Tieteelliset seurat: Nuoressa Suomen Patristisessa Seurassa arvostetaan hyviä esitelmiä ja laadukasta tutkimusta
Mitä ovat teologiset tieteelliset seurat? Tässä juttusarjassa Teologia.fi:n opiskelijatoimitus haastattelee eri seurojen puheenjohtajia selvittääkseen mitä nämä seurat ovat ja miksi ne ovat olemassa. Suomen Patristinen Seura on lyhyen olemassaolonsa aikana menestyksekkäästi edistänyt patristiikan alaa julkaisujen ja esitelmätilaisuuksien muodossa. Patristiikka tutkii varhaisen kirkon teologiaa ja käytäntöjä sekä sitä maailmaa, jossa varhaiset kristityt elivät.
Tapaamme Suomen Patristisen seuran (SPS) puheenjohtajan Anni Maria Laaton kanssa Tieteiden talon kahvilassa ennen seuran hallituksen kokousta. Seura on varsin tuore tulokas teologisten seurojen joukossa, sillä se on perustettu vasta joulukuussa 2011.
Laato kertoo, että seuran tarkoitus on varsin kattavasti kirjattu sen sääntöihin, jotka löytyvät seuran verkkosivuilta. Säännöissä kerrotaan, että seura ensiksikin edistää suomalaista patristiikan tutkimusta, tekee tunnetuksi varhaisen kirkon elämää ja teologiaa ja lisäksi osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun varhaisen kirkon näkökulmasta. Keskustelumme myötä käy ilmi, että seura on myös onnistuneesti toteuttanut tarkoitustaan koko olemassaolonsa ajan.
Patristinen seura vaikuttaa syntyneen aikanaan melko orgaanisesti. Patristiikan alan tutkijat toimivat aiemmin jonkin verran samankaltaisten alojen seuroissa. Myöhemmin alkoi syntyä epävirallista yhteydenpitoa ja esimerkiksi Facebook-ryhmä, ja ajan kanssa tämä toiminta muotoutui uudeksi teologiseksi seuraksi. Seuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi professori Gunnar af Hällström, joka myöhemmin pyysi nykyistä puheenjohtajaa Anni Maria Laatoa toimintaan mukaan.
Seura tarjoaa jäsenilleen yhteisön ja apuvälineitä tutkimukseen
SPS:llä on hieman yli 60 jäsentä. Jäsenilleen seura tarjoaa tietoa patristiikan alan tutkimuksesta, esitelmätilaisuuksia sekä yhteisön samasta alasta kiinnostuneille ihmisille. Seura järjestää vuosittain Patristisen päivän, jonka esitelmät se myös julkaisee julkaisusarjassaan. Vuoteen 2019 mennessä SPS on julkaissut seitsemän nidettä, joiden joukossa on näiden esitelmien lisäksi kaksi käännöstä ja yksi väitöskirja. Kirkkoisien kirjoitusten käännökset ovatkin keskeinen elementti patristiikan tutkimuksessa.
Seuran verkkosivuille on koottu tietoa siitä, minkälaisia suomenkielisiä käännöksiä näistä kirjoituksista on saatavilla, sekä oikeinkirjoitusohjeita patristiikan ajan nimistä. Tällaisen informaation voi hyvin nähdä kädenojennuksena esimerkiksi patristiikasta kiinnostuneille opiskelijoille.
Keskustellessani seuran sihteerin Harri Huovisen kanssa hän nostaa esiin sen, miten hieno mahdollisuus on, kun SPS tarjoaa eri uransa vaiheissa oleville tutkijoille ja alasta kiinnostuneille mahdollisuuden tavata toisiaan. Seuran tapahtumien puitteissa pääsee esimerkiksi nuorena väitöskirjatutkijana tapaamaan alan huippuja.
Patristiikan tutkimuksen, ekumenian ja monitieteisyyden asialla
Kuten monissa teologisissa seuroissa, myös Suomen Patristisessa Seurassa on ekumeeninen vire. Ekumenia syntyy luontevasti käytännön tasolla, kun sekä seuran että koko tutkimusalan piirissä on tutkijoita erilaisista uskonnollisista taustoista.
Koska seura on edelleen aika nuori, on toiminta Laaton mukaan väistämättä vielä vähän ”kotikutoista” ja hakee muotoaan. Seuran toiminta vaikuttaa tästä huolimatta olleen varsin menestyksekästä, sillä mieleenpainuvia seuran tapahtumia muistellessa nousee esiin yksi esitelmätilaisuus, joka veti Tieteiden talon suurimman salin täyteen. Tämä on varsin hieno saavutus seuralta, jolla on vain muutamia kymmeniä jäseniä!
Kirkkoisien ja -äitien kirjoituksista löytyy näkökulmia esimerkiksi keskusteluihin koskien ihmisarvoa, lasten oikeuksia tai ihmisen vastuuta luonnosta.
Suomen Patristinen Seura puhuu vahvasti patristiikan tutkimuksen puolesta. Laato haluaakin korostaa patristiikan alan tärkeyttä. Monia nykypäivän yhteiskunnallisia ja teologisia keskusteluja on käyty jo varhaisen kirkon aikaan. Kirkkoisien ja -äitien kirjoituksista löytyy näkökulmia esimerkiksi keskusteluihin koskien ihmisarvoa, lasten oikeuksia tai ihmisen vastuuta luonnosta.
Tämän lisäksi patristiikka on monitieteisyyden etujoukoissa. Kun patristiikkaa tutkivat niin teologit, antiikintutkijat, historioitsijat, arkeologit, kielitieteilijät ja filosofit, monitieteisyys on luonnollisella tavalla mukana alalla.
Mieleenpainuvia hetkiä esitelmien äärellä
Kun kysyn mieleen jäänyttä tapahtumaa tai hauskaa sattumusta seuran historiasta, Laato ja seuran sihteeri Huovinen nostavat esiin useamman mieleenpainuvan esitelmän: Kirkkoisien saarnoja käsitellyt seminaari Kulttuurikeskus Sofiassa; alan kansainvälisen huipun Anthony Dupontin esitelmä seuran symposiumissa vuonna 2018; monet Pauli Annalan luennot sekä emerituspiispa Juha Pihkala esitelmöimässä Didymos Sokeasta. Tämä kielii siitä, että seurassa selvästi arvostetaan laadukkaita ja vetäviä esitelmiä ja puheita.
Haastatteluaika käy lopuilleen ja seuran hallitus on hyväntuulisena aloittamassa kokoustaan. Seuran pitkäaikainen aktiivi Serafim Seppälä saapuu vielä paikalle ja muut kysyvät häneltä, olisiko hänellä jotain hauskaa anekdoottia seuran historiasta. Pienen hiljaisuuden jälkeen Seppälä tokaisee: ”Kaikki hauska taitaa olla vielä edessäpäin!”
Tämä toimikoon siis kutsuna mukaan seuran toimintaan!
Linkit ja kirjallisuus
Lisää Anni Maria Laaton ajatuksia patristiikan merkityksestä löytyy Areiopagi-sivustolta hänen kirjoituksestaan ”Mitä varhaiskristillinen kirkko voi opettaa nykypäivän kristityille?”