Sporttinen pyhimys: Salvador Dalín kuvaus Antonius Suuresta

salminen j1

Pyhän Antoniuksen kiusaukset Salvador Dalín maalauksessa johtuvat ruumiin heikkoudesta suhteessa henkeen ja ihmismielen voimaan. Olipa pyhimys miten sporttinen tahansa, kiusaukset ovat häntä vahvempia, sillä henki on lopulta vahvempi kuin ruumis. Munkki on kutsumuksessaan ahtaalla, mutta pyhän miehen ruumis kestää demonien hyökkäykset – jos vain askeetin ajatukset pysyvät kasassa.

Salvador Dalín taide luotaa ihmisen sisäisiä tiloja merkillisellä tavalla. Muistan, miten monet hänen töistään tekivät minuun vaikutuksen jo alakouluikäisenä: valuvat kellot, pitkäjalkaiset elefantit ja palavat kirahvit kiehtoivat. Tulkitsen artikkelissani Dalín kuvausta pyhän Antoniuksen kiusauksista. Yhdistän analyysissa varhaiskristillisen askeettisen kirjallisuuden tutkimusta, kuva-analyysiä ja taidehistoriaa kiinnittäen erityistä huomiota tapaan esittää pyhän miehen ruumis.

Atleettinen Antonius

Antonius Suuri (n. 254–356) on yksi egyptiläisen asketismin tunnetuimpia nimiä. Hänestä tuli kuuluisa kilvoittelija jo omana elinaikanaan. Antonius oli kotoisin melko varakkaasta kristitystä perheestä. Hänen kotikylänsä sijaitsi Niilin varrella, tosin tarkkaa paikkaa ei tunneta. Nuori Antonius hylkäsi sukunsa tilan ja ryhtyi askeetiksi. Hänestä on säilynyt suhteellisen paljon kirjallista aineistoa, joskin suurin osa siitä on muiden kuin hänen itsensä kirjoittamaa. William Harmlessin teoksen Desert Christians Antonius -luvut tarjoavat kattavan johdannon Antoniuksesta kiinnostuneille.

Kirkkoisä Athanasios Suuren (k. 373) Vita Antonii -teoksen kuvauksissa Antonius esitetään urheilullisena nuorena miehenä, joka ei säikähdä demonien ansoja vaan kilvoittelee esteitä kohdatessaan vain entistä kovemmin. Ruumiillisten harjoitusten ja ruumiin kurittamisen kautta kuvataan Antoniuksen hyveellisyyttä ja hänen henkistä kestävyyttään. Siinä missä kaupungeissa asuneet kristityt kohtasivat kaduilla ja toreilla erilaisia kiusauksia, joutuivat munkit erämaassa taistelemaan pahoja ajatuksia ja häiritseviä sielunliikutuksia vastaan.

Athanasioksen tapa kuvata Antoniuksen kiusauksia on kerännyt ajan saatossa runsaan reseption sekä kirjallisessa että kuvallisessa muodossa. Antoniuksen tarinan tunsivat niin Augustinus (k. 430) kuin Evagrios Pontoslainenkin (k. 399). Näistä viimeksi mainittu käsitteli munkin sisäisiä tiloja erittäin laajasti ja yksityiskohtaisesti tuotannossaan: Evagrioksen maalaama kuva munkin sisäisestä maailmasta ansaitsee huomiota myös Dalín maalausta tulkittaessa. Se on oikeastaan yhtä olennainen osa Antonius-kuvaa kuin Athanasioksen kuvaukset Antoniuksen ruumiista. Dalín maalausta on hedelmällistä tulkita nimenomaan Antonius-reseptiona.

Dalín Antonius

Dalí maalasi Pyhän Antoniuksen kiusaukset New Yorkissa vuonna 1946. Teos oli esillä Brysselissä ja Roomassa heti seuraavana vuonna. Dalín tuotannossa teos on sikäli poikkeuksellinen, että hän maalasi sen osallistuakseen erään elokuvia tuottavan yhtiön järjestämään kilpailuun. Teos on maalattu öljyväreillä kankaalle ja sitä säilytetään Brysselin kuninkaallisessa taidemuseossa.

Teoksen sanotaan ennakoivan Dalín klassista kautta ja siinä on hyödynnetty elementtejä, jotka toistuvat hänen myöhemmässä tuotannossaan. Tässä mielessä teoksen elefantit ovat erityisen kiinnostavia: ne symboloivat voimaa, valtaa ja monenlaista voimakkuutta. Toinen teoksen elefanteista viittaa Berninin veistokseen − Dalí hyödynsi sitä myös maalauksessaan Elefantit (1948).

Elefanttien on tulkittu merkitsevän fallisuutta obeliskeineen. Ne seuraavat valkoista hevosta, joka symboloi intensiivistä, jopa aggressiivisiin mittoihin kasvanutta himoa. Kultaisen ”himon kupin” päällä seisoo itseään rinnoista tarttunut nainen. Vielä on huomattavaa, miten elefantit ikään kuin kantavat kaupungin kaikkine kiusauksineen pyhimyksen eteen.

Itse pyhä Antonius on teoksessa kuvattu jäntevänä ja alastomana, hyvin urheilullisen näköisenä kilvoittelijana. Hänen jalkojensa välistä näkyy pääkallo ja hän pitää kädessään ristiä. Pyhimys on polvillaan kiusaustensa edessä. Genufleksio (polvien notkistaminen) tai proskyneesi (palvonta) kuvaa hänen asemaansa suhteessa maailman houkutuksiin. Samalla se on ristinmerkkiin yhdistyvä liturginen ele. Kilvoittelijan viimeinen toivo on lopulta Kristuksessa, joka on voittanut erämaan demonit.

Pilvinen taivas heikosti erottuvine symboleineen on Dalín tapa kertoa hengellisten ja maallisten asioiden välisestä epätasapainosta, jonka alla pyhimyksen kilvoittelu tapahtuu. Joidenkin tulkintojen mukaan kiusaukset on sommiteltu tavalla, joka muistuttaa atomipommin räjähdystä. Pyhimys on asetelmassa asetettu selin katsojaan nähden, kasvot kohti kiusauksiaan. Tämä antaa katsojalle mahdollisuuden kohdata omat demoninsa Antoniuksen kautta.

Dalín teos on surrealismia par excellence. Hänen suhteensa surrealistiliikkeeseen oli kuitenkin monimutkainen ja lopulta hän erkaantui siitä. Tyylisuunnassa venytettyjen ja liioiteltujen muotojen ja elementtien kuvaaminen on tapa mallintaa ihmisen sisäisiä tiloja – demonien syöttämät pahat ajatukset saavat maalauksessa hyvin graafisen muodon. Jäljelle jää kuitenkin kysymys kiusausten subjektista ja alkuperästä.

Sielunelämän tutkimusta ja surrealismia

Athanasioksen kuvauksessa Antonius taistelee petoja vastaan pimeässä hautaluolassa. Hurjannäköisiä demoneita ja niiden rajuja ruumiillisia ja henkisiä hyökkäyksiä edeltävät seksuaaliset kiusaukset. Evagrios sai innoitusta kyseisistä kuvauksista ja lienee hyödyntänyt Athanasioksen graafisia kielikuvia oman askeettisen teologiansa kehittelyssä ja nuoria munkkeja ohjatessaan.

Vaikka Dalín maalauksessa Antonius ei kohtaa demoneita hautaluolassa vaan erämaan avoimen taivaan alla, on kuvaus hänen kiusauksistaan sekoitus athanasiolaista grafiikkaa ja evagriolaista sisäisten tilojen tarkkailua. Demoneistaan munkki tunnetaan: kiusaukset kasvavat kilvoittelijan edessä suuriin mittoihin, niillä on pitkät jalat ja ne liikkuvat kevyesti, vaikka ovatkin äärimmäisen raskaita. Kiusaukset tekevät munkin: evagriolaisen demonologian mukaan demonit ovat erikoistuneita spesialisteja, jotka pyrkivät luistamaan munkin pois rukouksesta ja kutsumuksensa seuraamisesta.

Dalín versiossa graafisesti kuvatut kiusaukset ikään kuin vyöryvät leijuen Antoniusta kohti. Pyhimys on polvistunut niiden eteen ja torjuu ne ristiä näyttäen. Antoniuksen aikaan risti ei vielä ollut kovin vakiintunut kristillinen symboli, sen sijaan Athanasioksen kuvauksessa pyhimys itse muuttuu Kristuksen kaltaiseksi turmiovaltojen voittajaksi. Krusifiksia ei tarvita, pyhän miehen ruumis kestää demonien hyökkäykset – jos vain askeetin ajatukset pysyvät kasassa.

Kun Antoniuksen demonit tulkitaan evagriolaisittain toisiaan seuraavina sisäisinä tiloina, jotka häiritsevät munkin keskittymistä, avautuu myös Dalín kuvaus monine yksityiskohtineen: surrealismin keinoin voidaan kuvata ihmisen sisäistä elämää samaan tapaan kuin myöhäisantiikiin platonikot introspektioissaan tekivät. Sekä Evagriokselle että Dalílle on olennaista nimetä sisäistä rauhaa häiritsevät demonit ja antaa niille muoto. Ilman muotoa ne olisivat vain henkeä ilman ainetta, eikä niitä voisi mitenkään pysäyttää (evagriolaisessa psykologiassa on samoja piirteitä, joista nykyisin puhutaan eksternalisointina). Sisäinen elämä on jatkuvassa muutoksessa ja vaatii tarkkailua. Lopulta munkki on yhtä kuin kiusauksensa: hänen hengellinen kasvunsa (formatio) tapahtuu suhteessa demoneihin, joita vastaan hänen on päivittäin käytävä.

Dalín maalaus Pyhän Antoniuksen kiusaukset liittyy omassa kontekstissaan surrealismin syntyyn, mutta samalla se kuvaa aivan toisenlaisessa kontekstissa tapahtunutta askeettista kilvoittelua hämmästyttävän tarkkanäköisesti. Tästä syystä maalausta on pidettävä yhtenä Antonius-reseption kiinnostavimmista muodoista.

Teos asettaa katsojalle kysymyksen kiusauksen alkuperästä. Lähtevätkö ne kuolevaisesta ruumiista, kuten Antoniuksen alastomuus ja hänen viereensä kuvattu pääkallo vihjaavat? Mikä on demonien ja persoonallisen pahan rooli tässä kuvauksessa? Voidaan esittää, että Antoniuksen kiusaukset maalauksessa johtuvat ruumiin heikkoudesta suhteessa henkeen ja ihmismielen voimaan. Olipa pyhimys miten sporttinen tahansa, kiusaukset ovat häntä vahvempia, sillä henki on lopulta vahvempi kuin ruumis. Kiusaukset voivat kasvaa ihmisen edessä lähes taivaaseen asti ja paha voi pullistella kilvoittelijan edessä muodoltaan kauniina tai kauheana. Munkki on kutsumuksessaan ahtaalla: ilman demoneita ei ole kilvoittelua, ilman henkeä ei ole ruumista, ilman Kristusta ei ole voittoa.

 

salminen j1Kirjoittaja TT Joona Salminen on väitellyt varhaiskristillisestä asketismista. Tällä hetkellä hän työskentelee pappina Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa sekä tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa huippuyksikössä Reason and Religious Recognition.

Lähteet:

Athanasios Suuri: Vie d’Antoine. Ed. G. J. M. Bartelink. Sources Chrétiennes 400. Paris: Les éditions du Cerf, 2004.  

The Life of Antony: The Coptic Life and the Greek Life Translation and notes by Tim Vivian and Apostolos N. Athanassakis. CS 202. Kalamazoo: Cistercian Publications, 2003.

Dalí, Salvador: The Temptations of Saint Anthony. 1946. Oil on Canvas, 89,50 x 119,50 cm. Musées Royaux des Beaux-Arts de Belgique.

Evagrius Pontoslainen: The Greek Ascetic Corpus. Translation and Commentary by Robert E. Sinkewicz; Oxford: Oxford University Press, 2003.

Kirjallisuus:

Ades, Dawn: Dali and Surrealism. New York: Harper & Row, 1982.

Brakke, David: Athanasius and Asceticism. Baltimore: John Hopkins University Press, 1995.

Brakke, David: Demons and the Making of the Monk: Spiritual Combat in Early Christianity. London: Harvard University Press, 2006.

Descharnes, Robert, and Eleanor R. Morse: Salvador Dali. New York: Abrams, 1976.

Hadot, Pierre: Philosophy as a Way of Life: Spiritual Excercises from Socrates to Foucault. Transl. M. Chase. Oxford: Blackwell, 1995.

Harmless, William, S.J.: Desert Christians: An Introduction to the Literature of Early Monasticism. Oxford: Oxford University Press, 2004, 57-113.

Rubenson, Samuel: The Letters of St. Antony: Origenist Theology, Monastic Tradition and the Making of a Saint. Lund: Lund University Press, 1990.

Salminen, Joona: “The City of God and the Place of Demons: City Life and Demonology in Early Christianity” teoksessa Spaces in Late Antiquity: Cultural, Theological and Archaeological Perspectives. Eds. Juliette Day, Raimo Hakola, Maijastina Kahlos and Ulla Tervahauta. Routledge: Taylor & Francis, 2016, 106–117.

Salminen, Joona & Uusimäki, Elisa: ”Henkiset ja ruumiilliset harjoitteet varhaisessa juutalaisuudessa ja kristinuskossa”, Teologia.fi 8.5.2017.

Toiviainen, Kalevi: Tähtiä Espanjan taivaalta: Espanjan kulttuurin ja espanjalaisuuden vaikuttajia. Omakustanne, 2010.