Eurooppalaisen uskontotutkimuksen voimahahmo – Professori Alberto Mellonin haastattelu

Alberto Melloni (s. 1959) on italialainen kirkkohistorioitsija, joka tunnetaan erityisesti Vatikaanin toista konsiilia koskevista tutkimuksista. Hän on tässä suhteessa niin sanotun Bolognan koulukunnan edustaja. Koulukunnan näkemys on, että konsiili merkitsi selvää murroskohtaa kirkon historiassa. Kirkon kanta on yleensä ollut päinvastainen.

Melloni toimii kirkkohistorian professorina Modenan ja Reggio Emilian yliopistossa. Lisäksi hän on johtaja Bolognassa sijaitsevassa paavi Johannes XXIII:n mukaan nimetyssä instituutissa nimeltä Fondazione per le scienze religiose Giovanni XXIII (lyh. Fscire). Se on tutkimusinsituutti, joka on erikoistunut kristinuskon ja muiden uskontojen historiaan. Se perustettiin alun perin kirjastona 1953 ja kehittyi ajan mittaan tutkimusinstituutiksi. Sen tutkimuspainotuksia ovat ekumenia, uskonnollinen lukutaidottomuus Italiassa, uskonnollinen pluralismi, ekumeenisten konsiilien asiakirjojen julkaiseminen, islamin historia ja oppi sekä digitaaliset humanistiset tieteet.

Melloni on näkyvä hahmo myös italialaisessa julkisuudessa. Hän on esimerkiksi toiminut asiantuntijakonsulttina Paolo Sorrentinon ohjaamissa tv-sarjoissa The Young Pope (2016) ja The New Pope (2019).

Suomalaistenkin teologien kannalta Melloni on kiinnostava henkilö siksi, että hänen aktiivisuutensa johti tuoreen European Academy of Religion -organisaation perustamiseen. Sen vuosikokouksissa 2018 ja 2019 on kummassakin ollut noin kymmenen suomalaisteologin edustus. Professori Risto Saarinen toimi vuoden 2018 kokouksessa yhtenä keynote-puhujana.

Miten European Academy of Religion (EuARe) sai syntynsä?

Euroopan uskontoakatemian taustalla on ensinnäkin Mellonin havahtuminen siihen, kuinka pahasti EU:n tutkimusohjelmissa oli laiminlyöty uskonnon tieteellinen tutkimus. Toiseksi, italialaisena hän tunsi omien tutkimustensa perusteella 1800-luvun lopulla Italiassa syntyneen “perverssin liittoutuman” synnyn “ultraklerikaalien ja ultra-antiklerikaalien välille”. Silloin teologia “karkotettiin” yliopistoista, mikä teki onnelliseksi yhtäältä katoliset piispat, jotka saivat näin monopolin katoliseen kulttuuriin, ja toisaalta “positivistiset fundamentalistit”, jotka ajattelivat estäneensä taikauskon soluttautumisen “tieteen temppeliin”. Melloni ja hänen tutkijakumppaninsa pyrkivät selvittämään uskontoa koskevan akateemisen tutkimuksen alennustilaa ja löysivät erilaisia kansallisia syitä: uskontolukutaidottomuus, Ranskassa dogmaattinen suhtautuminen laicité-periaatteeseen sekä ajatus, että sekularisaatio on väistämätön prosessi. Oli lisäksi selvää, että tutkijoiden erikoistuessa tutkimuksen kenttä pirstoutui yhä pahemmin.

Mellonin tutkimusinstituutti päätti yrittää pysäyttää pirstoutuminen erilaisten EU-tason, UNESCON verkostojen ja instituutin omien tutkimusprojektien avulla. Osallistuessaan American Academy of Religionin kokoukseen Chicagossa 2012 hän kuuli, että kokoukseen osallistui noin 8 000 eurooppalaista. Hän ihmetteli, miksi niin suuren joukon eurooppalaisia tutkijoita pitäisi matkustaa merten yli puhumaan aiheista, joista Euroopassa tehdään huippututkimusta. Melloni puhui ystäviensä ja kollegoidensa kanssa ja lopulta lähetti tuhat kirjettä eri tahoille kutsuakseen heitä perustamaan uuden akatemian joulukuussa 2015. Hän oli yhteydessä myös asianosaiseen EU-komissaariin. Kaksi merkittävää tutkimusorganisaatiota, European Association for the Study of Religions (EASR) ja International Association for he HIstory of Religions (IAHR) julkaisivat Mellonin sanoin “ekskommunikaatio-fatwan”, jossa he tuomitsivat uuden organisaation perustamisen:

“In conclusion, the EASR and the IAHR see this new organisation, which pretends to be a comprehensive European association for religious studies, as an unfortunate initiative, taken, as it seems to us, with the intent of displacing an existing organisation for the academic study of religion in Europe. We regard this enterprise as an attempt to divert the perception of the study of religion in the public sphere, as well as its sources of funding, in a direction that is detrimental to the study of religions as an academically rigorous field of research, as well as to the pursuit of unbiased knowledge about religions which is needed if the challenges of contemporary societies as well as their historical roots are to be correctly understood.”

Tämä ei horjuttanut Mellonia ja kumppaneita, vaan he pitivät 4.12.2015 perustamiskokouksen, jossa oli mukana EU:n tutkimuksen, tieteen ja innovaatioiden komissaari Carlos Moedas ja 800 edustajaa yli 500 yliopistosta.

Onko EuARe osoittautunut tarpeelliseksi?

Mellonin mukaan uuden akatemian vastaanotto osoitti, että sille oli tarve. Hänen mukaansa myös EU-komissio vakuuttui, kun se huomasi, että kyse ei ollut vain ”uskonnollisten johtajien ja lukutaidottomien massojen” hankkeesta vaan että kriittiset tutkijat olivat keskeisessä roolissa. Mellonin mukaan EuAre tarjoaa aivan saman kuin AAR/SBL eli foorumin eri tutkimusalojen ja lähestymistapojen ajatustenvaihdolle. Välimeren alueen, Lähi-idän, Balkanin, Keski-Aasian ja Venäjän tutkijoille EuAre on todennäköisesti helpommin lähestyttävä tutkimusyhteisö kuin AAR. Mellonin mukaan tärkein ero on se, että EuARen perustaminen antoi sysäyksen EU:n uskontoa koskevan tutkimuksen infrastruktuurin kehittämiselle.

Onko EuARe osoittautunut tarpeelliseksi?

”Aloitimme Bolognassa, koska se on ensisijainen alma materimme”. Siellä pidettiin niin sanottu ex nihilo zero -konferenssi 2017 sekä kaksi ensimmäistä vuosikonferenssia 2018 ja 2019.  Tänä vuonna konferenssi oli tarkoitus pitää juhannuksen jälkeen Bolognassa, mutta 1.4. ilmoitettiin, että se on koronatilanteen vuoksi peruttu. Bologna sijaitsee Pohjois-Italiassa Emilia-Romagnan maakunnassa, joka on Italian toiseksi pahiten kärsinyt alue. Vuoden 2021 konferenssi on ilmoitettu pidettäväksi elo-syyskuun vaihteessa 2021 Münsterissä.