Kannabista Jahven alttarilla

Tutkijat ovat pitkään epäilleet, että huumaavia aineita ja hallusinogeenisia lääkkeitä käytettiin muinaisissa uskonnollisissa rituaaleissa. Aradin löydöt näyttävät todistavan epäilyn.

Aradin linnoitus ja sen pyhäkkö

Israelin Aradissa jo 1960-luvulla tehtyjen arkeologisten löytöjen uudet analyysit ovat nousseet otsikoihin ympäri maailmaa. Kolme israelilaista tutkijaa, Eran Arie, Baruch Rosen ja Dvory Namdar, julkaisivat toukokuun 2020 lopussa tieteellisessä arkeologisessa aikakausjulkaisussa nimeltä Tel Aviv artikkelin, jonka mukaan Aradin pyhäkön alttarilla poltettiin kannabista Juudan kuningaskunnan kukoistuskaudella. Kiinnostavan tästä tekee se, että tätä pyhäkköä on sen löytymisestä asti pidetty Israelin jumalan Jahven, sekä mahdollisesti myös jumalatar Aseran, pyhäkkönä. Poltettiinko siis Jahven alttarilla kannabista?

Muinainen Arad sijaitsee eteläisessä Israelissa, Negevin autiomaassa, noin 45 km itään Beerseban (Be’er Sheva) kaupungista. Aradissa sijaitsi pieni linnoitus 800-luvulta 500-luvun alkuun eaa. Sieltä on löytynyt noin sata hepreaksi kirjoitettua piirtokirjoitusta. Niiden pohjalta tiedetään, että linnoituksessa sijainneen varuskunnan kuuluneen Juudan kuningaskuntaan.

Aradin linnoituksesta löydetty ja hyvin säilynyt pyhäkkö herätti paljon huomiota jo löytöaikanaan, koska sitä on pidetty todisteena siitä, että Jahvelle rakennettiin vastoin Vanhan testamentin määräyksiä pyhäkköjä myös muualle kuin Jerusalemiin. Aradin pyhäkkö on mielenkiintoinen senkin vuoksi, että sen pohjapiirros vastaa suurin piirtein sitä, mitä 1. kuninkaiden kirjan luvussa 6 kerrotaan Jerusalemin temppelistä. Aradin linnoitus on tuhottu ja jälleenrakennettu useita kertoja. Ilmeisesti myös pyhäkkö on rakennettu ainakin kerran uudestaan samalle paikalle linnoituksen luoteiskulmaan. Nyt kiinnostuksen kohteena oleva pyhäkkö oli käytössä kahdessa vaiheessa noin vuosien 760/750 ja 715 eaa. välillä.

Pyhäkkö on melko pieni (n. 13 x 20 m) ja koostuu aidatusta pihasta, jossa on uhrialttari, varastohuoneesta sekä varsinaisesta pääsalista. Pyhäkön pääsali on kooltaan vain noin 30 neliömetriä. Sen pitkällä länsiseinällä on syvennys (1,5 x 1,5 m), ”kaikkein pyhin”, jolla sijaitsevalle korokkeelle nousee kolme porrasta. Keskimmäiseltä syvennykseen nousevalta portaalta löytyi kaksi pientä kalkkikivistä alttaria, jotka oli kaadettu kyljelleen ilmeisen tarkoituksella. Ne ovat keskenään samanmallisia, mutta eri kokoisia (suurempi: 52 cm korkea ja yläosastaan 29,7 x 29,7 cm leveä, pienempi: 40 cm korkea ja 20 x 21 cm leveä). Molempien pinnalla oli löydettäessä palanutta karstaa.

Kohua herättäneessä artikkelissa Arie, Rosen ja Namdar esittelevät karstan orgaanisista aineosista tehtyjen tutkimusten tulokset eli tietoa aineista, joita alttareilla on poltettu. Tuloksia odotettiin kiinnostuksella, sillä tutkijoilla oli vain oletuksia, mitä tämäntyyppisten alttarien päällä on uhrattu.

Alttarin orgaaniset jäänteet paljastuvat kannabikseksi

Pienemmän alttarin päältä löytyneen karstan analyysi osoitti, että sen päällä oli poltettu sekoitusta, joka koostui eläimen lannasta ja kannabiksesta (Cannabis sativa). Materiaalissa oli jäänteitä kannabiksen päihdyttävistä kemiallisista yhdisteistä, THC:stä (tetrahydrocannabinoli) ja CBN:stä (cannabinoli) sekä kipua lievittävästä CBD:stä (cannabidoli).

Lantaa käytettiin yleisesti polttoaineena autiomaassa, jossa puuta on vähän. Arien, Rosenin ja Namdarin artikkelin mukaan kannabiksen savu kehittyy 150 asteessa, mihin lannan lämmöntuotanto riittää. Tällainen matalalla lämpötilalla palaminen myös polttaa orgaanisen aineen hitaasti, mikä saattoi edesauttaa isomman joukon päihtymistä pienessä huoneessa.

Uudet löydöt vahvistavat yleistä olettamusta huumaavien kasvien rituaalisesta käytöstä.

Kannabista lienee käytetty joko uhrilahjana tai siksi, että Aradin pyhäkön uhrausrituaalien osanottajat halusivat huumaantua sen savusta. Uskonnonhistorian tutkijat ovat pitkään epäilleet, että huumaavien aineiden ja hallusinogeenisten lääkkeiden käyttö oli tavallista muinaisissa uskonnollisissa rituaaleissa, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun jäänteitä kannabiksesta on löydetty Israel-Palestiinasta rautakauden (n. 1200–586 eaa.) arkeologisessa kontekstissa. Siksi uudet löydöt vahvistavat yleistä olettamusta huumaavien kasvien rituaalisesta käytöstä.

Vanhassa testamentissa ei mainita kannabista nimeltä, mutta jo Julius Fürstin konkordanssi, eli Vanhan testamentin sanaluettelo, vuodelta 1840 antaa heprealaisen termin קְנֵה-בֹשֶׂם (Exod. 30:23) eli tuoksuru’on tai kalmoruo’on pääasialliseksi merkitykseksi Cannabis sativan. On myös väitetty, että nimitys kannabis olisi ylipäänsä heprealainen lainasana maailman eri kielille, sillä sen alkuosa muistuttaa paljon heprean ruokoa tarkoittavaa sanaa qānē (קָנֶה).

Tätä ainesta ei Exoduksen mukaan kuitenkaan ollut tarkoitettu poltettavaksi, vaan siitä piti valmistaa öljyä, jolla temppelin puitteet, esineet ja henkilöstö tuli sille pyhittää. Koska tutkimuksen mukaan alueelta ei ole löytynyt kasvin siitepölyä, oli kannabis tutkijaryhmän mukaan tuontitavaraa ja olisi tuotu Aradiiin kuivattuna kannabishartsina eli hašiksena.

Todisteita suitsutusalttarien käytöstä

Suuremman alttarin pinnalla oli jälkiä eläinrasvasta ja olibaanihartsista, joka on peräisin temppeliolibaanipuun (Boswellia sacra) pihkasta, jota kutsutaan myös frankinsenssiksi. Olibaanipuita kasvaa Etelä-Arabiassa ja Itä-Afrikassa, ja muinaisina aikoina suitsukkeita pidettiin kalliina tuontituotteena. Olibaanihartsin kauppareittejä kulki Omanista pohjoiseen useampaa reittiä, ajoittain myös eteläisen Juudan halki.

Nyt tehty analyysi on ensimmäinen, jossa olibaanihartsin orgaanisia jäänteitä on löydetty rautakaudelle ajoittuvasta arkeologisesta kontekstista Juudan alueelta, joten se vahvistaa uskonnonhistorioitsijoiden keskuudessa laajalle levinneen oletuksen, että suitsukkeita käytettiin muinaisina aikoina uskonnollisten rituaalien yhteydessä myös Juudassa ja että pienet alttarit olivat todellakin suitsutusalttareita, kuten useimmat tutkijat ovat olettaneet.

Suitsutusuhri (hepr. qetoret, קְטֹרֶת‎) on ollut osa uskonnonharjoitusta Vanhan testamentin maailmassa (ks. esim. Exod. 30). Suitsuke muodostaa tuoksuvan savunsa noin 260 asteen lämpötilassa, mihin lämpötilaan se saadaan polttamalla eläinrasvan kanssa. Suitsutusalttari tai polttouhrialttari mainitaan myös muutamissa aikalaiskirjoituksissa (Kerakin piirtokirjoitus ja Mesa steela). Khirbet el-Mudaynan piirtokirjoituksessa Aradin alttaria muistuttavan suitsutusalttarin kylkeen on kirjoitettu samaa sanaa ”suitsutusalttari” kuin jakeessa Exod. 30:1.

Kenelle uhrattiin?

Arkeologiset löydöt, joiden joukossa erityisesti piirtokirjoitukset viittaavat siihen, että Jahvella on ollut puoliso Asera, jonka palvonta kielletään jyrkästi Vanhassa testamentissa. Aradin temppelistä korokkeen päältä löytyi kaksi massebaa eli pystykiveä, joita muinaisen Israelin uskonnossa pystytettiin palvontapaikoille. Tätä alttarirakennelmaa on myöhemmässä vaiheessa korotettu.

Vaikuttaa siltä, että myöhemmässä vaiheessa vain toinen masseboista oli käytössä, mutta tutkijat eivät ole yksimielisiä olivatko ne varhaisemmin käytössä yhtä aikaa. Löytöjä on kuitenkin tulkittu siten, että suuri masseba ja alttari olisivat tarkoitettu Jahvelle ja pienempi masseba ja alttari Aseralle.

Eri jumalille tarjottiin eri uhrilahjoja näiden henkilökohtaisten mieltymysten mukaan.

Arie, Rosen ja Namdar esittivät artikkelissaan epäilyksiä siitä, palvottiinko Aradin pyhäkössä yhtä vai kahta jumalaa. Kahdelle alttarille on selvästi asetettu kaksi erillistä uhriainetta, pienemmälle kannabista ja suuremmalle suitsukepihkaa. Heidän mukaansa yhdelle jumalalle oli kaksi alttaria, joilla uhrattiin eri uhreja. Muinaisten Välimeren alueelta on kuitenkin olemassa lukuisia esimerkkejä siitä, että eri jumalille tarjottiin eri uhrilahjoja näiden henkilökohtaisten mieltymysten mukaan, joten ei olisi lainkaan yllättävää, että Aradissa olisi uhrattu kahta eri asiaa kahdelle eri jumaluudelle kahdella eri alttarilla.

Arien, Rosenin ja Namdarin tutkimus on merkittävä siinä, että ensimmäistä kertaa voidaan osoittaa mitä alttarien päällä uhrattiin. Vanhassa testamentissa on varsin selvää, että Herralle mieluisa tuoksu on oleellinen osa hänelle alttarilla uhrattavia antimia.

Linkit ja kirjallisuus

Arie, Eran, Baruch Rosen & Dvory Namdar: Cannabis and Frankincense at the Judahite Shrine of Arad. Tel Aviv 47/2020, 5–28.

Bennet, Sula: ”Early Diffusion and Folk Uses of Hemp.” Cannabis and Culture. Toim. V. Rubin & L. Comitas. Berliini: De Gruyter, 1975. S. 39–49.

De Hemmer Gudme, Anne Katrine: Cannabis på alteret – to arkæologiske opdagelser fører til nye spørgsmål om flerguderi i jernalderens Juda. https://www.tf.uio.no/om/aktuelt/aktuelle-saker/2020/cannabis-pa-alteret.html. 2020. Katsottu 5.6.2020.

Emboden, William A.: ”Ritual use of Cannabis Sativa L.”. Flesh of the Gods: The Ritual use of Hallucinogens. Toim. Peter T. Furst. New York: Praeger, 1972. S. 214–236.

Fürst, Julius: Librorum sacrorum veteris testamenti concordantiae hebraicae atque chaldaicae. Leipzig: Karl Tauchnitz, 1840.

Pakkala, Juha (toim.): Tekstejä rautakauden Levantista. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 107. Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura. 20202.

Valkama, Kirsi (toim.): Israelin uskonto ennen juutalaisuutta: näkökulmia pronssi- ja rautakauden Palestiinan uskontoihin. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 100. Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura. 2010.

Kirjoittaja

Joanna Töyräänvuori on teologian tohtori. Parhaillaan hän toimii tutkijatohtorina Ancient Near Eastern Empires tutkimuksen huippuyksikössä. Töyräänvuori on tutkinut Vanhan testamentin tekstejä ja uskonnonhistoriaa.

Kirsi Valkama on teologian tohtori. Parhaimmillaan hän toimii Vanhan testamentin eksegetiikan yliopistonlehtorin Helsingin yliopistossa. Valkama on tutkinut Israel-Palestiinan rautakauden arkeologiaa ja suomentanut Aradista löytyneitä piirtokirjoituksia.