintään neljäsosa ja korkeintaan noin 45 prosenttia suomalaisista identifioi itsensä uskonnottomiksi. Sukupolvia tarkastelemalla selviää, että ateismi ja uskonnottomuus luonnehtivat yhä useammin nuorten aikuisten katsomuksellista orientaatiota: mitä aikaisempi sukupolvi, sitä uskonnollisempi se on.

1980- ja 1990-luvulla syntyneistä peräti 73 prosenttia katsoo olevansa uskonnottomia tai ateisteja, kun vastaava prosenttiluku 1940- ja 1960-luvuilla syntyneillä on 36. Lähes kolmasosa (28%) nuorista aikuisista vastaa, ettei usko minkäänlaisen hengen, Jumalan tai elämänvoiman olemassaoloon. Iäkkäämmistä näin ajattelee vain 13 prosenttia. Iäkkäämmistä noin puolet pitää Jumalaa tärkeänä; nuorista 80 prosenttia katsoo, ettei Jumala ole tärkeä. Käänteisesti sukupolviero näkyy suhtautumisessa ateisteihin: iäkkäämmistä 28 prosenttia suhtautuu kielteisesti, nuorista vain 8 prosenttia.

Nykyiset nuoret aikuiset ovat selvästi vähemmän uskonnollisia kuin nuoret esimerkiksi 1990-luvun puolivälissä. Uskonnollisten nuorten määrä on laskenut 20 prosenttiyksikköä. Kyllä tai ei -vastauksissa jumalausko puuttuu 60 prosentilla nuorista vuonna 2018 ja 20 prosentilla 1996.

Näiden lukujen valossa uutiset siitä, miten ”uskonnon hiipuessa uudet henkisyyden muodot valtaavat markkinoita” (HS 5.3.2018; ks. myös HS 22.10.2017), muuttuvat vähintään epätarkoiksi tai osittaisiksi kertomuksiksi katsomuksellisesta muutoksesta. Miksi sitten media ei kiinnostu katsomuksellisen kentän vähittäisestä ”vallankumouksesta”?

Uskonnottomuus ja ateismi median käsittelyssä

Median tapa käsitellä katsomuksia ei perustu aina määrällisen muutoksen kartoittamiseen. Kirkon jäsenkato on uutisaihe, mutta sen kääntöpuolta – uskonnottomuuden kasvua – ei syystä tai toisesta tematisoida. Sen sijaan medialle on tyypillistä tehdä eläväinen ja kiinnostava henkilökuvaus yksilöstä, joka on löytänyt toisenlaisen uskonnollisuuden tai henkisyyden luterilaisuuden tilalle. Tällöin määrällisesti merkittävämpi muutos uskonnottomuuden yleistymisestä jää helposti kertomatta. Ehkä se ei ole median näkökulmasta yhtä kiinnostava tarina.

Etujärjestöjen aktivismi nousee toisinaan uutisjuttujen aiheeksi, mutta moni kampanja – esimerkiksi vuoden 2021 elämänkatsomustiedon avaamista koskeva kansalaisaloite – jää pienten intressikuplien aiheeksi sosiaalisessa mediassa.

Ateismi ja uskonnottomuus kiinnostaa, jos kyse on kohusta, poikkeuksellisista henkilöistä tai yhteiskunnallisesta aktivismista. Maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen Eroakirkosta-sivuston toiminta on ollut esillä mediassa, kun kirkosta eroamisessa on ollut piikkejä julkisuuskohujen seurauksena. Samoin erityisesti Jussi K. Niemelästä tehtiin henkilöjuttuja hänen toimiessaan Vapaa-ajattelijain liiton johdossa ateistisen bussimainoskampanjan aikaan (2009). Etujärjestöjen aktivismi nousee toisinaan uutisjuttujen aiheeksi, mutta moni kampanja – esimerkiksi vuoden 2021 elämänkatsomustiedon avaamista koskeva kansalaisaloite – jää pienten intressikuplien aiheeksi sosiaalisessa mediassa.

Niin sanottu uusateismi nosti ateismin ja uskonnottomuuden hetkeksi keskustelun aiheeksi myös Suomessa, mutta sen osapuolina olivat leimallisesti piispat ja luonnontieteilijät. Pyrkimys käsittää arkisempaa uskonnottomuutta jäi vähemmälle.

Jos uskonnottomuuden ja ateismin puolesta puhuvat saavat nostettua aiheita uutisiin, media asettuu harvemmin tukemaan niitä. Jutuissa on tyypillisesti kommentoimassa evankelis-luterilaisen kirkon edustajia. Kansainvälisesti ateistit ovat kritisoineet mediaa tästä ”väärästä tasapainottamisesta”: ateistiäänille etsitään uskonnollinen kommentaattori, mutta ei toisin päin.

Katsomuslukutaitoisen journalismin haaste

Käytännössä kaikki Suomea koskevat tutkimukset osoittavat, että media käsittelee valtakirkkoa melko myötäsukaisesti. Media-ammattilaisten uskontosuhteita koskevia tutkimuksia ei Suomessa juuri ole, mutta esimerkiksi Annikka Mutasen (2009) raportti osoittaa, että katsomuksista kirjoittavat toimittajat ovat pääosin kirkkomyönteisiä (joskin toisinaan kriittisiä). Ainakaan media ei suosi ateismia.

Suomalaisessa mediassa uskonnottomuus ja ateismi ovat ensisijaisesti epäkiinnostavia aiheita, joihin suhtaudutaan olankohautuksella.

Toisaalta suomalainen media ei myöskään demonisoi ateismia. Monissa maissa erityisesti Länsi- ja Pohjois-Euroopan ulkopuolella tilanne on hyvin toisenlainen: ateistit sivuutetaan, heihin suhtaudutaan kielteisesti tai vihamielisesti ja ateismin julkinen ilmaus voi olla jopa vaarallista. Suomalaisessa mediassa uskonnottomuus ja ateismi ovat ensisijaisesti epäkiinnostavia aiheita, joihin suhtaudutaan olankohautuksella.

Itse olen esittänyt, että suomalainen uutismedia on ”liberalisoiva” pikemminkin kuin ”sekularisoiva”: uskontoon suhtaudutaan myönteisesti, jopa puolustaen, kunhan sen arvot eivät ole erityisen konservatiivisia eli ne vastaavat media-ammattilaisten omia arvoja. Tässä mediamaisemassa uskonnottomuuskin on hyväksyttyä mutta heikosti näkyvää. Uskonnottomien edunvalvonta tai ateismia edistämään pyrkivä toiminta sen sijaan näyttäytyy epäilyttävänä.

Media käsittelee kiinnostavia tarinoita ja henkilöitä mieluummin kuin lähes näkymättömiä suuria muutoksia. Siksi (melko) tavallisten uskonnottomien ihmisten määrällinen kasvu ei ole helppo ja ilmeinen uutisaihe. Suurin osa heistä ei osallistu merkittävimpien uskonnottomien etujärjestöjen toimintaan eivätkä he ole erityisen uskontokriittisiä niin kauan kuin uskonnollisuus vaikuttaa yksilön vapaalta valinnalta. Kun tämä väestönosa on kuitenkin katsomuksellisen muutoksen kannalta määrällisesti merkittävin, median soisi kiinnostuvan siitä ja löytävän keinoja käsitellä ilmiötä. Katsomuslukutaidoiltaan hiottu journalismi kykenisi kertomaan, keitä he ovat, mitä he ajattelevat ja mitä tämä katsomuksellinen muutos tarkoittaa tulevaisuuden kannalta.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

European Values Study Group: European Values Study 2017: Suomen aineisto [sähköinen tietoaineisto]. Versio 2.0 (2020-01-02). Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja]. http://urn.fi/urn:nbn:fi:fsd:T-FSD3213

International Social Survey Programme (ISSP) & Melin, Harri (Tampereen yliopisto): ISSP 2018: uskonto IV: Suomen aineisto [sähköinen tietoaineisto]. Versio 1.0 (2019-03-27). Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja]. http://urn.fi/urn:nbn:fi:fsd:T-FSD3331

Kirkon tutkimuskeskus: Gallup Ecclesiastica 2015 [sähköinen tietoaineisto]. Versio 1.0 (2019-10-29). Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja]. http://urn.fi/urn:nbn:fi:fsd:T-FSD3211

Mutanen, Annikka: To Do, or Not to Do God: Faith in British and Finnish Jour­nalism. Oxford: Reuters Institute, 2009. http://reutersinstitute.politics.ox.ac.uk/fileadmin/ documents/Publications/fellows__papers/2008-2009/Mutanen_-_To_do__or_not_ do_God.pdf

Sohlberg, Jussi: Uushenkisyyteen liittyvien näkemysten kannatus 2000-luvulla kyselytutkimusten valossa. Veli-Matti Salminen & Niko Huttunen (toim.), Spiritualiteetti 2020-luvun Suomessa. Helsinki: Kirkon tutkimus ja koulutus, 2022.

Suomen Gallup: World Values Survey 1996: Suomen aineisto [sähköinen tietoaineisto]. Versio 3.0 (2018-07-12). Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja]. http://urn.fi/urn:nbn:fi:fsd:T-FSD0153

Taira, Teemu: Väärin uskottu? Ateismin uusi näkyvyys. Turku: Eetos, 2014a.

Taira, Teemu: Uskonto suomalaisissa sanomalehdissä tavallisena päivänä. Uskonnontutkija 2/2014b

Taira, Teemu: From Lutheran Dominance to Diversity: Religion in Finnish Newspapers 1946–2018. Temenos: Nordic Journal of Comparative Religion 55(2): 225–247, 2019.