| Peppi O'Connor ja Erica Pottier

Tieteen päivät ja yöt

Teologia.fi osallistui viime viikolla päivin ja öin tiedepitoiseen ohjelmatarjontaan. Esittelemme tässä muutaman poiminnan Tieteen päivistä sekä Tieteiden yöstä. Suosittelemme lukijoitamme tutustumaan Tieteen päivien ohjelmaan vielä tapahtuman jälkeenkin, sillä suurin osa ohjelmasisällöstä on edelleen nähtävissä tai kuunneltavissa verkossa.

Alussa oli hyvä ja paha tieto

Tieteen päivät avattiin keskiviikkoaamuna 13.1. filosofian professori Thomas Wallgrenin puheenjohtamalla keskustelulla tiedon luonteesta. Keskusteluun osallistui Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen emeritaprofessori Sirkka Heinonen sekä kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä.

Tänä vuonna Tieteen päivien teemana oli Hyvä ja paha tieto. Avauskeskustelussa lähestyttiin tietoa tämän perinteisen dikotomian kautta, mutta monipuolisesti. Erityisen mielenkiintoista oli Heinolan esille nostama vertaisyhteiskunnan käsite. Moni on tottunut kuvailemaan nyky-yhteiskuntaa informaatioyhteiskuntana, jossa oleellisen tiedon erottaminen epäolennaisesta on entistä haastavampaa. Heinola kuitenkin kuvaili yhteiskuntaa tämän ohella myös vertaisyhteiskunnaksi. Tällä hän tarkoitti, että tietoa jaetaan nykyään entistä herkemmin muun muassa internetin ansiosta. Hän myös katsoi, että tietoa luodaan enemmän yhdessä kuin ennen. Kuva yksinäisestä tutkijan kammiosta on jossain määrin väistynyt. Voidaan tosin kysyä, eikö tieto ole aina rakentunut sosiaalisesti? Tunnustetaanko tämä prosessi nykyään vain entistä selvemmin?

Tiedon sosiaalisen rakentumisen teemaan palattiin myöhemmin, kun Wallgren ja Heikkilä pohtivat, missä määrin suuret tieteen edistysaskelet olisivat jääneet tekemättä, mikäli tutkijat olisivat tienneet löytöjensä seuraukset. Wallgren kertoi, miten vanha Einstein katui, että hänen fysiikan läpimurtonsa mahdollistivat ydinaseen kehittämisen. Heikkilä vastasi näihin mietteisiin todeten, että mikäli Einstein ei olisi läpimurtoaan tehnyt, niin joku muu olisi todennäköisesti ennen pitkää tehnyt vastaavia harppauksia. Heikkilä argumentoi, että tiede rakentuu kulloisessakin kulttuurisessa kontekstissa olemassa olevan tiedon ja tekniikan varaan. Se ei siis ole niinkään yksittäisten suurmiesten aikaansaannos, vaan riippuvaista myös olosuhteiden ja kulttuurisen pääoman otollisuudesta.

Kulttuurin – ja eritoten kulttuurien vuorovaikutuksen – merkityksestä kertoi myös teologeja ihastuttava kertomus, joka tuli tapahtumassa esille. Heikkilä jakoi kertomuksen paavi Sylvester toisesta, joka vaikutti oleellisesti siihen, että arabialaiset numeraalit otettiin keskiajalla käyttöön myös Euroopassa. Erityisesti arabeilta opittu luku nolla mullisti silloisen matemaattisen ajattelun. Osa aikalaisista piti nollan käyttöä sen verran tajuntaa räjäyttävänä, että paavin epäiltiin olevan liitossa Saatanan kanssa. Kertomuksessa korostuu tiedon leviämisen ja edistymisen sosiaalinen luonne; se perustuu monesti ajatusten vaihtoon ja vuorovaikutukseen. Uusi tieto voi myös olla pelottavaa.

Tiedostamattamme eri mieltä

Keskiviikkoillan ohjelmaan kuului neurotieteen professori Iiro Jääskeläisen luento koskien uuden tiedon käsittelyä aivoissa. Jääskeläinen määritteli luentonsa alussa sosiaalisen tiedonkäsittelyn ”toisten sosiaalisten vihjeiden, tunteiden ja tavoitehakuisen käytöksen tunnistamiseksi ja ennustamiseksi”. Jääskeläinen korosti, miten ihmiset harvemmin arvostavat heidän aivojensa ainutlaatuista kykyä käsitellä sosiaalista tietoa. Kykenemme tekemään lyhyessä ajassa melko tarkkoja päätelmiä esimerkiksi kuvissa esitetyistä sosiaalisista tilanteista – ihmisistä ja heidän vuorovaikutussuhteistaan.

Jääskeläinen esitteli tutkimustuloksia koeasetelmista, jossa tutkittaville oli näytetty lyhennettyä pätkää Sisareni puolesta elokuvasta. Koehenkilöt oli varustettu erilaisin ennakkotiedoin. Osa lähestyi elokuvaa siinä käsityksessä, että siinä kuvattiin geneettisiä sisaruksia. Osalle oli puolestaan kerrottu, että kyseessä on adoptiosisarukset. Ihmiset eivät haastattelujen, silmänliikemittausten tai mitattujen tunnereaktioiden perusteella osoittaneet tehneensä eroa näiden kahden skenaarion välillä. Aivotutkimuksissa kuitenkin havaittiin hyvin erilaista aktivaatiota riippuen siitä, oliko henkilö katsonut elokuvaa sillä oletuksella, että siinä kuvattiin adoptiosisaruksia vai geneettisiä sisaruksia.

Tämä havainto tarkoittaisi muun muassa sitä, että emme välttämättä itsekään tiedosta, miten ennakkotiedot tai ennakko-oletukset vaikuttavat ajatteluprosesseihimme. Tällaisia eroja olisi myös hyvin vaikea paikantaa tai osoittaa ilman nykytieteen arsenaaliin kuuluvaa aivokuvantamista.

Engelin koodi

Torstaina Tieteiden yö kuljetti teologia.fi:n toimituksen Helsingin lumisia katuja pitkin kaupunkipelin muodossa. Mobiililaitteella pelattavan Engelin koodin tarkoituksena on kuljettaa osallistujaa ydinkeskustasta löytyvää reittiä pitkin arvoitusten varassa, jotka ratkottuaan hän saa tarkasteltavakseen erilaisia myytteihin liittyviä pohdintoja ja keskustelunavauksia. Näissä avauksissa kuuluu eri tutkijoiden, kuten esimerkiksi Roosa Haimilan, Jere Kyyrön, Katri Karhusen, Paky Eckerstörmin ja Laura Kokkosen, ajatuksia.

“Yön pimeydessä arkkitehti Engel piirsi karttaan arvoituksen. Mukulakivien läpi kulki polku, joka pohti myyttien syntyjä syviä. Löydä unohdettu reitti, lähde mukaan selvittämään salatie ja ratkaise Engelin koodi!”

Näin kuuluu Engelin koodin houkutteleva avaus. Katsomusten Engelin koodi on Heidi Rautalahden kehittämä ja käsikirjoittama sekä HeGriC:in (Helsinki Game Research Collectiven) ja eri tutkijoiden kanssa yhteistyössä kehitetty peli. Sen voi kuitenkin nähdä Carl Ludvig Engelin (1778–1840) elinajan ja sitä seuranneen ajatuksellisen liikehdinnän henkisenä perillisenä. Tämän maailman, joka ei ollut vielä nähnyt nykymuodossaan olevaa uskontotieteellistä tutkimusta, voi luonnehtia olleen omasta kansallisesta perinnöstään ja sen myyteistä kiinnostunutta. 1800-luvulla Suomen sisällä nähtiin paljon kansallismielistä liikehdintää ja kiinnostusta esimerkiksi Kalevalan tarjoamiin myytteihin, joista haettiinkin kansallista identiteettiä. Samaa identiteettiä haki ja kaipasi myös ehkä saksalainen Engel, joka työskenteli ja asui kaukana kotimaastaan.

Pelin edetessä nähtävät keskustelunavaukset sisältävät esimerkiksi sellaisia kysymyksiä, kuin sisältääkö tiede myyttejä, voidaanko brändejä kutsua myyteiksi ja miten myyttejä ylipäänsä rakennetaan yhä nykypäivänä.

Myytti eli mythos kääntyy alkuperäiskielellään kreikaksi sananmukaisesti tarinaksi tai puheeksi, mutta sen merkitys on sidottu vahvasti nimenomaan yliluonnollisiin asioihin, kuten jumaliin, maailmansyntyyn, sen ominaisuuksiin tai luonnonilmiöihin liittyviin asioihin. Paky Eckerström nostaakuitenkinesille huomattavasti arkea lähempänä olevan tavan ajatella myyttien vaikutusta: Eckerströmin mukaan heavy muusikoiden assosioiminen satanismiin on johtanut esimerkiksi suvaitsemattomuuteen ja sensuuriin, kun yksilö on laitettu valitsemaan tiedon ja myytin – faktojen ja heavy muusikkoja koskevien stereotypioiden – välillä. Myytit voidaan siis nähdä myös tietynlaisina assosiaatioina ja mielikuvina. Tässäkin korostuu näin se, miten ennakkokäsitykset ja tiedon sosiaalinen luonne vaikuttavat kaikessa ajattelussa.

Ihmisen tarve ymmärtää

Tietyssä mielessä voidaan sanoa, että pelaaja astuu jonkinlaisen metamyytin sisälle peliä pelatessaan: Engelin koodi on jo itsessään tietynlainen myytti, arvoitus, jonka todenperäisyydellä ei juuri siinä hetkessä ole merkitystä. Engelin koodi kutsuu pohtimaan myyttien arvoa, oikeutusta ja pelaajan omia käsityksiään niistä.

Kulkija johdatellaan eri pysähdyspisteiden kautta pohtimaan asioita, jotka voivat näennäisesti vaikuttaa kaukaisilta ja irrallisilta, mutta jotka loppujen lopuksi kertovat meistä: ne puhuvat tavastamme muodostaa käsityksiä. Vanhat rakennukset ovat yhä täällä juuri sitä tarkoitusta toteuttamassa, jota varten ne alun perin tehtiin. Niiden katot nimittäin suojaavat meitä sateelta, lattiat loskalta ja seinät tuulelta. Aivan kuten nämä talot, myös myytit voivat tulla toisinaan kunnostuksen kohteeksi ja niiden tarpeellisuutta voidaan arvioida uudestaan, mutta lopulta ne ruokkivat yhä ihmisen kenties syvintä tarvetta: tarvetta ymmärtää maailmaa ympärillään.

Teologia.fi:n toimitus suosittelee tähän myyttien sekä muinaiseen että nykyaikaiseen todellisuuteen sukeltamista kaikille omakohtaisesti. Engelin koodi on pelattavissa vuoden loppuun asti, sillä se kuuluu Tutkitun tiedon teemavuoden 2021 ohjelmaan.

Linkit:

Katsomuksen Facebook-sivut, joihin päivitetään tietoa seuraavasta pelikierroksesta: https://www.facebook.com/katsomukset

Tieteen päivien ohjelmaa:

Hyvä ja paha tieto – myytit ja tulevaisuus

Ennakkoon tietämämme muokkaa laajasti uuden tiedon prosessointia aivoissa

Ohjelmalistaus kokonaisuudessaan