Kirkosta eroamisen taustalla näkyvät useimmin taloudelliset syyt
Kirkkoon kuuluvien määrä on laskenut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Eroamisen tahti kiihtyy, ja samaan aikaan uusien jäsenten määrä pienenee. Äskettäin Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistussa artikkelissa ”Miksi suomalaiset eroavat evankelis-luterilaisesta kirkosta?” selvitettiin syitä kirkosta eroamisen taustalla. Millaisia syitä kirkosta eroajat antavat erolleen, ja millaisia ajallisia muutoksia eroamistilastoissa on nähtävissä?
Artikkelin ovat kirjoittaneet Helsingin yliopiston LegitRel-hankkeen tutkijat Tuomas Äystö, Aki Koivula, Anna Wessman, Jere Kyyrö ja Titus Hjelm. Tutkimuksen aineisto koostuu lähes 4 000 eroajan tiedoista, joihin lukeutuu taustatietojen (mm. sukupuoli ja ikä) lisäksi eroajan vapaasti ilmoittama erosyy. Aineisto on juuri vastaajien antamien erosyiden vuoksi kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Eroakirkosta.fi-palvelun kautta eroamisen toteuttaa yli 95 % eroajista, joten aineisto edustaa kattavasti eroajien moninaisuutta.
Tutkijat ryhmittelivät eroamisen syyt viiteen pääluokkaan: 1) talouteen ja hyötyyn, 2) uskomuksiin ja oppiin, 3) arvoihin, 4) politiikkaan, 5) muihin asioihin liittyvät syyt. ”Jaottelu ei kuitenkaan ole ongelmaton”, tutkijatohtori Tuomas Äystö kertoo. ”Esimerkiksi naispappeus voi olla arvokysymys, poliittinen kysymys sekä uskomuksiin ja oppiin liittyvä kysymys, jolloin eroamisen syiden kategoriat menevät päällekkäin.”
Kirkollisvero on merkittävä erosyy
Voimakkaimmin aineistossa näkyvät kirkosta eroamisen syyt liittyvät talouteen ja hyötyyn, jotka mainitsivat noin puolet eroajista. ”Mediassa esillä olleiden kohujen ja kirkosta eroamisen piikkien perusteella odotin, että arvoihin liittyvät syyt olisivat nousseet enemmän esille. Olinkin hieman yllättynyt siitä, että talouteen liittyvät näkökulmat olivat ne useimmin mainitut”, Äystö kertoo.
Talouteen liittyvät syyt näkyvät vuoden kierrossa piikkeinä vuodenvaihteessa ja huhtikuussa. ”Vuoden lopussa kirkosta eroamalla vältetään seuraavan vuoden kirkollisvero, huhtikuussa taas useimmat saavat postissa verotuspäätöksen, joka havahduttaa osan eroamaan”, Äystö kertoo. Taloudelliset syyt eroamisen taustalla ovat myös voimistuneet viime vuosina.
Kun kaikkea muutakin pitää katsoa rahan näkökulmasta, niin miksei myös kirkon jäsenyyttä.
Aiemmin tutkimuksissa on havaittu yhteys ansiotulon määrän ja kirkosta eroamisen välillä: kun ansiotulot nousevat, todennäköisyys kirkosta eroamiselle nousee myös. Vastaavia tuloksia on saatu myös Saksasta. Tässäkin tutkimuksessa taloudelliset syyt korostuvat kirkosta eroamisen taustalla etenkin niin sanottuina ruuhkavuosina. ”Kun mennään ansiotyöhön ja on perhettä ja asuntolainaa, talous on suurempi asia elämässä. Kun kaikkea muutakin pitää katsoa rahan näkökulmasta, niin miksei myös kirkon jäsenyyttä”, Äystö toteaa. ”Toisaalta taloudelliset syyt pysyvät tärkeinä myös vanhemmilla ikäryhmillä.”
Vastaajien kokemuksissa esille nousee taloudellisissa syissä ajatus kirkollisverojen vastikkeellisuudesta. ”Kirkko rinnastetaan usein muihin ’palveluntuottajiin’. Jos kirkko ja kirkon palvelut eivät ole omassa arjessa läsnä tai ihminen muuten kokee, että ei saa maksamilleen veroille vastinetta, eroaminen voi tulla mieleen,” Tuomas Äystö kuvailee.
Kirkosta eronneet ovat moninainen joukko
Uskomuksiin ja oppiin liittyvät syyt olivat toiseksi useimmiten mainittu erosyyn tyyppi: niiden osuus aineistossa vaihteli 20–30 % välillä eri vuosina. Näihin erosyihin lukeutui muun muassa vastaajan siirtyminen toiseen kirkko- tai uskontokuntaan tai uskonnoton maailmankatsomus.
Yli 45-vuotiaat eroavat muita useammin arvoihin liittyvien syiden vuoksi.
Poliittiset syyt, joiksi luettiin esimerkiksi näkemys kirkon ja valtion erottamisesta toisistaan, olivat verrattain harvinaisia. Keskimäärin joka kymmenes vastaaja kertoi poliittisen syyn kirkosta eroamiselleen.
On monta tapaa sekä olla kirkon jäsen että kirkosta eronnut.
Todennäköisin kirkosta eroaja on alle 35-vuotias mies. Naisten ja miesten erosyissä näkyi jonkin verran eroja. Nuoret naiset ilmoittivat erosyykseen todennäköisemmin uskomuksiin ja oppiin tai arvoihin liittyvän syyn, kun taas nuorten miesten erosyissä korostuivat enemmän politiikkaan ja talouteen liittyvät syyt. ”Uskontososiologian perinteinen väite siitä, että naiset ovat miehiä uskonnollisempia voisi olla yksi mahdollinen selittävä syy, mutta emme vielä ole selvittäneet asiaa tarkemmin,” Äystö pohtii.
Äystö kertoo, että aineiston avoimissa vastauksissa näkyy usein emotionaalinen lataus. ”Oli tavallista, että ihmiset purkavat turhautumistaan tai emotionaalista vastareaktiotaan johonkin tilanteeseen”, hän kertoo. ”Vaikka tunnepitoista kieltä on paljon, on toisaalta myös paljon ’rationaalista’ pohdintaa, kuten joidenkin vastaajien kokemus siitä, ettei kirkollisveroihin ole varaa.”
Kirkosta eronneiden ilmoittamat syyt eroamiselle eivät kuitenkaan tarjoa tyhjentäviä vastauksia suomalaisen uskonnollisen kentän muutoksesta. ”Toteamme artikkelissa, että kirkosta eroamiset eivät ole yksiselitteinen maallistumisen indikaattori. Esimerkiksi talouteen liittyvistä eroamissyistä ei voida vielä mitään eroajan suhteesta uskontoon ja hänen maailmankatsomuksellisesta vakaumuksestaan,” Äystö kertoo. ”On monta tapaa sekä olla kirkon jäsen että kirkosta eronnut.” Korona-aika on lisännyt hieman kirkkoon liittyneiden määrää. ”Olisikin kiinnostavaa selvittää myös niitä syitä, miksi ihmiset liittyvät kirkkoon, tai miksi he pysyvät kirkon jäseninä”, Äystö kertoo.