Jeesuksen vertausten koodia murtamassa

Jeesuksen käyttämät vertaukset ovat laajasti tunnettuja, tulkittuja ja siteerattuja. Professori Lauri Thurénin ja tutkijatohtori Niilo Lahden tutkimusryhmä selvittää Jeesuksen vertausten argumentaatiota, retoriikkaa ja tulkintahistoriaa.

Vertauksia tulkitaan kirjavasti

Itä-Suomen yliopiston teologian osastolla vuosina 2019–2025 toteutettava, Suomen Akatemian rahoittama hanke tutkii Jeesuksen käyttämiä vertauksia suostuttelevina kertomuksina. Tutkimusryhmään kuuluvat Thurénin ja Lahden lisäksi myös tutkijat Antti Kyytsönen ja Katri Antin. Tutkimushanke sijoittuu osaksi laajaa kansainvälistä tutkimusverkostoa. Esimerkiksi hollantilais-saksalainen tutkijaryhmä tekee vastaavaa tutkimusta rabbiinisen ajan teksteistä. Thurén ja Lahti toteavat, että Raamatun tutkimuksessa ei ole sinänsä omia metodeja. Hankkeessa he soveltavat poikkitieteellistä metodiikkaa, johon lukeutuu argumentaatioanalyysia, narratologiaa eli kertomuksellisten piirteiden selvittämistä ja tiedonlouhintaa eli suuren datamäärän keräämistä ja analysointia vertauksista.

Erilaisilla kertomuksilla ja vertauksilla on voimaa. ”Nykyään on huomattu, että ihmisiä ohjaillaan parhaiten kertomuksilla”, Lauri Thurén kertoo. Niillä voidaan vedota ihmisten tunteisiin, ajatteluun ja kokemuksiin monin tavoin. ”Monet vertaukset ovat myös länsimaalaisen ja osittain muidenkin kulttuurialueiden peruspilareita”, hän toteaa. Raamatun teksteillä ja kertomuksilla onkin laajat ja kerrostuneet tulkintaperinteet, joiden moninaisuus saattaa hämmentää lukijaa.

Kertomuksia on pidetty ennen muuta lähdeaineistona jollekin muulle. Niiden kautta on pyritty selvittämään esimerkiksi sitä, kuka historiallinen Jeesus oli.

Tulkintojen laaja kirjo ulottuu myös raamatuntutkimukseen. ”Harva tieteellisen tutkimuksen piirissä on ollut kiinnostunut siitä, mitä kertomuksissa sanotaan, vaan kertomuksia on pidetty ennen muuta lähdeaineistona jollekin muulle. Niiden kautta on pyritty selvittämään esimerkiksi sitä, kuka historiallinen Jeesus oli. Kirkkojen piirissä kertomukset ovat olleet toisenlaisia lähdeaineistoja, ja niiden pohjalta on kehitetty dogmeja”, Thurén kertoo kertomusten tutkimuksesta.

”Molemmat kertomusten käyttötavat ovat ok, mutta on myös tärkeää selvittää, mitä teksteissä oikeasti sanotaan. Sekä tieteellisessä että kirkollisessa tulkinnassa tulisi olla jonkinlaiset reunaehdot. Tällä hetkellä niitä ei ole, vaan vertausten kautta voidaan väittää lähes mitä vain, koska kontrolloituja menetelmiä ei ole. Sitä pyrimme tässä hankkeessa muuttamaan.”

Tekstiä ympäröivän kulttuurin tunteminen ohjaa tulkintaa

Hankkeen tutkija Niilo Lahti tutkii vertauksia argumentaation ja retoriikan näkökulmista.

”Tutkin väitöskirjassani Paavalin argumentaatiota, ja hämmästyin siitä, että Raamatun argumentaatiota on tutkittu siihen tarkoitetuilla työkaluilla yllättävän vähän. Ymmärrettävästi ihmisiä kiinnostaa Raamatussa ennen muuta teologia ja uskon opit, mutta toisaalta meillä on kulttuurinen ja ajallinen matka Raamatun teksteihin, minkä vuoksi pitäisi teologiaa ymmärtääkseen tietää ensin mitä tekstillä on pyritty sanomaan”, Lahti selittää.

”Esimerkiksi kirkollisessa Raamatun käytössä voi käydä niin, että puhutaan yhdestä vertauksesta siten, että sen konteksti jätetään huomiotta. Silloin tulkintahorisontti jää liian avoimeksi. Tutkimme hankkeessa sitä, miten vertaukset toimivat perustasolla: mikä vertausten logiikka on, ja miten ne perustelevat väitettä. Näemme tämän tavallaan perustutkimukseksi, joka voi osaltaan ohjata myös uskonnollis-ideologista tai historiallis-kriittistä vertausten käyttöä tai tutkimusta.”

Meillä on kulttuurinen ja ajallinen matka Raamatun teksteihin, minkä vuoksi pitäisi teologiaa ymmärtääkseen tietää ensin mitä tekstillä on pyritty sanomaan

Tutkimushanke pureutuu perustavanlaatuisiin raamatuntutkimuksen kysymyksiin, mutta tutkimustuloksilla on läheinen yhteys myös nykyajan yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja ongelmiin. ”Välimatka käytännön ongelmiin on yllättävän lyhyt. Kun kirkossa tai yhteiskunnassa vertauksia on tulkittu väärin, seuraukset ovat olleet pahimmillaan katastrofaalisia. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin vertauksia on tulkittu siten, että niillä on oikeutettu antisemitismiä ja holokaustia”, Thurén kertoo. ”Vaikka työmme on tavallaan teoreettista, se liittyy suoraan poliittisiin, kulttuurisiin ja muihin yhteiskunnallisiin liikkeisiin.”

Vaikka Raamatun kertomusten tulkintaa tukee ja ohjaa Raamatun syntyhistoriaa ympäröivän kulttuurin ja yhteiskunnan tuntemus, se saattaa kuitenkin joskus myös vääristää tulkinnan painopistettä. ”Toisinaan ylimääräinen tieto, jonka kautta vertauksia pyritään käsittämään, voi olla paitsi tarpeetonta myös jopa haitallista”, Thuren kuvaa.

”Tieto esimerkiksi juutalaisista tavoista voi sinänsä olla oikeaa, mutta jos vertausten alkuperäinen yleisö ei ole tuntenut juutalaisia tapoja, niillä ei ole merkitystä vertauksen kannalta. Esimerkiksi Luukas, joka puhui ei-juutalaisille, lisäsi tarinaansa lisäyksen saddukeuksista, että he eivät uskoneet ylösnousemukseen. Jos Luukas kertoisi vertauksen, joka tarvitsisi paljon taustoittavaa tietoa, hän kyllä olisi lisännyt sen vertaukseen.”

Välimatka käytännön ongelmiin on yllättävän lyhyt. Kun kirkossa tai yhteiskunnassa vertauksia on tulkittu väärin, seuraukset ovat olleet pahimmillaan katastrofaalisia. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin vertauksia on tulkittu siten, että niillä on oikeutettu antisemitismiä ja holokaustia.

Argumentaatioanalyysin kautta joitakin Raamatun perinteisiä tulkintoja on ollut tarpeen muotoilla uudelleen. Lahti kertoo esimerkin: ”Usein fariseuksista on ihmisten mielissä ennakkoluuloja ja heidän nähdään edustavan ’pahaa juutalaisuutta’, mikä nykytutkimuksen valossa ei pidä ollenkaan paikkaansa”, hän kuvailee.

”Todennäköisesti Jeesus ja fariseukset ovat olleet kannoissaan lähellä toisiaan. On ollut tärkeää tehdä heidän välilleen pesäeroa, kun eroavaisuuksia on pitänyt erikseen kaivaa. Yleisesti on tulkittu, että Jeesus pilkkaa tai tuomitsee fariseuksia, vaikka yhtä lailla kyse on siitä, että Jeesus yrittää suostutella heitä omalle näkökannalleen. Argumentit ovat siis enemmän dialogin välineitä, eikä niillä ole välttämättä tarkoitusta lytätä keskustelukumppania.”

Vertauksia käytettiin meemien tapaan

Toisinaan Raamatun vertausten tulkintaa saattavat estää tietyn tulkinnan aiheuttamat tunteet. Lauri Thurén kehottaa lukemaan Raamattua avoimin mieliin ja hyväksymään myös epämiellyttävät tunteet. ”Jos jokin vertaus tuntuu pelottavalta, kauhealta tai loukkaavalta, sen on tarkoituskin tuntua sellaiselta! Samaa tunnereaktiota vertauksella on haettu jo alun perinkin. Joskus Jeesusta halutaan tulkita kiiltokuvamaisesti, vaikka todellisuudessa meidän pitäisi altistaa itsemme vertausten tunnevaikutteille”, Thurén selventää.

Tunteiden lisäksi Jeesus vetoaa vertauksissaan kuulijoiden arkiymmärrykseen. Lahti on tutkinut Matteuksen evankeliumin loppuosaa, lukuja 24 ja 25, joissa puhutaan maailmanlopusta. ”Jos Jeesus puhuisi täysin ilman argumentaatiota tai perustelua, hän vetoaisi ainoastaan omaan auktoriteettiinsa siinä, että hänellä on tietoa tulevista tapahtumista”, Lahti kertoo. ”Silloin väite seisoisi tai kaatuisi täysin hänen itsensä varassa. Mutta kun hän kertoo siitä kuinka isäntähahmot käyttäytyvät suhteessa palvelijoihinsa ja alamaisiinsa, ja kuvaa kuinka se on normaalia inhimillistä käytöstä, se vähentää Jeesuksen oman auktoriteetin tarvetta. Jeesus vetoaa yleismaailmalliseen todellisuuteen, jonka myös hänen yleisönsä eli opetuslapset ymmärtävät, ” Lahti selventää.

”Siinäkin mielessä vertaukset toimivat siten, että Jeesuksen puhe on järkiperusteista eikä auktoriteettivetoista. Kirkollisessa kielessä vedotaan usein Jeesuksen auktoriteettiin, mutta Jeesus itse haluaa vedota myös järkeen ja sellaisin keinoin, jotka ovat yleisesti ottaen ihmisille tuttuja. ”

Vertaukset ovat voineet toimia samalla tavoin kuin meemit nykyajassa: ne muuntuvat tilanteiden mukaan.

Lauri Thurén on julkaissut artikkeleita muun muassa Vuorisaarnan vertauksista. ”Vuorisaarnassa Jeesuksen vertaukset ovat melko lyhyitä. Niistä kuten muistakin Jeesuksen vertauksista voi johtopäätöksenä sanoa, että lyhyt vertaus on pitkää vertausta uskottavampi”, Thurén kertoo. Vuorisaarnan sisältäviä evankeliumeja vertaamalla havaitaan myös vertausten erilaiset käyttötavat. ”Kiinnostavaa on esimerkiksi se, että Matteus voi käyttää samaa vertausta kuin Luukas, mutta eri tarkoitukseen. On mahdollista, että Jeesus käytti hyväksi todettua vertausta useita kertoja”, hän jatkaa. ”Vertaukset ovat voineet toimia samalla tavoin kuin meemit nykyajassa: ne muuntuvat tilanteiden mukaan”, Niilo Lahti täydentää.

Raamattuun ja sen tutkimukseen liittyy omat erityispiirteensä. Raamatuntutkimuksessa tullaan lähelle ihmisten uskonnollisia tunteita ja kokemuksia. Tieteen tekemisen kriteerit ja edellytykset koskettavat kuitenkin myös raamatuntutkimusta: ”Raamattu on meille tutkimuskohde, minkä vuoksi emme voi käsitellä sitä silkkihansikkain”, tutkijat toteavat. Tutkimuskohdetta lähestytään toisaalta samanaikaisesti sitä kunnioittaen. ”Tiedettä ei tietenkään pidä käyttää myöskään uskonnon pilkkaamiseen, vaan sen pitää olla neutraalia”, he päättävät.