Spiritualiteetti työelämässä on suuremman tarkoituksen etsimistä
Työ on ihmisille mahdollisuus sisäiseen kasvuun ja oppimiseen. Spiritualiteetti on työyhteisön jaettua käsitystä työn yhteisestä ja syvästä tarkoituksellisuudesta. Johtajan ja esimiehen rooli on keskeinen, jotta spiritualiteettiin liittyvistä asioita voidaan keskustella työpaikoilla. Spiritualiteetista puhuminen työelämän yhteydestä herättää myös pelkoa.
Kokonaisvaltainen käsitys ihmisyydestä
Kiinnostus spiritualiteettiin työelämän, organisaatioiden ja johtamisen konteksteissa alkoi nousta 1990-luvulla Yhdysvalloissa. Akateemista tutkimusta aiheen parissa on tehty noin 20 vuoden ajan. Ilmiön taustalla on erilaisia länsimaissa tapahtuneita sosiaalisia, taloudellisia, kulttuurisia ja henkisiä muutosprosesseja. Alettiin toivoa, että työelämä vahvistaa myös sosiaalisia arvoja, kuten ihmisten välistä tasa-arvoisuutta, osallistumisen mahdollisuuksia, laatua ja vapautta sekä ympäristöarvoja. Ihmiset alkoivat etsiä itselleen sopivaa tasapainoa työn ja muun elämän välillä. Työn toivottiin tarjoavan kokemuksen merkityksellisyydestä.
Spiritualiteetista ei ole suomalaisessa työelämässä juuri keskusteltu. Toisaalta sisäinen motivaatio, työn merkitys, työn mielekkyys ja sen johtaminen, työn imu, myötätunto ja mindfulness ovat kyllä teemoina esillä ajankohtaisessa kotimaisessa johtamiskirjallisuudessa. Nämä teemat ovat spiritualiteetin kannalta tärkeitä. Spiritualiteetin asemesta voidaan käyttää myös käsitteitä ”syvä tarkoituksellisuus” tai ”korkein päämäärä”.
Spiritualiteetin käsite on herättänyt kysymyksiä ja pelkoa. Käsitettä on ollut vaikea määritellä selkeästi. Spiritualiteetin on pelätty tuovan uskonnon työpaikoille. Sen on ajateltu olevan ”new age -mantra” tai sitä on pidetty yhtenä ulottuvuutena työelämän tehokkuusajattelussa: Otetaanko työntekijästä kaikki irti? Tuleeko hänen sisäisen elämänsä tai sielunsa toimia tuottavuuden tai tehokkuuden eteen?
Spiritualiteetin käsite on läheisessä yhteydessä uskontoon. Työelämäspiritualiteetin ja johtamisen yksi merkittävimmistä tutkijoista Jody Fry (2003, 704) on todennut, että ”spiritualiteetti on välttämätöntä uskonnolle, mutta uskonto ei ole edellytys spiritualiteetille”. Työelämän tutkimuksessa yleisesti hyväksytyksi käsitykseksi uskonnon ja spiritualiteetin suhteesta näyttää muodostuneen se, että spiritualiteetti ei nojaudu tiettyihin uskonnollisiin uskomuksiin, vaan ihmisten yksilöllisiin katsomuksiin, uskomuksiin, filosofioihin ja arvoihin. Spiritualiteetti määrittyy ennen kaikkea kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen sekä yksilön ja työyhteisön/organisaation arvojen ja käytänteiden kautta. Ihminen etsii merkitystä ja tarkoitusta jostakin itseään suuremmasta tai itsensä ulkopuolelta.
Mitä spiritualiteetti työelämässä on?
Pawinee Petchsawang ja Dennis Dunchon (2009) ovat tutkimuksessaan hahmotelleet työelämän spiritualiteetille viisi erilaista ulottuvuutta, jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Ensimmäinen ulottuvuus on yksilön tunne yhteydestä kollegoihin, heidän työhönsä ja yhteiseen työn tarkoitukseen. Toinen ulottuvuus on myötätunto kollegoita kohtaan. Yksilö tiedostaa olevansa riippuvainen muista. Hänellä on halu auttaa muita ja olla toisten tukena. Kolmas ulottuvuus on työntekijän syvä tietoisuus itsestään, tunteistaan ja toiminnastaan sekä sen vaikutuksista. Työntekijä kykenee läsnäoloon kussakin hetkessä.
Neljäs ulottuvuus on merkityksellinen työ. Työ on merkityksellistä, kun yksilö tietää miksi työtä tehdään ja työskentelyyn ohjaa myös sisäinen motivaatio. Viidentenä ulottuvuutena mainitaan transsendenttisuus, joka merkitsee itsensä ylittämistä, mahdollisuutta olla työnsä kautta yhteydessä itseä korkeampiin päämääriin sekä kokemusta työn ilosta, imusta ja täyttymyksestä.
Spiritualiteettia on mahdollista tarkastella myös työyhteisöjen, organisaatioiden ja johtamisen näkökulmista. Paljon siteeratun määritelmän ovat luoneet Robert Giacalone ja Carole Jurkiewicz (2003, 13), joiden mukaan spritualiteettia työelämässä tulee lähestyä samanaikaisesti yksilön, organisaation, arvojen ja kulttuurin viitekehyksessä:
”Spiritualiteetti työssä on organisaation arvojen kehys sellaisessa kulttuurisessa ilmapiirissä, joka edistää työntekijän kokemusta transsendenttisuudesta työprosessien kautta. Se on yhteyttä toisiin, mikä välittää tunteen täyttymyksestä ja ilosta”.
Spiritualiteetti voidaan nähdä prosessina, jossa ihminen etsii työnsä ja myös koko elämän tarkoitusta. Merkitystä, uudistumista ja inhimillistä kasvua tavoitteleva ihminen kysyy esimerkiksi: Miksi teen työtäni? Mikä on tekemäni työn merkitys? Mihin tämä johtaa minua? Spritualiteetti on pyrkimystä toteuttaa ihmiselle merkityksellisiä arvoja, tavoitteita ja kutsumusta. Työ mahdollistaa ihmisen persoonallisen, sisäisen kasvun ja oppimisen sekä tarjoaa myönteisiä kokemuksia omasta kykeneväisyydestään ja taidoistaan, työn tarkoituksellisuudesta ja yhteydestä toisiin ihmisiin.
Ratkaisu kompleksisen maailman ongelmiin?
Spiritualiteetilla on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia työntekijän sitoutumiseen, työtyytyväisyyteen, työhyvinvointiin, luovuuteen, toimintakykyyn ja tuottavuuteen. Se vahvistaa tunnetta ja kokemusta työn merkityksellisyydestä, työyhteisön yhteisöllisyydestä ja liittymistä yhteisön jaettuihin päämääriin ja tarkoitukseen. On esitetty myös kriittisiä kysymyksiä, onko spiritualiteetti valjastettu uusliberalistisen markkinatalouden yhdeksi vetojuhdaksi. Kuten jo aikaisemmin todettiin, kysymyksiä on herättänyt se, otetaanko ihmisestä kaikki irti työelämän tehokkuuden maksimoimiseksi. Spiritualiteetti on myös tuotteistettu ja kaupallistettu tehokkaasti. Henkisen elämän ympärille on kasvanut laajaa liiketoimintaa.
Työelämän spiritualiteettiin on ladattu paljon tulevaisuuden odotuksia ja toiveita. Sitä on pidetty ratkaisuna työelämän erilaisiin haasteisiin. Monimutkaisessa ja epävarmassa maailmassa työn muutokset ovat hallitsemattomia, ennustamattomia ja tuntemattomia. Organisaatiot joutuvat toimimaan ja selviytymään arvaamattomien murrosten ja muutosten sosiaalisissa ympäristöissä. Spirituaalista johtamista tutkinut David Steingard (2005) toteaa, ettei muutosta voida hallita lineaarisen kasvun avulla tai organisaation oman edun ja voiton turvaamisella, vaan on haettava uusia tapoja kohdata muuttuvat olosuhteet.
Spiritualiteetti voi muuttaa johtamisen ja organisaatioelämän paradigmaa niin, että se syventää ja laajentaa tietoisuutta siitä, miten organisaatiot ovat osana suurta ekosysteemiä, ja kuinka organisaatiot ovat riippuvaisia ympäristöstään ja kuinka organisaation toimet vaikuttavat niin paikallisella kuin globaalilla tasolla. Ratkaisun avainten ajatellaan olevan siinä, että organisaatio pyrkii tuottamaan maksimaalista hyvää kaikille sidosryhmilleen ja yhteiskunnalle. Spirituaalisesti orientoitunut johtaja hakee paitsi hyvää taloudellista tulosta myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ympäristöllistä kestävyyttä, yhteiskunnallistarauhaa ja mahdollistaa omien työntekijöidensä hyvinvoinnin, sisäisen kasvun ja liittymisen organisaation yhteiseen tarkoituksellisuuteen.
Kirjoittaja, teologian tohtori Elina Juntunen on tutkinut työn merkityksellisyyden kokemuksia ja myötätuntoa sekä työelämän spiritualiteettia ja työskentelee Diakonia-ammattikorkeakoulussa palvelujohtajana. 
Kirjallisuus
Afsar, B. & Rehman, M. (2015). The relationship between workplace spirituality and innovative work behavior: the mediating role of perceived person–organization fit. Journal Of Management, Spirituality & Religion Vol. 12/4, 329-353
Ashforth, B.E. & Pratt, M.G. (2010).Institutionalized spirituality: an Oxymoron? In: R.A. Giacalone and C.L. Jurkiewicz, eds. Handbook of workplace spirituality and organizational performance. Armonk, NY: M. E. Sharpe, 44–58.
Ashmos, D. & Duchon, D. (2000). Spirituality at Work. A Conceptualization and Measure. –Journal of Management Inquiry 9/2,134–145.
Brynjolfsson, E. & McAfee, A. (2014). The Second Machine Age: Work, Progress and Prosperity in a Time of Brilliant Technologies, W.W. Norton & Company.
Case, P. & Gosling, J. (2010). The spiritual organization: critical reflections on the instrumentality of workplace spirituality. Journal of Management, Spirituality and Religion, 7, 257–282.
Fry, Louis W. (2003).Toward a theory of spiritual leadership. The Leadership Quarterly, 14, 693–727.
Giacalone, R. A. & Jurkiewicz, C. L. (2003). Handbook of workplace spirituality and organizational performance. Armonk, NY: Sharpe.
Juntunen, E. & Räisänen, R. (2015). Spiritualiteetti työelämässä. Työ ja Henki. avaimia henkiseen ja hengelliseen työhyvinvointiin. Toim. Kanerva, M. & Tanska, J. Helsinki: Kirjapaja, 15–39.
Lips-Wiersma, M. & Mills, A. J. (2014). Understanding the Basic Assumptions About Human Nature in Workplace Spirituality: Beyond the Critical Versus Positive Divide,’ Journal of Management Inquiry, 23, 137-147
Milliman, J.; Czaplewski, A.J. & Ferguson, J. (2003). Workplace spirituality and employee work attitudes. Journal of Organizational Change Management, 16/4, 426–448.
Petchsawang, P. & Duchon, D.(2009). Measuring workplace spirituality in an Asian contex. Human Resource Development International , 12/4, 459–468.
Steingard, D. S. (2005). Spiritually-Informed Management Theory. Toward Profound Possibilities for Inquiry and Transformation. Journal of Management 14/3, 227–241.