| Milla Korkalainen

Suomen Uskontotieteellinen Seura tarjoaa laajan näköalan alan tutkimuksesta kiinnostuneille

Kuva: Milla Korkalainen

Mitä ovat teologiset tieteelliset seurat? Tässä juttusarjassa Teologia.fi:n opiskelijatoimitus haastattelee eri seurojen puheenjohtajia selvittääkseen mitä nämä seurat ovat ja miksi ne ovat olemassa. Tällä kertaa haastattelimme Suomen Uskontotieteellisen Seuran (SUS) juuri väistynyttä puheenjohtajaa Tiina Mahlamäkeä.

Suomen Uskontotieteellisen Seura on uskontotieteellisen tutkimuksen keskusseura, jonka tarkoituksena on edistää uskontotieteellistä tutkimusta Suomessa, toimia alasta kiinnostuneiden tieteenharjoittajien yhdyssiteenä ja ylläpitää alan kansainvälisiä yhteyksiä. Tiina Mahlamäki avaa seuran toimintaa koronakeväästä johtuen sähköpostin välityksellä kasvotusten tapahtuvan haastattelun sijaan.

Puheenjohtajan matka seuran toimintaan

Mahlamäki osallistui ensimmäisen kerran Tvärminnen jatkokoulutusseminaariin syksyllä 1999. Sen jälkeen hän toimi ensin seuran sihteerin ja Temenoksen toimitussihteerin sijaisena hänen kenttätyömatkojensa aikana ja siirtyi sitten vastaamaan seuran sihteerin ja Temenoksen toimitussihteerin tehtävistä.

– Myöhemmin minut valittiin johtokunnan jäseneksi, ja kolme viimeistä vuotta olen ollut seuran puheenjohtaja – puheenjohtajuus vaihtuu aina kolmen vuoden välein, joten juuri nyt puheenjohtajuus on siirtynyt HY:n uskontotieteen apulaisprofessori Titus Hjelmille. Toimin myös Temenoksen päätoimittajana yhdessä Ruth Illmanin kanssa 2012–2014, kertoo nyt puheenjohtajan virasta väistynyt Mahlamäki.

Kansainvälisyys ja kaksikielisyys SUS:n rikkautena

Suomen Uskontotieteellinen Seura perustettiin vuonna 1963. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli kansanrunoudentutkija Martti Haavio. Uskontotiedettä oli tehty usean eri oppiaineen alla, mutta tuolloin oli perustettu kaksi uskontotieteen professuuria (ÅA ja TY) ja uskontotieteestä oli muodostunut itsenäinen tieteenala. Uskontotieteellistä tutkimusta tehtiin edelleen myös usealla eri tieteenalalla. Haluttiin perustaa foorumi, jossa voitaisiin käsitellä uskontoa koskevaa tutkimusta ja toimia mukana kansainvälisessä uskontotieteen tutkimuksessa. SUS liittyikin vuonna 1965 kansainvälisen uskontotieteen tutkimuksen seuran IAHR:n jäseneksi. Myöhemmin seura liittyi jäseneksi myös eurooppalaisten uskontotieteilijöiden järjestö EASR:ään.

SUS perusti vuonna 1965 kansainvälisen, erityisesti pohjoismaiseen uskontotieteelliseen tutkimukseen keskittyvän kausijulkaisun: Temenos. Nordic Journal of Comparative Religion. Vertaisarvioitu, JUFO3-kategoriaan sijoitettu julkaisu ilmestyy edelleen ja on muuttunut kaksi kertaa vuodessa ilmestyväksi vapaasti ladattavissa olevaksi open access -julkaisuksi. Kotimaisilla kielillä julkaistavalle uskontotieteelliselle julkaisulle oli myös tarvetta, joten seura perusti vuonna 2012 Uskonnontutkija – Religionsforskaren -verkkojulkaisun, joka sekin ilmestyy avoimena verkkolehtenä. Siinä on mahdollista julkaista sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tvärminne-seminaareista Temenos-luentoihin – mielenkiintoiset seuran tapahtumat

Vuodesta 1978 on järjestetty syksyisin Tvärminnen biologisella asemalla niin kutsuttu Tvärminne-seminaari erityisesti tukemaan uskontotieteen jatkokoulutusta. Seminaarin suunnittelusta vastaavat jatko-opiskelijat itse, ja siellä on opiskelijoiden papereihin keskittyviä pienryhmiä sekä keynote-puheenvuoroja kulloisenkin vuoden teemasta. Seminaarin järjestämistä tukee Donner-instituutti.

Uskontotieteen päivä sijoittuu useimmiten kevääseen ja sen yhteydessä järjestetään seuran vuosikokous. Päivä on useimmiten suomenkielinen ja se järjestetään yhteistyössä jonkin toisen toimijan, kuten tutkimusprojektin, tutkimusinstituutin/keskuksen tai järjestön kanssa. Teemat ovat liittyneet esimerkiksi taiteeseen, mediaan, uskonnonopetukseen tai politiikkaan, ja tilaisuudet ovat avoinna myös suurelle yleisölle.

Syksyisin järjestetään Temenos-luento, jonne kutsutaan kansainvälinen puhuja. Temenos-luentoja ovat pitäneet esimerkiksi Linda Woodhead, Eileen Barker ja Melissa Wilcox. Seura jakaa vuosittain parhaalle uskontotieteestä valmistuneelle graduntekijälle Temenos-palkinnon. Palkinnosta päättää kunakin vuonna valittu uskontotieteen asiantuntija. Lisäksi viime syksynä seuran johdolla perustettiin kaksikielinen uskontotieteen aihealue Tieteen termipankkiin.

Suomen Uskontotieteellisen Seuran logo


Tieteellisen seuran jäsenyys kannattaa

Seuran jäsenyys kannattaa, sillä jäsenet saavat tietoonsa, mitä suomalaisella ja kansainvälisellä uskontotieteen tutkimuksen kentällä tapahtuu. Myös verkostoituminen on mahdollista.

Tvärminne on ollut tärkeä paikka integroitua osaksi uskontotieteellistä yhteisöä. Kirja-arvioiden ja artikkeleiden kirjoittaminen Uskonnontutkijaan taas on aloittanut monen uskontotieteilijän tieteellisen julkaisemisen. Työskentely seuran sihteerinä, Temenoksen tai Uskonnontutkijan toimitustyössä tai seuran johtokunnassa on ollut monelle uskontotieteilijälle merkittävä meriitti ja mahdollisuus kansallisen ja kansainvälisen urakehityksen kannalta. Johtokuntaan kuuluu aina myös opiskelijajäsen, joten verkostoitumisen ja seuratyöskentelyn voi aloittaa jo perustutkinto-opiskelijana, Mahlamäki muistuttaa.


Toiminnan läpinäkyvyys ja välitön yhdessäolo kokoaa uskontotieteilijät yhteen

– Minulle työskentely SUS:n piirissä on ollut tärkeä osa uralla kehittymistä ja kasvamista. Olen oppinut seminaarien ja konferenssien järjestämistä, tieteellisen julkaisun toimittamista ja päätoimittamista, tehnyt tärkeitä päätöksiä Temenoksen siirtymisestä paperimuotoisesta lehdestä kokonaan verkossa julkaistavaksi, verkostoitunut ja tutustunut kiinnostaviin ihmisiin, kertoo Mahlamäki.

Toiminta seurassa ja konferensseissa on epämuodollista ja välitöntä vaikka toki erilaisten kokousmuodollisuuksien ja sääntöjen kehystämää. Toiminnan läpinäkyvyys on tärkeää, ja siksi tiedottamista onkin lisätty eri kanavissa. Välittömyys toteutuu parhaiten Tvärminne-seminaareissa, joissa saattaa kokoontua useita sukupolvia uskontotieteilijöitä seminaaripäivän jälkeiseen illanviettoon saunanlauteille, kastautumaan marraskuisen hyytävään mereen ja laulamaan yhteislauluja.

Lisäksi tärkeä periaate seuran toiminnassa on kaksikielisyys. Jokainen voi puhua omaa äidinkieltään, joskin yhä useammin toiminta tapahtuu myös englanniksi. Uskontotiede on pieni tieteenala, joka on edustettuna Helsingin, Itä-Suomen ja Turun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Seuran puitteissa toimiessa miltei kaikki uskontotieteilijät tulevat tutuiksi, joten on helppo ottaa yhteyttä toisiin uskontotieteilijöihin tarvittaessa. Osallistumalla eurooppalaisten uskontotieteilijöiden vuosittaiseen EASR- konferenssiin tutuksi tulee myös eurooppalaisten uskonnontutkijoiden ”perhe”, summaa Mahlamäki.

Linkit:
· Facebook: Finnish Society for the Study of Religion
· Instagram: sus_uskontotiede
· Twitter: @SUS_FSSR
https://uskontotiede.fi